maanantai 1. toukokuuta 2017

Cirueña - Redecilla del Camino 18 km

Tietenkin Cirueñan dormiin osuivat juuri ne kaksi italialaista, jotka kuorsasivat ja joiden herätys oli viideltä. Kalilla ja minulla ei ollut mihinkään kiire, pakkasimme rauhassa, söimme aamiaisen ja lähdin liikkeelle totutusti 7.30 (peti, illallinen ja aamiainen yht. 17€).

Kävely Santo Domingo de La Calzadaan tuntui helpolta (tasamaata), eivätkä jalatkaan juuri vaivanneet. Silti olin iloinen, että eilen pysähdyin Cirueñaan. Santo Domingossa odotin vartin katedraalin aukeamista saadakseni leiman passiini. Katedraalilla on mielenkiintoinen tarina hirtetystä pojasta, joka ei kuollutkaan, mutta en malttanut jäädä tutustumaan sisätiloihin vaan jatkoin matkaani.


Paikalliset keräsivät peltotien varressa kotiloita ämpäreihin. Muy bueno con aioli y vino blanco a la blanca! Viikon vaelluksen (135 km) jälkeen olin löytämässä kävelyyn tietyn rentouden, jota olin toivonutkin. Sitä auttoi, kun pidin polvet pehmeinä ja lantion notkeana. Jalat eivät juurikaan vaivanneet ja rinkan painoonkin tottuu, kunhan muistaa kiristää sen tarpeeksi. Alkoi sataa!

Olin suunnitellut jääväni Grañóniin, mutta saavutin sen niin nopeasti, että pysähdyin vain salaattilounaalle. Sen jälkeinen matka oli ylämäkeä ja tiukkaa vastatuulta. Ajattelin jo, että kävelen loppuelämäni kaksinkerroin. Aiemmin päätin, etten enää sorru kylän ensimmäiseen albergueen, mutta tämäkin oli onnenkantamoinen.


Redecilla del Camino
Redecilla del Caminossa kolkutin Albergue de Peregrinos Essentian ovea, jonka avasi José. Hän kehotti minut (märän ja kurjan) sisälle, mutta kertoi siivoavansa vielä hetken. Sain petini tilavasta 6hh dormista, kävin kirkossa ja menin oluelle viereisen hotellin baariin. Palasin vielä hiljaiseen albergueen, José kirjasi minut sisälle ja halusi punnita rinkkani (10,8 kiloa ilman ulkovaatteita ja vaelluskenkiä). Hän katseli vaelluspassiani ja kertoi Petruksen (Pedro Maria) olevan hänen ystävänsä ja tietävänsä, kuinka erikoinen tämä osaa halutessaan olla. Kävin suihkussa; naisen saa taas onnelliseksi siistillä kylpyhuoneella ja puhtaalla käsipyyhkeellä. Alberguessa soi miellyttävä armenialainen musiikki.


Sain dormiseuraa saksalaisesta Sandysta, joka ihmetteli, miten kaikki Espanjassa voivat tuntea jonkun Sandy-biisin, josta hän ei ole ikinä kuullutkaan. Yhdet sängyt valtasivat mieskaksikko, joista ainakin toinen on italialainen. Menin olo/ruokailuhuoneeseen kirjoittelemaan (huono wifi) ja pyysin Josélta lasillisen viiniä. Tämä nosti kätensä kohti taivasta ja kertoi kirkossa alkavan pian messun. Toi kuitenkin minulle viinini. 


Albergue de Peregrinos Essentia
Isäntä soitti pianoa (huonosti) ja kertoi toisen tyttärensä harrastavansa sillä soittamista. Ulkona alkoi sataa rakeita ihan vain vapun kunniaksi ja José sytytti tulen kaminaan. Pikkuhuilin jälkeen kävin kylän (ainoassa) hotellibaarissa kahvilla. Kävelystä ei pitkää tullut, siihen kylä on liian pieni. Asuntoja on täälläkin myynnissä ja Calle Mayor on varsin surullisen näköinen ja autio "pääkatu". 


Illaksi tuuli tyyntyi ja joku tiesi kertoa, että huomenna on aurinkoista. Tässäkin alberguessa oli hyvä illallinen; sosekeittoa, pasta bolognesea chorizolla ja kananmunalla ja jälkiruuaksi riisivanukasta, johon José kipaisi hakemassa jostain lisukkeeksi suklaajäätelöä. Italialainen herrasmies huomautti ranskalaispariskunnalle, että he voisivat puhua englantia, kun pöydässä on muitakin kuin ranskalaisia. Ei ihan niin sosiaalinen illallinen kuin Cirueñassa... José ehdotti aamiaisajaksi 7.30 mutta italialaiset (jotka houkuttelivat Sandyn mukaansa) aikovat kävellä huomenna San Juaniin saakka ja pyysivät aikaistamaan aamiaisen alkamaan jo 6.15. Sopii minulle!

Vähäisistä ulkokuvista voi päätellä, että päivä oli kovin tuulinen ja sateinen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti