Vigon majoituksessa oli keittiö käytössä, mutta se jäi meiltä vähälle käytölle. Jääkaapissa jogurtit, mehut ja tintoveranot, josta otin illasta juomatta jääneet mukaan juomapullooni.
Kävelin aamulla kohti rantaa, käännyin Maps.meen suosittelemalle reitille ja sain varjoksi pariskunnan Kanadasta (puhelias rouva on sukujuuriltaan italialainen). Rouva kysyi, voivatko he liittyä seuraani, kun eivät tiedä oikeaa suuntaa. Ehdotin heille sinistä reittiä - virallinen Camino Coastal - jolla on enemmän merkkejä ja kerroin käveleväni mieluummin yksin. He lupasivat olla häiritsemättä ja jäivät seuraamaan minua kuin hai laivaa. Pysähdyin kahville, jonka kylkeen sain palan pullaa. Ja nämä onnettomat jäivät kahvilan ulkopuolelle odottamaan! Kaupungin vihdoin loputtua reitti jatkui tasaisena kävely/pyöräilytienä, jolta lopulta löytyivät myös keltaiset caminomerkit. Jotka yllättäen loppuivat, kun saavuin johonkin pikkukylään.
Siitä alkoikin ylämäki ja kanadalaiset seurasivat edelleen. Cabanasin jälkeen nousu jatkui jyrkempänä.
Reitti yhtyi kartalla sinisellä merkittyyn Coastaliin ja jatkui ihanan tasaisena metsätienä. Porukkaa tuli sille toisesta suunnasta jatkuvasti. Onneksi olimme varanneet majoituksen Redondelasta etukäteen!
Pirjo viestitti junansa saapuvan Redondelaan 12.41. Minä tulin kaupunkiin puolelta ja jäin ensimmäiselle terassille oluelle ja menu del díalle. Kanadalaispari jatkoi vilkuttaen matkaa seuraavaan kylään.
Don Vinariusin listalta valitsin kampasimpukan, currykanan ja pienen kahvin (juoman kanssa 13€). Siitä ei ollutkaan pitkä matka albergueen, jonne Pirjo oli jo ehtinyt majoittua ja poistua paikalta. Valitsin alapedin hänen vierestä, montaa muuta ei ollut vielä tullutkaan. Kävin suihkussa ja ilmoitin Pirjolle lähteväni kahville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti