Vigo - Cabanas - Redondela 18 km

Vigon majoituksessa oli keittiö käytössä, mutta se jäi meiltä vähälle käytölle. Jääkaapissa jogurtit, mehut ja tintoveranot, josta otin illasta juomatta jääneet mukaan juomapullooni.

Kävelin aamulla kohti rantaa, käännyin Maps.meen suosittelemalle reitille ja sain varjoksi pariskunnan Kanadasta (puhelias rouva on sukujuuriltaan italialainen). Rouva kysyi, voivatko he liittyä seuraani, kun eivät tiedä oikeaa suuntaa. Ehdotin heille sinistä reittiä - virallinen Camino Coastal - jolla on enemmän merkkejä ja kerroin käveleväni mieluummin yksin. He lupasivat olla häiritsemättä ja jäivät seuraamaan minua kuin hai laivaa. Pysähdyin kahville, jonka kylkeen sain palan pullaa. Ja nämä onnettomat jäivät kahvilan ulkopuolelle odottamaan! Kaupungin vihdoin loputtua reitti jatkui tasaisena kävely/pyöräilytienä, jolta lopulta löytyivät myös keltaiset caminomerkit. Jotka yllättäen loppuivat, kun saavuin johonkin pikkukylään.

Siitä alkoikin ylämäki ja kanadalaiset seurasivat edelleen. Cabanasin jälkeen nousu jatkui jyrkempänä.

Reitti yhtyi kartalla sinisellä merkittyyn Coastaliin ja jatkui ihanan tasaisena metsätienä. Porukkaa tuli sille toisesta suunnasta jatkuvasti. Onneksi olimme varanneet majoituksen Redondelasta etukäteen!

Pirjo viestitti junansa saapuvan Redondelaan 12.41. Minä tulin kaupunkiin puolelta ja jäin ensimmäiselle terassille oluelle ja menu del díalle. Kanadalaispari jatkoi vilkuttaen matkaa seuraavaan kylään.

Don Vinarius

Don Vinariusin listalta valitsin kampasimpukan, currykanan ja pienen kahvin (juoman kanssa 13€). Siitä ei ollutkaan pitkä matka albergueen, jonne Pirjo oli jo ehtinyt majoittua (14€/hlö) ja poistua paikalta. Valitsin alapedin hänen vierestä, montaa muuta ei ollut vielä tullutkaan. Kävin suihkussa ja ilmoitin Pirjolle lähteväni kahville.

Redondela on kaunis kaupunki, varsinkin nyt, kun pensaat ovat täynnä kukkia. Olisimme halunneet tapastella, mutta kello oli siihen vielä liian vähän. Haimme kaupasta salaattiannokset, Cavan ja tuoreita mansikoita ja palasimme albergueen. Redondela on minulle entuudestaan tuttu kaupunki, samoin tästä eteenpäin Santiagoon johtava reitti.

Porrino - Redondela 17 km, sateinen ja mäkinen päivä

Patricia varasi eilen itselleen, Martalle ja minulle punkat Albergue Santiago de Vila Vellasta Redondelasta. Aamulla kävi ilmi, että Martan polvi ei kestä tämän päivän nousuja (eikä varsinkaan laskuja) ja hän päätti lähteä julkisilla takaisinpäin. Söin kevyen aamiaisen, odotin sateen lakkaavan ja lähdin liikkeelle. Heti laitakaupungilla vaeltajat opastettiin hiekkatielle jyrkkään mäkeen, sillan kautta ison tien toiselle puolelle ja sieltä alamäkeen.

Pidin kahvipaussin jonkun alberguen/museon luona. Juuri kun sain kannettua kahvini ulos, alkoi sataa. Tuttuja vaeltajia saapui, myös Patricia, joka auttoi rimpulan sadeviitan päälleni. Kun ei tuullut, se toimi oikein hyvin. Maasto oli mäkistä ja tie sateiden jäljiltä kurainen. Metsässä, vaellusreitin varrella, soitti tyttö säkkipilliä.

Muutama kilometri ennen Redondelaa pysähdyin yhden kahvilan terassille oluelle, aurinko paistoi ja juttelin tanskalais-espanjalaisen pariskunnan kanssa.

Redondela

Perillä harhailin hetken hoodeilla, ennen kuin löysin alberguen. Patricia oli jo ehtinyt käydä suihkussa, mutta odotti, kunnes minäkin olin valmis lounaalle. Oli mukavaa saada vaihteeksi seuraa. Vuorostani minä varasin meille majoituksen Pontevedrasta. Kaikki avoinna olevat ravintolat olivat täyttyneet vaeltajista, odottelimme puolisen tuntia vapaata pöytää. Kana ja perunat olivat taas mauttomia, oli pakko lisätä suolaa, kun ei muutakaan maustetta ollut.

Redondela

Don Vinarius

Illalla lähdimme vielä ulos, minun teki edelleen mieli pastaa, mutta sitä en saanut, vaan päädyimme läheiseen ravintolaan, jossa tilasimme aivan liikaa. Don Vinarius