Vaikka olimme laskeneet Pirjon lennon lähtöajasta takaperin kotoa lähtöajan, olimme silti kentällä tunnin liian aikaisin. No, ihan sama juttelemmeko kotona vai kentällä. Saatoin Pirjon hänen lähtöportilleen ja siirryin kuluttamaan vielä tunnin omallani. Olin huolissani, kun jouduin istumaan koneen takaosassa, mutta stuertti vakuutti, että kone lähtee ajoissa, luultavasti takaovikin avataan ja koneessa on hyvin tilaa. Hän lupasi selvittää, miltä portilta Lissabonin jatkolento lähtee. Sain vaihdettua paikkani; norjalaisnainen otti ilomielin ikkunapaikan. Väliimme jäi tyhjä paikka. Oslossa löysin nopeasti lähtöporttini, ihan turhaan olin hermoillut.
Metrolla liikkuminen Lissabonissa on tehty entistä helpommaksi; matkan voi nykyisin maksaa suomalaisella pankkikortilla, sen kun vilauttaa korttia lukijalle ja pois lähtiessä uudelleen, niin kortilta veloitetaan yksi metromatka (kuten Málagan lentokentältä keskustaan junalla). Kahden vaihdon jälkeen nousin Rossiolle, Pirjo oli jo kotiutunut Lisbon Destination Hosteliin ja odotti minua siellä.
Hän oli tehnyt tuttavuutta dormin muihin (nais)asukkaisiin ja luvannut näille, että menemme yhteiselle illalliselle. Tytöt olivat jo lähteneet, kun minä saavuin, mutta lähettivät koordinaatit, missä tapaamme. Kävelimme alaspäin kohti Tejoa ja saksalainen pilotti Sonja vilkutti Gambarin kohdalla. Sisällä istui jo ujontuntuinen ranskalaistyttö Margaux.
Tilasin hyvän mustekalasalaatin, syödessämme tutustuimme toisiimme. Kävelimme vielä Pirjon kanssa joenrantaan, ennen kuin palasimme keskustan läpi hosteliimme. Kävin suihkussa ja jäin mukavaan oleskelutilaan kirjoittelemaan. Nuoriso vasta lähti baarikierroksille, kun me vetäydyimme dormiin nukkumaan.
Vähän levottoman yön jälkeen lähdimme kaupungille aamiaiselle. Ennen Lisbon Destination Hostelin hintaan kuului aamiainen, ei enää. Menimme yhteen kantakahvilaani kahville ja kananmuna-sämpylöille. Jatkoimme Santa Apollonian juna-asemalle (rakennustyö aiheutti ylimääräisen mutkan) ja ostimme huomiselle liput Portoon. Kevät on jo pitkällä ja Lissabonin puut vihertävät uusista lehdistä. Jakarandapuut ovat vielä lehdettömiä. Nousimme Alfaman kujia ja katuja ylöspäin ja näytin Pirjolle, mihin Varkaidentori levittäytyy tiistaisin ja lauantaisin.
Poikkesimme Terreiro do Paçon lauttasataman myyntihalliin ihailemaan seinien kaakeleita. Jatkoimme Cais do Sodréen ja kun olimme hoodeilla, näytin viehättävän Pink Streetin.
Kävimme Mercado da Ribeira -kauppahallissa, jonka viereisessä Time Out -hallissa on lukuisia ruokapaikkoja. Ulos oli levittäytynyt torstaimarkkinat. Vielä ei ollut nälkä, mutta kurkkua kuivasi (vesikin oli loppu!) ja pysähdyimme yhden tapasbaarin terassille pretalle.
Taas noustiin lukuisia mäkiä ja rappuja, lounaalle istuimme Rest O Adrianon terassille ja minä sain kaipaamiani sardiineja.
Kävimme pikaisesti hostellilla, jätin sinne turhan neuleen (Lissabon +28) ja jatkoimme kävelyä toiseen suuntaan, Pombaliin saakka, etsien sopivaa leipomokahvilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti