Patricia varasi eilen itselleen, Martalle ja minulle punkat Albergue Santiago de Vila Vellasta Redondelasta. Aamulla kävi ilmi, että Martan polvi ei kestä tämän päivän nousuja (eikä varsinkaan laskuja) ja hän päätti lähteä julkisilla takaisinpäin. Söin kevyen aamiaisen, odotin sateen lakkaavan ja lähdin liikkeelle. Heti laitakaupungilla vaeltajat opastettiin hiekkatielle jyrkkään mäkeen, sillan kautta ison tien toiselle puolelle ja sieltä alamäkeen.
Pidin kahvipaussin jonkun alberguen/museon luona. Juuri kun sain kannettua kahvini ulos, alkoi sataa. Tuttuja vaeltajia saapui, myös Patricia, joka auttoi rimpulan sadeviitan päälleni. Kun ei tuullut, se toimi oikein hyvin. Maasto oli mäkistä ja tie sateiden jäljiltä kurainen. Metsässä, vaellusreitin varrella, soitti tyttö säkkipilliä.
Muutama kilometri ennen Redondelaa pysähdyin yhden kahvilan terassille oluelle, aurinko paistoi ja juttelin tanskalais-espanjalaisen pariskunnan kanssa.
 |
| Redondela |
Perillä harhailin hetken hoodeilla, ennen kuin löysin alberguen. Patricia oli jo ehtinyt käydä suihkussa, mutta odotti, kunnes minäkin olin valmis lounaalle. Oli mukavaa saada vaihteeksi seuraa. Vuorostani minä varasin meille majoituksen Pontevedrasta. Kaikki avoinna olevat ravintolat olivat täyttyneet vaeltajista, odottelimme puolisen tuntia vapaata pöytää. Kana ja perunat olivat taas mauttomia, oli pakko lisätä suolaa, kun ei muutakaan maustetta ollut.
 |
| Redondela |
 |
| Don Vinarius |
Illalla lähdimme vielä ulos, minun teki edelleen mieli pastaa, mutta sitä en saanut, vaan päädyimme läheiseen ravintolaan, jossa tilasimme aivan liikaa. Don Vinarius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti