Burgos - Hornillos del Camino 21 km

Toinen aasialaisnaisista kuorsasi koko yön kovaan ääneen. Mietin jo, miten kommentoin sitä aamulla, mutta annoin olla ja päätin ehtiä niin pitkälle, etteivät kinkit pysy perässäni. Pätkittäisen unen jälkeen heräsin jo viideltä kuuntelemaan alapedin kiinalaismummon kuorsausta.

Hostellin aikaisen aamiaisen ansiosta pääsin liikkeelle 7.30. Ilma oli trooppisen lämmin ja jo kaupungissa tuli kuuma. Sadekuurojen takia otin käyttöön rinkan sadesuojan ja hupun takistani. Kaupungin ulkopuolella camino jatkui läpi Parque El Parralin. Villalbillassa riisuin takin. Lepopäivän ansiosta jalat tuntuivat toimivan ja kävely sujui vaivatta. Takaani nousevat uhkaavat pilvet laittoivat minut kiirehtimään.

Matka jatkui tasaisena ja tylsänä. Housut riisuin pois puolimatkan krouvissa, kun pysähdyin Tardajosin Cafe Bar el Caminoon nauttimaan aamupäivän vitamiinit (B + C); una cerveza con limon.

Rabé de las Calzadas

Aurinko paistoi, kun lähdin vaeltamaan täysin asumatonta Mesetaa ja tasaista nousua Alto Mesetalle (950 mpy). Ainoa varjopaikka oli Fuente de Paraotorre, mutta en arvannut pitää pausseja kun tummia pilviä alkoi kertyä ympäriinsä.

Meseta

Kävelin niin vauhdikkaasti, että askelmittarin lukema oli kerrankin oikein. Saavuin Hornillosiin tasan klo 12, tunnin aikaisemmin mitä olin ajatellut. Kävelin 21 km neljässä ja puolessa tunnissa, mikä taitaa olla caminoni ennätys.

Pääsin heti majoittumaan Albergue Meeting Pointiin (10€) ja menin oluelle kyläkaupan aurinkoiselle penkille. Suihkun jälkeen istuin alberguen ulkopuolella auringossa juttelemassa unkarilaistytön kanssa, kun Camilla ja James saapuivat. Tapasin myös Kalin, mutta kylän alberguet olivat täynnä ja hän jatkoi eteenpäin vielä muutaman kilometrin. Kohdalle sattui  myös Aussi-Tricia, joka oli majoittunut johonkin kylän toiseen albergueen ylimääräiselle patjalle. Kutsuin hänet sisälle tapaamaan Camillaa ja Jamesta.

Alberguen asukkaat nauttivat yhteisen illallisen (9€); salaattia, paellaa ja sitruunavanukasta. Suvi lähetti aurinkoisen kuvan Noelista ja minulle tuli hirmuinen ikävä ipanoita.

Burgos, caminon ensimmäinen lepopäivä

Olin ajatellut nukkua lepopäivänä niin pitkään kuin mahdollista, mutta eihän se onnistunut. Kuuden jälkeen alkoi taas hiljainen pakkaaminen ja taskulamppujen vilkuttelu. Seitsemältä rehevä emäntämme Alicia sytytti valot ja laittoi musiikin soimaan. Kahdeksalta Alicia ajoi viimeisetkin, meidät Burgosiin vielä jäävät, ulos alberguesta. Jätin sandaalit jalkaan ja vein rinkkani Burgos Hosteliin.

Kirjauduin hosteliin ja jätin rinkkani sinne. Palasin vanhaan kaupunkiin ja koska 100 Montaditos oli vielä kiinni, menin aamiaiselle perinteiseen La Pasadaan. Katedraalin aukiolla tapasin Kalin, hänkin viettää yhden ylimääräisen päivän Burgosissa.

Catedral de Santa Maria, Burgos

Burgosin katedraali avautui 9.30 ja aloin täyttää puhelimeni muistikorttia kuvilla hienoimmasta koskaan näkemästäni katedraalista ja sen kauniista kappeleista. Katedraalissa olisi voinut viettää vaikka koko päivän, mutta kaunis ilma houkutteli minut takaisin ulos. Aukiolla törmäsin Camillaan ja Jamekseen, hekin viettävät lepopäivän Burgosissa. Näinköhän matkamme taas huomenna jatkuu samaan tahtiin?

Yksi hyytynyt vaeltaja

 

Ilma oli tukahduttavan kuuma, taitaa olla ukkosta luvassa illaksi. Palasin hostelliin, sain petini 4h-dormista. Hintaan (16,50€) sisältyy aamiaisen lisäksi raikkaat liinavaatteet ja lämmin peitto. Kävin suihkussa ja jonotin talon ainoaa pesukonetta, jolla henkilökunta pesi lakanapyykkiä. Kuivaajan pyörittäessä pyykkejäni kävin sienitapaksella. 

Tapasten jälkeen kävin kuitenkin vielä syömässä menu del dian. Yleensä sen yksin syödessäni saan lasillisen tai pikkukarahvin viiniä, nyt pöytään tärähti pullo talon valkkaria. Hosteliin palatessani huomasin katedraalin aukion yhdellä terassilla tutun havaijilaisen Lisan. Istuin hänen seurakseen ja juttelimme matkoistamme. Vaihdoimme meiliosoitteita ja sain kutsun Havaijille. Por que no!

Luulimme jo hetken pitkän hollantilaisnaisen (onko niitä lyhyitä?) kanssa saavamme pitää dormin kahdestaan, kun kaksi touhukasta aasialaisnaista pölähti sisään. Hetken pyörittyään he taisivat lähteä yläkertaan valmistamaan nuudeleitaan. Kun kävin respassa täyttämässä vesipulloni, saksalainen Magdaleena (minun kolmas tyttäreni) tuli rapuissa vastaan. Olemme majoittuneet samoissa paikoissa jo monta kertaa.

Caminolla olen kantanut mukanani syöpää sairastaneita tai siihen kuolleita ystäviäni ja huolta dubrovnikilaisesta ystävästäni Zeljkasta, josta en ole kuullut mitään sitten viime syksyn. Tänään hän vihdoin viestitti olevansa hoidoissa Zagrebissa ja pääsevänsä ensi viikolla kotiin. Ehkä tällä "kärsimysten tiellä" on sittenkin joku tarkoitus?

Nilkuttavaa kaupunkikävelyä mittarin mukaan 11 km.

Pamplona - Burgos yht. 220 km

Atapuerca - Burgos 20 km

Alberguen suuri, kauniskattoinen dormi saattoi olla entinen navetta tai muu karjasuoja. Kylmä se oli kuin hollitupa. Huoneessa oli yksi kaasukäyttöinen lämmitin, mutta kaasu oli viety pois (ehkä turvallisinta niin). Puolet porukasta yski koko yön ja kuorsaajia riitti tässäkin joukossa. Nukahdin kunnolla vasta aamuyöllä ja heräsin seitsemältä, kun pimeässä kävi jo kova kuhina.

Aamu oli tyyni ja usvainen, kun varttia vaille kahdeksan lähdin punnertamaan kohti Alto Cruceiroa (1.080 mpy). Aamiaisen söin kahvilan pihalla Cardeñuela Riopicossa. Siihen olisi voinut vaikka jäädä ja vain nauttia aamuauringosta. Oli riisuttava takki pois ja täytettävä vesipullo uudelleen. Sen jälkeen alkoi tasainen, tylsä matka, kylien kohdalla päällystettyä ajotietä pitkin.

Cardeñuela Riopico

Parque Fluvial

Toisen juomatauon pidin ennen lentokenttää, sen jälkeen reitti kulki läpi kauniin Parque Fluvialin. Puistoa jatkui monta kilometriä, onneksi löysin reitin, enkä lähtenyt kulkemaan maantien laitaa kohti Burgosia. Puiston väylät oli päällystetty, mutta yritin kulkea pitkin metsäpolkuja ja säästää näin jalkojani. Eilen, kun aamulla punnersin Villafrancasta lähtiessäni rankkaa ylämäkeä, lupasin itselleni tai ainakin rinkalle kyydin, mutta tänään jalat taas toimivat ja tasamaata oli mukava kulkea.

Burgos

Burgos

Catedral de Santa Maria, Burgos

Saavuin Burgosiin yhdeltä ja löysin katedraalin läheltä 6€:n Divina Pastor Alberguen. En taida enää tavata camino-tuttujani, sillä pieni albergue oli täyttymässä ja aion huomenna pitää vapaapäivän, kun muut jatkavat matkaansa. Suihkun jälkeen kävelin vanhan kaupungin kauniita kujia ja kävin salaattilounaalla 100 Montaditoksessa. Vihdoin tuli käyttöä mukana kantamilleni kesävaatteille, jotka viimeksi puin päälleni Madridissa. Mittarit näyttivät 24-27 plusastetta.

Burgos

Viimeisen petipaikan sai jo kolmesta alberguesta tuttu amerikkalaistyttö Kali. Illalla harkitsin menu del diaa, mutta sorruin taas patatas bravaksiin ja mustekalarenkaisiin. Istuin Excalibur Bodegon terassilla aivan katedraalin takana. Ilta-aurinko lämmitti vielä seitsemältä mukavasti.

Pikkulauantain ja ensimmäisen lepopäivän kunniaksi jäin vielä Bar La Latinaan lasilliselle ja päivittämään blogiani (nopea wifi). Olihan vappukin jäänyt minulta juhlimatta. Seuraavat päivämatkat näyttäisivät olevan 20 km:n mittaisia. En ole vielä miettinyt, pidänkö lainkaan lepopäiviä ennen Leónia.

Dormissa oli hiljaista, jotkut olivat jo nukkumassa, osa vielä kaupungilla. Ulkoa kuuluvista äänistä päätellen katedraalin aukiolla oli meneillään joku uskonnollinen kulkue. Yö oli kylmä, joku oli jättänyt ikkunan auki. Tasan kymmeneltä emäntämme sammutti valot.

Villafranca - San Juan de Ortega - Atapuerca 18,3 km

Luulot pois aamusta alkaen! Camino jatkui heti San Anton Abadin portilta ylös kohti Alto Pedrajaa (1.100 mpy). Tasamaalle päästyäni pystyin jo vaipumaan ajatuksiini. Oli aikakin, olihan jo 10. vaelluspäiväni. Näin yöllä surullista unta, josta en aamulla muistanut kuin haikean tunteen. Toivottavasti kotona on kaikki hyvin.

Sää oli pilvinen ja tyyni. Kymmeneltä olin San Juan de Ortegassa ja pysähdyin aamiaiselle. Olin ajatellut jäädä Agésiin, mutta olin siellä liian aikaisin. Mäen päällä saattoi nähdä seuraavan kylän. En tiedä, oikaisinko jossain kohtaa, mutta kävelin Atapuercaan pitkin hiljaista maantietä (ei hyvä jaloille). 

San Juan de Ortega

Agés

Hyvä ohje jalankulkijoille Suomessakin!

Papasol Rural -hotellin yhteydessä on albergue, mutta koska se avautui vasta yhdeltä, jätin rinkan oven eteen ja menin kylän baariin oluelle. Sain seurakseni vanhemman amerikkalaisrouvan ja rupatellessamme tilasin itsellenikin lounaan. 

Kirjauduin albergueen, jonne poissa ollessani olivat saapuneet myös tanskalainen Melanie, Magdalena ja muut saksalaistytöt. Suihkun ja pyykinpesun jälkeen yritin huilailla, mutta porukkaa kulki sisään ja ulos, en pystynyt nukkumaan lattialautojen narinassa. Sisällä tuntui olevan kylmempää kuin ulkona, onneksi sängyissä oli filtit. Aurinko alkoi paistaa, menin baarin terassille kahville ja kirjoittelemaan. 

Tässäkin kylässä puolet taloista on myynnissä. Kylän ainoa kauppa/leipomokahvila tekee hyvän tilin caminon kävelijöillä. Jonotettuani omat ostokseni (laastareita ja evästä huomiselle) palasin Cantina de Atapuercan terassille. Salaattia ei ollut saatavilla, kun tämänkin tiskin takana hääri vain yksi mies. Reissun ensimmäinen pizza oli pakasteesta, mutta maistui hyvältä. Huomiseksi on luvassa aurinkoista ja lämmintä keliä, on siis lähdettävä matkaan aikaisin.

Huomenna ylittyy 200 km, kun yritän päästä Burgosiin. Siellä aion viettää ensimmäisen lepopäivän, ostaa kortteja ja ensimmäiset caminon matkamuistot. Ja parturiinkin pitäisi päästä. Minulla oli kolme tavoitetta; Logroño, Burgos ja Leon. Lupasin itselleni, että missä vain niistä voin keskeyttää vaelluksen, jos siltä tuntuu.

Redecilla - Villafranca Montes de Oca 24 km

Redecilla del Camino

José yllätti kaikki soittamalla aamiaisella Sandy-biisin (elokuvasta Grease). Sandy kysyi minulta, paljonko aion jättää vapaaehtoista maksua. Sanoin vertaavani tätä Cirueñan 17 euron hintaan ja jättäväni nyt 20€ yösijasta, illallisesta ja aamiaisesta. Annoin muiden lähteä edeltä ja jatkoin caminoani taas 7.30. Jo kylällä ohitin Magdalenan ja hänen ystävänsä, jotka olivat yöpyneet jossain muussa alberguessa. Matkalla tuli taas tuttuja selkiä vastaan; ohitin Kalin, Camillan ja Jameksen (Nesbitt, koska tämä näyttää aivan skottinäyttelijältä ja lisäksi hänellä on skottiaksentti).
 

Tavoitin Sandyn ja mieskaksikon yhdeksältä Beloradossa, jossa itsekin söin toisen aamiaisen.

Belorado

Belorado

Olin itselleni armollinen ja koska reitillä oli useita vaihtoehtoisia pysähdyspaikkoja, ajattelin kävellä niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Vastatuuli oli edelleen kylmä ja kova. Beloradossa istumisen jälkeen tuntui taas vaikealta lähteä liikkeelle enkä uskaltanut pysähtyä ennen Villafranca Montes de Ocaa. Nousuja ja laskuja riitti taas ihan kiitettävästi!

Vapun kunniaksi minäkin näin lunta! Saavuin Villafrancaan yhdeltä. Kirkon lähettyvillä oli hienon näköinen hotelli ja olin jo kävelemässä sen ohi, kun huomasin alberguen kyltin. Valitsin kalliimman vaihtoehdon; kahdeksan euron pienemmän dormin. Samalla varasin 12 euron menu del dian hotellin ravintolasta. 

San Anton Abad

Kävin aurinkoisella pihalla oluella, ennen kuin menin (naisten) suihkuun ja pesin päivän pyykkini. Ehkä vietän Burgosissa pari päivää ja pyöräytän kaikki vaatteeni pesukoneessa? Tuttua seuraa saapui majataloon iltapäivällä, lähes kaikki kaverini, jotka olin ohittanut aamupäivän aikana. 

Villafranca Montes de Oca

Kävelin kipeillä jaloillani kylän kauppaan, turhaan, sillä se oli siestan takia suljettu. Illallisseuraksi sain Camillan, Jameksen ja Aussi-Trician. Ja sitten herraseuraan nukkumaan. Kuorsausvaroitus! Minä kun luulin, että naiset juoksevat yöllä vessassa, mutta ehkä nämä herrat olivat viettäneet illan alakerran mukavassa baarissa takkatulen ääressä oluesta nauttien.

San Anton Abad -hotelli/albergue

Cirueña - Redecilla del Camino 18 km

Tietenkin Cirueñan dormiin osuivat juuri ne kaksi italialaista, jotka kuorsasivat ja joiden herätys oli viideltä. Kalilla ja minulla ei ollut mihinkään kiire, pakkasimme rauhassa, söimme aamiaisen ja lähdin liikkeelle totutusti 7.30 (peti, illallinen ja aamiainen yht. 17€).

Kävely Santo Domingo de La Calzadaan tuntui helpolta (tasamaata), eivätkä jalatkaan juuri vaivanneet. Silti olin iloinen, että eilen pysähdyin Cirueñaan. Santo Domingossa odotin vartin katedraalin aukeamista saadakseni leiman passiini. Katedraalilla on mielenkiintoinen tarina hirtetystä pojasta, joka ei kuollutkaan, mutta en malttanut jäädä tutustumaan sisätiloihin vaan jatkoin matkaani.

Paikalliset keräsivät peltotien varressa kotiloita ämpäreihin. Muy bueno con aioli y vino blanco a la blanca! Viikon vaelluksen (135 km) jälkeen olin löytämässä kävelyyn tietyn rentouden, jota olin toivonutkin. Sitä auttoi, kun pidin polvet pehmeinä ja lantion notkeana. Jalat eivät juurikaan vaivanneet ja rinkan painoonkin tottuu, kunhan muistaa kiristää sen tarpeeksi. Alkoi sataa!

Olin suunnitellut jääväni Grañóniin, mutta saavutin sen niin nopeasti, että pysähdyin vain salaattilounaalle. Sen jälkeinen matka oli ylämäkeä ja tiukkaa vastatuulta. Ajattelin jo, että kävelen loppuelämäni kaksinkerroin. Aiemmin päätin, etten enää sorru kylän ensimmäiseen albergueen, mutta tämäkin oli onnenkantamoinen.

Redecilla del Camino

Redecilla del Caminossa kolkutin Albergue de Peregrinos Essentian ovea, jonka avasi José. Hän kehotti minut (märän ja kurjan) sisälle, mutta kertoi siivoavansa vielä hetken. Sain petini tilavasta 6hh dormista, kävin kirkossa ja menin oluelle viereisen hotellin baariin. Palasin vielä hiljaiseen albergueen, José kirjasi minut sisälle ja halusi punnita rinkkani (10,8 kiloa ilman ulkovaatteita ja vaelluskenkiä). Hän katseli vaelluspassiani ja kertoi Petruksen (Pedro Maria) olevan hänen ystävänsä ja tietävänsä, kuinka erikoinen tämä osaa halutessaan olla. Kävin suihkussa; naisen saa taas onnelliseksi siistillä kylpyhuoneella ja puhtaalla käsipyyhkeellä. Alberguessa soi miellyttävä armenialainen musiikki.

Sain dormiseuraa saksalaisesta Sandysta, joka ihmetteli, miten kaikki Espanjassa voivat tuntea jonkun Sandy-biisin, josta hän ei ole ikinä kuullutkaan. Yhdet sängyt valtasivat mieskaksikko, joista ainakin toinen on italialainen. Menin olo/ruokailuhuoneeseen kirjoittelemaan (huono wifi) ja pyysin Josélta lasillisen viiniä. Tämä nosti kätensä kohti taivasta ja kertoi kirkossa alkavan pian messun. Toi kuitenkin minulle viinini. 

Albergue de Peregrinos Essentia

Isäntä soitti pianoa (huonosti) ja kertoi toisen tyttärensä harrastavan sillä soittamista. Ulkona alkoi sataa rakeita ihan vain vapun kunniaksi ja José sytytti tulen kaminaan. Pikkuhuilin jälkeen kävin kylän (ainoassa) hotellibaarissa kahvilla. Kävelystä ei pitkää tullut, siihen kylä on liian pieni. Asuntoja on täälläkin myynnissä ja Calle Mayor on varsin surullisen näköinen ja autio "pääkatu". 

Illaksi tuuli tyyntyi ja joku tiesi kertoa, että huomenna on aurinkoista. Tässäkin alberguessa oli hyvä illallinen; sosekeittoa, pasta bolognesea chorizolla ja kananmunalla ja jälkiruuaksi riisivanukasta, johon José kipaisi hakemassa jostain lisukkeeksi suklaajäätelöä. Italialainen herrasmies huomautti ranskalaispariskunnalle, että he voisivat puhua englantia, kun pöydässä on muitakin kuin ranskalaisia. Ei ihan niin sosiaalinen illallinen kuin Cirueñassa... José ehdotti aamiaisajaksi 7.30 mutta italialaiset (jotka houkuttelivat Sandyn mukaansa) aikovat kävellä huomenna San Juaniin saakka ja pyysivät aikaistamaan aamiaisen alkamaan jo 6.15. Sopii minulle!

Vähäisistä ulkokuvista voi päätellä, että päivä oli kovin tuulinen ja sateinen...