Marraskuu; pyhimysten ja vainajien päivä

Anna lähetti aurinkoisia kuvia Teneriffalta. Minulle riittää tämä hetki, kun syksy taittuu talveen. Annan itselleni luvan virittäytyä joulun odotukseen, varsinkin kun tulemme tänä vuonna viettämään mökkijoulua. Hyvillä mielin voin siis aloittaa jouluvalmistelut kotona jo marraskuussa. Lisään ledivaloja, poltan kynttilöitä ja laitan cd-soittimeen ortodoksimunkit laulamaan. Hannu puolestaan ei ole talvi-ihminen olleenkaan; hän haluaisi matkustaa johonkin lämpimään tai mieluummin vaipuisi talviuneen.

Torstaina kävimme äidin luona, meneillään oli taas tuolijumppa, mutta äiti kuorsasi sängyssään. Kävimme myös kummitätini luona kahvittelemassa, Tarja oli leiponut ensimmäiset joulutortut (omenahillolla), jotka tuoreeltaan maistuivat taivaallisen hyviltä. Hannu teki DragStarista kaupat Jarmon kanssa, onneksi pyörän voi jättää talveksi heidän talliinsa. Viime viikolla jätimme käymättä Suvin luona, kun Noelilla oli enterorokko. Tällä viikolla sitä poti Suvi (ja minä kun luulin, että se on joku lastentauti). Hyödynsin sieni- ja lehtikaalivarastoa ja paistoin sienipiirakan. Perjantai-iltana "karkkia vai kepposta" -tytöt kolkuttivat oveamme, emme olleet tuohon Amerikan höpötykseen varustautuneet, mutta ainahan kaapista lakua löytyy ja sehän sopii teemaan väriltään hyvinkin.

Cittarin sushivalikoimaa

Pyhäinpäivänä veimme kynttilän Hannun perhehaudalle, kotimatkalla haimme Cittarista tuoreet sushit. Lisäksi tarvittiin vain soyaa, salaattia ja kylmää Rieslingiä. Nam!

Lenkkipolun varrelta 2. marraskuuta

Ennen lounasta kävimme omilla kävelylenkeillämme. Minä tein pitkästä aikaa metsälenkin. Ei pitäisi lähteä lähelle metsää ilman muovipussia ja puhelinta! Kävelyreitin varrella oli juurikin oikean näköistä metsää, johon minun oli aivan pakko poiketa. Ja löytyihän niitä suppilovahveroita hakkuualueelta. Ei ollut puhelinta, minkä karttaan merkitä uusi sienilöytö eikä pussia, mihin kerätä sienet. Poimin takin taskut täyteen suppareita ja lopulta poistuin alueelta vilkuilematta enempää maastoon. Pakko palata sinne huomenna paremmin varustautuneena!

Sunnuntaina tein saman metsälenkin, nyt pussi ja sieniveitsi mukana. Vain muutaman metrin päässä lenkkipolulta on rinne, josta löysin runsaan sienisaaliin. Joutsenparvi lensi kaakattaen kohti etelää. Kotona vokkasin nasi gorengin, johon laitoin vähän broileria ja paljon sieniä. Lukemani perusteella sienissä on runsaasti D-vitamiinia, ja sehän on tarpeen näinä synkkinä aikoina. Sunnuntai-iltani kruunaa TTK, tällä kerralla oli vuorossa parinvaihtoviikko ja hurmaavat Meeri&Katri ja Christoffer&Matti.

Syksyn (vuoden?) kirja: Pajtim Statovci "Bolla". Luin Statovcin kirjan "Kissani Jugoslavia" kahteen kertaan, enkä silti ymmärtänyt kaikkia metaforia, eikä kirjan punainen lanka auennut minulle kokonaan. Toinen - "Tiranan sydän" - oli jo helpommin luettavaa, kaunista tekstiä ja juoni vei mennessään. Tämä uutuus "Bolla" on taattua Statovcia; kuvauksellista ja kauniita kielikuvia sisältävää tekstiä. Kirjassa serbi- ja albaanimies kertovat omalta osaltaan heidän rakkaustarinansa ja taustalla väijyy tuhoisa Balkanin sota. Ehdottomasti Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Hyvä Pajtim!

Ei Amos Rex, vaan Happy Food Garden ja Oodi

Happy Food Garden

Sami haki Onnin kotiin ja lähdimme junalla keskustaan. Tarkoitus oli mennä katsomaan Amos Rexin teamLab-näyttely, joka harmiteltavasti loppuu sunnuntaina (onko siinä joku lisenssi vai miksi näyttelyä ei voi jatkaa pidempään?). Jono oli tällä kerralla pisin näkemäni ja sitä riitti Narinkkatorille asti. Onhan se hienoa, että taidemuseot kiinnostavat ihmisiä (kiitos Museokortin), mutta jonkinlainen järkeistäminen noihin jonoihin pitäisi kehittää. Ei huvittanut jäädä tuuleen seisomaan, vaan kävelimme Kalevankadun Happy Food Gardeniin susheille ja muille herkuille.

Oodi

Oodi

Oodi

Yksi uusi paikka sentään nähtiin, kun kävimme Keskustakirjasto Oodissa. Onneksi se on rakennettu kerralla niin suureksi, että isompikin porukka mahtuu sisään väljästi. Suurin osa kävijöistä taisi olla katsomassa tiloja ja hienoa arkkitehtuuria, minä löysin kirjatkin ja testasin lainausautomaatin, joka kohdallani (tai valitsemani kirjan kohdalla) tilttasi eikä suostunut lainaukseen. Henkilöstöä on runsaasti lähellä auttamassa, ja kirja lähti mukaani. Hieno rakennus, josta löytyy kirjojen lisäksi hiljaisia huoneita yksityiseen käyttöön, ryhmätyöhuoneita, mukavan näköinen kahvila, kesäterassi, lasten leikkipaikka ym.

Tammikuun kirjoja:

Kari Hotakainen "Ihmisen osa". Salme - entinen nappikauppias - myy perheensä tarinan kirjailijalle, joka ei itse keksi tarinaa kirjaansa. Hauska juoni muuttuu tragediaksi ja lukijakin tuntee musertavan surun. Henkilögalleriassa "Kimmo" tuntuu aluksi ulkopuoliselta, mutta liittyy traagisella tavalla perheen tarinaan. Hieno kirja!

Melinda Nadj Abonji "Kyyhkysten lähtö". Nuoren naisen kasvutarina kaukana kotoa, kun serbivanhemmat päättävät aloittaa uuden elämän Sveitsissä. Tyttäret tuntevat juurettomuutta, ikävöivät isoäitiään ja kantavat huolta sukulaisistaan Balkanin sodan alettua.