Aamiaisen jälkeen lähdimme omille teillemme, kumpikin suunnisti Alfamaan.
Kävelin Sé katedraalin ohi ja jäin varjopaikkaan odottamaan 28-ratikkaa ottaakseni kuvia, mutta kylmähän siinä tuli.
Vaihdoin paikkaa ja ymmärsin, että raiteet ovat yksisuuntaiset; kun ylhäällä palaa punainen liikennevalo, ratikka tulee alhaalta ja päinvastoin.
Kolusin tuttuja kujia ja rappuja. Kun auringossa tuli kuuma ja riisuin neuleen pois, aurinko meni pilveen tai eksyin varjoisille kujille. Kun puin neuleen takaisin päälleni, aurinko alkoi taas paistaa ja tuli kuuma.
Kotikippolamme Ginja D'Alfama on myynnissä, niinhän pariskunta jo viime käynnillä taisi kertoa. Pitäisikö ostaa pois?
 |
| Maruto |
Maruto avautui 12.00 ja teimme sinne treffit. Sisätila oli varattu opastetulle rymälle (ei niille virolaisille, jotka näin Alfamassa), mutta halusimmekin istua ulkona. Finisterraa ei ollut tarjolla, joten valitsin hyvän portterin.
Saimme taas kerran ilmaista huvia, kun joku pakettiauto oli parkkeerannut niin lähelle kiskoja, ettei ratikka päässyt ohi ja se puolestaan tukki koko liikenteen. Tuli mieleen talvinen Helsinki, kun autot parkkeeraavat 5-ratikan kiskoille ja liikenne satamaan päin seisoo. 🛳🇪🇪 Tosin silloin se ei ole yhtään hauskaa! Palasimme kämpille huilimaan, oma flunssainen oloni ei ollut paras mahdollinen.
 |
| Rossio |
 |
| Rossio |
 |
| Rossio |
Etukäteen ajattelin, että vien Hannun tutustumaan Gambariin, mutta aamupäivän kävely Alfamassa muutti mieleni. Ensin halusin kuitenkin nähdä kukkivat jakarandapuut. Rossion aukiolle oli levittäytynyt "joulumarkkinat", kioskeissa myytävät juomat olivat tuplahintaisia. Yhden kävelykadun putiikista ostin pöytäliinan kotiin vietäväksi.
 |
| Osteria Bellosguardo |
Harhauduimme Alfaman kapeille kujille ja yritimme muistaa, millä terasseilla sai ruuan lisäksi nauttia henkilökunnan fado-esityksiä. Aina pitäisi laittaa muistiin paikan ja kadun nimet, varsinkin näin sokkeloisessa kaupungissa. Päädyimme italialaiseen Osteria Bellosguardoon, jonne mahduimme vielä hyvin sisälle. Selkäni taakse istui nuori saksalaispari, jonka yhdeksän kk:n ikäinen poikavauva alkoi heti tehdä tuttavuutta Hannun kanssa. Kunnes väsyi ja alkoi kiukutella. Ulkona alkoi jo muodostua jonoa, jonottajat istuivat penkille viinipullon ja lasien kanssa. Tässä kahden miehen ristorantessa saa varautua odottamiseen. Tilasimme yhteisen salaatin ja molemmille pikkupitsat. Harmi vain, että toinen niistä oli kasvanut laskussa isoksi (400g 》800g). Samme korjattua laskun ja kävelimme hosteliin.
Levykauppa Äx lähetti linkin torstaina alkavaan "Elämäni levyt" podcast-sarjaan, samalla siinä oli linkkejä minulle mieluisiin kokoomalevyihin ja youtube-videoihin. Loppuilta kuluikin rattoisasti lepäillen ja Simon & Garfunkelin vuoden 1981 ulkoilmakonserttia kuunnellen.
 |
| Italian Rebuplic |
Yöllä yskä valvotti minua, samoin 24h respa, joka kolikoita kilistellen laski päivän kassan (kaupunkiverot ja retkimaksut). Aamuyöstä hän siirtyi keittiöön kolistelemaan aamiaisastiat valmiiksi. Kaivoin korvatulpat esille ja otin buranan, joka pisti hikoilemaan lakanat kosteiksi. Söimme vielä aamiaisen, vaikkei minulla nälkä ollutkaan. Yhdeltätoista jätimme tavarat respalle ja lähdimme ulos. Pitkälle ei enää lähdetty, hakeuduin auringonpaisteeseen ja istuimme Alfamassa viinilasillisille. Lounaan söimme Italian Rebuplicissa. Yleensä makuaisti häviää, kun on flunssa. Minulla se taisi vain korostua, sillä risottoni maistui niin suolaiselta, että sain siitä tuskin puoliakaan syötyä. Hannu kehui hyväksi. Haimme tavaramme ja siirryimme Nordean korttia vilauttamalla metrolla lentokentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti