Lissabon, Alfama 💕

Aamiaisen jälkeen lähdimme omille teillemme, kumpikin suunnisti Alfamaan.

Kävelin Sé katedraalin ohi ja jäin varjopaikkaan odottamaan 28-ratikkaa ottaakseni kuvia, mutta kylmähän siinä tuli.

Vaihdoin paikkaa ja ymmärsin, että raiteet ovat yksisuuntaiset; kun ylhäällä palaa punainen liikennevalo, ratikka tulee alhaalta ja päinvastoin.

Kolusin tuttuja kujia ja rappuja. Kun auringossa tuli kuuma ja riisuin neuleen pois, aurinko meni pilveen tai eksyin varjoisille kujille. Kun puin neuleen takaisin päälleni, aurinko alkoi taas paistaa ja tuli kuuma.

Kotikippolamme Ginja D'Alfama on myynnissä, niinhän pariskunta jo viime käynnillä taisi kertoa. Pitäisikö ostaa pois?

Maruto

Maruto avautui 12.00 ja teimme sinne treffit. Sisätila oli varattu opastetulle rymälle (ei niille virolaisille, jotka näin Alfamassa), mutta halusimmekin istua ulkona. Finisterraa ei ollut tarjolla, joten valitsin hyvän portterin.

Saimme taas kerran ilmaista huvia, kun joku pakettiauto oli parkkeerannut niin lähelle kiskoja, ettei ratikka päässyt ohi ja se puolestaan tukki koko liikenteen. Tuli mieleen talvinen Helsinki, kun autot parkkeeraavat 5-ratikan kiskoille ja liikenne satamaan päin seisoo. 🛳🇪🇪 Tosin silloin se ei ole yhtään hauskaa! Palasimme kämpille huilimaan, oma flunssainen oloni ei ollut paras mahdollinen.

Rossio

Rossio

Rossio

Etukäteen ajattelin, että vien Hannun tutustumaan Gambariin, mutta aamupäivän kävely Alfamassa muutti mieleni. Ensin halusin kuitenkin nähdä kukkivat jakarandapuut. Rossion aukiolle oli levittäytynyt "joulumarkkinat", kioskeissa myytävät juomat olivat tuplahintaisia. Yhden kävelykadun putiikista ostin pöytäliinan kotiin vietäväksi.

Osteria Bellosguardo

Harhauduimme Alfaman kapeille kujille ja yritimme muistaa, millä terasseilla sai ruuan lisäksi nauttia henkilökunnan fado-esityksiä. Aina pitäisi laittaa muistiin paikan ja kadun nimet, varsinkin näin sokkeloisessa kaupungissa. Päädyimme italialaiseen Osteria Bellosguardoon, jonne mahduimme vielä hyvin sisälle. Selkäni taakse istui nuori saksalaispari, jonka yhdeksän kk:n ikäinen poikavauva alkoi heti tehdä tuttavuutta Hannun kanssa. Kunnes väsyi ja alkoi kiukutella. Ulkona alkoi jo muodostua jonoa, jonottajat istuivat penkille viinipullon ja lasien kanssa. Tässä kahden miehen ristorantessa saa varautua odottamiseen. Tilasimme yhteisen salaatin ja molemmille pikkupitsat. Harmi vain, että toinen niistä oli kasvanut laskussa isoksi (400g 》800g). Samme korjattua laskun ja kävelimme hosteliin.

Levykauppa Äx lähetti linkin torstaina alkavaan "Elämäni levyt" podcast-sarjaan, samalla siinä oli linkkejä minulle mieluisiin kokoomalevyihin ja youtube-videoihin. Loppuilta kuluikin rattoisasti lepäillen ja Simon & Garfunkelin vuoden 1981 ulkoilmakonserttia kuunnellen.

Italian Rebuplic

Yöllä yskä valvotti minua, samoin 24h respa, joka kolikoita kilistellen laski päivän kassan (kaupunkiverot ja retkimaksut). Aamuyöstä hän siirtyi keittiöön kolistelemaan aamiaisastiat valmiiksi. Kaivoin korvatulpat esille ja otin buranan, joka pisti hikoilemaan lakanat kosteiksi. Söimme vielä aamiaisen, vaikkei minulla nälkä ollutkaan. Yhdeltätoista jätimme tavarat respalle ja lähdimme ulos. Pitkälle ei enää lähdetty, hakeuduin auringonpaisteeseen ja istuimme Alfamassa viinilasillisille. Lounaan söimme Italian Rebuplicissa. Yleensä makuaisti häviää, kun on flunssa. Minulla se taisi vain korostua, sillä risottoni maistui niin suolaiselta, että sain siitä tuskin puoliakaan syötyä. Hannu kehui hyväksi. Haimme tavaramme ja siirryimme Nordean korttia vilauttamalla metrolla lentokentälle.

Lissabon, 12 points!

Bussimatka päätyi Orienteen, jossa laskeuduimme liukuportailla metroasemalle. Koskaan en ole nähnyt niin paljon kodittomia nukkuvan tasojen päällä! Jotkut olivat kaikesta päätellen perustaneet sinne väliaikaisen kodin. Ei mene Portugalin vähävaraisillakaan hyvin.

Olin tutkinut Lissabonin (paperista) metrokarttaa, jonka jopa minä ymmärrän hyvin. Kunhan muistaa linjan värin ja päättärin, niin osaa mennä oikeaan suuntaan.

Nousimme metrosta Baixa-Chiadolla ja pääsin liukumaan pitkät liukuportaat. Kävelimme kohti majapaikkaamme Draft Hostel/Roomsia, jonka läheltä löytyy niin kauppa kuin ravintoloitakin.

Draft Hostel/Rooms

Saimme mukavan privaattihuoneen jossa on (minulle!) ikkunan edessä lepotuoli. Yhteiset wc ja suihkut ovat käytävän toisella puolella. Huoneessa oli tarjolla vedet ja pikkupullo punaviiniä (115€/huone/2 yötä).

Pink Street

Vein Hannunkin Pink Streetille ja Time Out Marketiin, jossa söimme kolmet erilaiset croketit (kala-, vuohenjuusto- ja katkarapupullat). Olisihan siellä ollut vaikka mitä herkkuja tarjolla, mutta jätimme ne (ehkä) huomiselle, sillä hostelissa on tänään tarjolla ilmainen illallinen.

Time Out Market

Palasimme kaupan kautta kämpille lukemaan ja kirjoittamaan. Pitkästä, pitkästä aikaa sain sappikohtauksen, joka luultavasti johtui Hannun (tai sen Óbidoksen bussin takapenkillä istuneen miehen) tartuttamasta, jo pois menevästä flunssasta, tai sitten niistä friteeratuista pullista.

Onneksi Litalgin (ja puuppailu) auttoi tälläkin kerralla ja menimme keittiö/olohuoneeseen syömään kokkipojan tekemää bacalao a brassia.

Draft Hostel/Rooms

Alapuolella olevat ravintolat sulkeutuivat aikaisin ja tuli hiljaista. Taisimme olla käytävämme ainoat asukkaat (dormit olivat toisella käytävällä), niin hiljaista oli sisälläkin. Yöllä raotin vähän ikkunaa, kun oli lämmintä ja vähän tunkkaista. Aamulla vain minä käytin naistenhuoneen suihkua. Aamiainen (sisältyy huonehintaan) oli todella hyvä. Maitokahvissa oli kahvia vain tilkka, lisäsin siihen tuplaespresson. Arvuuttelimme, onko sinivihreähiuksinen nuori tyttö vai poika. 🤔 Kun hän tuli naistenhuoneeseen hammaspesulle, ryhdyin juttelemaan. Hän (nimi alkoi E:llä mutta meni ohi korvien) on kotoisin Unkari/Romaniasta, siis vähän molemmista, ja on Lissabonissa vain lyhyellä lomalla.

Vantaa - Oslo - Lissabon

Vaikka olimme laskeneet Pirjon lennon lähtöajasta takaperin kotoa lähtöajan, olimme silti kentällä tunnin liian aikaisin. No, ihan sama juttelemmeko kotona vai kentällä. Saatoin Pirjon hänen lähtöportilleen ja siirryin kuluttamaan vielä tunnin omallani. Olin huolissani, kun jouduin istumaan koneen takaosassa, mutta stuertti vakuutti, että kone lähtee ajoissa, luultavasti takaovikin avataan ja koneessa on hyvin tilaa. Hän lupasi selvittää, miltä portilta Lissabonin jatkolento lähtee. Sain vaihdettua paikkani; norjalaisnainen otti ilomielin ikkunapaikan. Väliimme jäi tyhjä paikka. Oslossa löysin nopeasti lähtöporttini, ihan turhaan olin hermoillut.

Metrolla liikkuminen Lissabonissa on tehty entistä helpommaksi; matkan voi nykyisin maksaa suomalaisella pankkikortilla, sen kun vilauttaa korttia lukijalle ja pois lähtiessä uudelleen, niin kortilta veloitetaan yksi metromatka (kuten Málagan lentokentältä keskustaan junalla). Kahden vaihdon jälkeen nousin Rossiolle, Pirjo oli jo kotiutunut Lisbon Destination Hosteliin ja odotti minua siellä (49,10€/hlö/2 yötä).

Gambar

Hän oli tehnyt tuttavuutta dormin muihin (nais)asukkaisiin ja luvannut näille, että menemme yhteiselle illalliselle. Tytöt olivat jo lähteneet, kun minä saavuin, mutta lähettivät koordinaatit, missä tapaamme. Kävelimme alaspäin kohti Tejoa ja saksalainen pilotti Sonja vilkutti Gambarin kohdalla. Sisällä istui jo ujontuntuinen ranskalaistyttö Margaux.

Lisbon Destination Hostel

Tilasin hyvän mustekalasalaatin, syödessämme tutustuimme toisiimme. Kävelimme vielä Pirjon kanssa joenrantaan, ennen kuin palasimme keskustan läpi hosteliimme. Kävin suihkussa ja jäin mukavaan oleskelutilaan kirjoittelemaan. Nuoriso vasta lähti baarikierroksille, kun me vetäydyimme dormiin nukkumaan.

Vähän levottoman yön jälkeen lähdimme kaupungille aamiaiselle. Ennen Lisbon Destination Hostelin hintaan kuului aamiainen, ei enää. Menimme yhteen kantakahvilaani kahville ja kananmuna-sämpylöille. Jatkoimme Santa Apollonian juna-asemalle (rakennustyö aiheutti ylimääräisen mutkan) ja ostimme huomiselle liput Portoon (13,50€/hlö). Kevät on jo pitkällä ja Lissabonin puut vihertävät uusista lehdistä. Jakarandapuut ovat vielä lehdettömiä. Nousimme Alfaman kujia ja katuja ylöspäin ja näytin Pirjolle, mihin Varkaidentori levittäytyy tiistaisin ja lauantaisin.

Poikkesimme Terreiro do Paçon lauttasataman myyntihalliin ihailemaan seinien kaakeleita. Jatkoimme Cais do Sodréen ja kun olimme hoodeilla, näytin viehättävän Pink Streetin.

Kävimme Mercado da Ribeira -kauppahallissa, jonka viereisessä Time Out -hallissa on lukuisia ruokapaikkoja. Ulos oli levittäytynyt torstaimarkkinat. Vielä ei ollut nälkä, mutta kurkkua kuivasi (vesikin oli loppu!) ja pysähdyimme yhden tapasbaarin terassille pretalle.

Taas noustiin lukuisia mäkiä ja rappuja, lounaalle istuimme Rest O Adrianon terassille ja minä sain kaipaamiani sardiineja.

Rest O Adriano

Kävimme pikaisesti hostellilla, jätin sinne turhan neuleen (Lissabon +28) ja jatkoimme kävelyä toiseen suuntaan, Pombaliin saakka, etsien sopivaa leipomokahvilaa.

Kävelimme Rossion ja hostelin ohi rantaan johtavalle kävelytielle asti ja jäimme Casa Brasileiran terassille kahville ja pasteis de natalle. Hosteliin palattuamme Pirjon mittari näytti päivän saldoksi 20 kilometriä, puhelimeni Google Maps vain 8km.