Olin ajatellut nukkua lepopäivänä niin pitkään kuin mahdollista, mutta eihän se onnistunut. Kuuden jälkeen alkoi taas hiljainen pakkaaminen ja taskulamppujen vilkuttelu. Seitsemältä rehevä emäntämme Alicia sytytti valot ja laittoi musiikin soimaan. Kahdeksalta Alicia ajoi viimeisetkin, meidät Burgosiin vielä jäävät, ulos alberguesta. Jätin sandaalit jalkaan ja vein rinkkani Burgos Hosteliin.
Kirjauduin hosteliin ja jätin rinkkani sinne. Palasin vanhaan kaupunkiin ja koska 100 Montaditos oli vielä kiinni, menin aamiaiselle perinteiseen La Pasadaan. Katedraalin aukiolla tapasin Kalin, hänkin viettää yhden ylimääräisen päivän Burgosissa.
 |
| Catedral de Santa Maria, Burgos |
Burgosin katedraali avautui 9.30 ja aloin täyttää puhelimeni muistikorttia kuvilla hienoimmasta koskaan näkemästäni katedraalista ja sen kauniista kappeleista. Katedraalissa olisi voinut viettää vaikka koko päivän, mutta kaunis ilma houkutteli minut takaisin ulos. Aukiolla törmäsin Camillaan ja Jamekseen, hekin viettävät lepopäivän Burgosissa. Näinköhän matkamme taas huomenna jatkuu samaan tahtiin?
 |
| Yksi hyytynyt vaeltaja |
Ilma oli tukahduttavan kuuma, taitaa olla ukkosta luvassa illaksi. Palasin hostelliin, sain petini 4h-dormista. Hintaan (16,50€) sisältyy aamiaisen lisäksi raikkaat liinavaatteet ja lämmin peitto. Kävin suihkussa ja jonotin talon ainoaa pesukonetta, jolla henkilökunta pesi lakanapyykkiä. Kuivaajan pyörittäessä pyykkejäni kävin sienitapaksella.
Tapasten jälkeen kävin kuitenkin vielä syömässä menu del dian. Yleensä sen yksin syödessäni saan lasillisen tai pikkukarahvin viiniä, nyt pöytään tärähti pullo talon valkkaria. Hosteliin palatessani huomasin katedraalin aukion yhdellä terassilla tutun havaijilaisen Lisan. Istuin hänen seurakseen ja juttelimme matkoistamme. Vaihdoimme meiliosoitteita ja sain kutsun Havaijille. Por que no!
Luulimme jo hetken pitkän hollantilaisnaisen (onko niitä lyhyitä?) kanssa saavamme pitää dormin kahdestaan, kun kaksi touhukasta aasialaisnaista pölähti sisään. Hetken pyörittyään he taisivat lähteä yläkertaan valmistamaan nuudeleitaan. Kun kävin respassa täyttämässä vesipulloni, saksalainen Magdaleena (minun kolmas tyttäreni) tuli rapuissa vastaan. Olemme majoittuneet samoissa paikoissa jo monta kertaa.
Caminolla olen kantanut mukanani syöpää sairastaneita tai siihen kuolleita ystäviäni ja huolta dubrovnikilaisesta ystävästäni Zeljkasta, josta en ole kuullut mitään sitten viime syksyn. Tänään hän vihdoin viestitti olevansa hoidoissa Zagrebissa ja pääsevänsä ensi viikolla kotiin. Ehkä tällä "kärsimysten tiellä" on sittenkin joku tarkoitus?
Nilkuttavaa kaupunkikävelyä mittarin mukaan 11 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti