Angeiras - Vila do Conde - Povóa de Varzim 14,3 km

Nukuin tosi hyvin viileässä mökissämme. Aamuyöstä suljin raollaan olleen ikkunan, silti meren kohina kuului lautaseinien läpi. Lina oli palellut, miksei ottanut filttiä makuupussinsa päälle, kuten äidillisesti suosittelin. Lähdin vasta 8.30 ja laskeuduin takaisin rannalle.

Ilmeisesti lähes koko rannikkoreitin voi kävellä dyyneillä pitkin laudoista rakennettua "polkua". Kaupunkien/kylien kohdalla noustaan rantakadulle, joka varsinkin viikonloppuna on täynnä väkeä.

Poikkesin merkityltä reitiltä sen verran, että kävelin läpi värikkään kalastajakylän. Siellä olisi ollut pikkukahviloita, mihin pysähtyä, mutta olin päättänyt syödä aamiaisen vasta Vila do Condessa.

Vila do Conde

Cafe Portugal

Saavuin Vila do Condeen niin aikaisin, että siitä syömästäni elämäni parhaasta pannupizzasta oli vielä turha haaveilla. Alunperin suunnitelmassani oli yöpyä Vila do Condessa, juurikin tuon pizzan takia. Huoh, ehkä sitten ensi kerralla? Sillan toisella puolella jäin ukkokuppilaan kahville ja tostamistalle. Vatsani oli taas aivan ruikulla ja kävin vessassa, ennen kuin istuin terassille käppänäukkojen seuraan. Lämmin leipäni oli päällystetty runsaalla voilla, kahvi oli taattua tavaraa ja tarjoilija toi minulle pyytämättä pullovettä. Ehkä se nyt onkin tarpeen.

Vila do Conde on kaunis ja viehättävä kaupunki ja suunnittelin jo jääväni tänne paluumatkalla, mutta kun kävelin kaupungin läpi, totesin sen olevan aivan liian suuri minulle. Rantakadulla oli taas ruuhkaa, yksi Onnin pituinen poika törmäsi kipeästi olkapäähäni, kun ei katsonut eteensä. Rannalla oli surffikoulu, lisäksi siellä opetettiin hengenpelastusta Baywatch-tyyliin. Vesiskootteri teki aaltoja pelastajan ja (toivottavasti ei) hukkujan välille. Aamiaisella istuessani tutkin opaskirjaani. Tarkoitukseni oli kävellä A Ver o Mariin saakka, mutta siellä näyttää majoitus maksavan +55€ (2018). Päätin lyhentää päivämatkaa ja nousin Povóa de Varzimin aallonmurtajan kohdalla kohti vanhaa kaupunkia.

Povóa de Varzim

Kirkonkellot kalkattivat 12. Löysin Albergue São José de Ribamar S. Miguelin, joka aukeaa kahdelta. Ovi pysyi suljettuna ja lähdin rinkkoineni takaisin vanhan kaupungin viehättäville kävelykaduille. Katulampuista soitettiin mukavaa bossanovaa ja lattareita. Oli ihan viikonlopputunnelma!

Kerrankos sitä Ritzissä!

Palasin albergueen, jonka ulkopuolella istuivat jo italialaiset Monica ja Antónia. Hetken kuluttua vanhempi nainen tuli avaamaan oven ja pääsimme ensimmäisinä majoittumaan ja suihkuun, ennen isoa korealaisryhmää. Pyykit sai pestä keittiössä kuumalla vedellä, avoimien ikkunoiden eteen oli viritetty kuivausnarut. Lähdin salaatille ja rapuissa tuli vastaan Lina, pyysin vapaaehtoismiestä sijoittamaan hänet samaan dormiin, sinne oli tullut toinenkin saksalaistyttö, ehkä heillä on seuraa toisistaan.

Kävin syömässä kanasalaatin, joka oli niin etikkainen, että rohtuneita huuliani kirveli. Hannukin pystyisi parempaan! Kävelin vielä istumaan yhden puiston aurinkoiselle kahvilan terassille iltakahville, ennen kuin palasin kaupan kautta albergueen. Illalliseksi söin hyvän sämpylän, maksapateeta, purkillisen erinomaista mustekalaa ja hedelmiä. Taisin olla ensimmäisenä pedissä, mutta nousin vielä parvekkeelle katsomaan, kun kynttiläkulkue palasi läheiseen kirkkoon laulaen Santa Luciaa. Hollantilainen Yuri (tms.) oli liittynyt naisporukkaamme, hän kertoi kantavansa kaulakorussaan setänsä/enonsa tuhkaa. Setä oli aina mielenkiinnolla halunnut kuulla tytön reissuista.

Porto - Lavra, Angeiras (Camping Angeiras Orbitur) 22,5 km

Porto

Hyvä aamiainen (mm. pannaria ja tuoretta hedelmäsalaattia!) oli tarjolla vasta kahdeksalta. Olin valmiina lähtöön, 8.30 laskeuduin Douron varrelle ja lähdin kävelemään kohti Matosinhosia.

Kaupunkia ja kovaa asvalttia/kivetystä riitti kilometrikaupalla, vasta Matosinhosin sillan jälkeen alkoi mukava, laudoitettu reitti. Oli ensimmäinen päivä ilman laastareita! Vatsaa kiersi, kävin kahvilla, mutta vessassa käyntikään ei auttanut, ilmeisesti olin juonut liian vähän vettä. 

Oli niin tuulista, että puin jo kertaalleen riisumani takin päälleni, en halunnut mitään kurkunpääntulehdusta. Memóriassa pysähdyin oluelle rantabaariin. Alunperin suunnittelin jääväni Casa Velhaan, mutta kovasta vastatuulesta huolimatta kävely sujui joutuisasti ja jatkoin Lavraan, Angeirasin pieneen kalastajakylään.

Angeiras

Lina and our cottage

Reittimerkit (jotka löysin aamulla vasta Matosinhosissa) johdattivat minut Camping Angeiras Orbituriin. Perässäni respaan käveli saksalainen Lina ja saimme yhteisen pikkumökin (11€/hlö). Yksittäistä mökkiä ei saanut, koska vaeltajia on jo nyt niin paljon. Saimme omat huoneet, jääkaapin ja terassin kalusteineen sekä kaikki leirintäalueen ja viereisen ravintolan palvelut. En ollut syönyt mitään, jätin Linan terassille syömään omia, mukanaan kantamiaan kasviksia ja kävelin ravintolaan. Lounasaika oli jo päättynyt, mutta sain lämpimän juustoleivän.

Kävin suihkussa, pyykit jätän huomiseen, kun en ollut tuulessa hikoillut. Minimarketissa ei myyty pieniä viinipulloja, ostin spumanten ja laitoin sen jääkaappiin viilenemään. Nukuimme päikkärit ja otimme sen jälkeen terdellä aperitiivit. Kun menin ravintolaan illalliselle, tarjoilija kysyi, olenko pyhiinvaeltajia (edullisempi hinta). Vastasin kysymällä, haluaako hän nähdä jalkani. Ei halunnut. Syötyäni keiton ja pikkukalat palasin mökkiimme ja otimme viimeiset kuoharit ennen iltatoimia. Meren läheisyys teki ilmasta kostean ja kolean. Toivoin, etten yöllä tarvitse vessaa, se on aivan liian kaukana.

Porto, lepopäivä

Olin taas hereillä jo kuuden aikaan, vaikka minulla olikin vaelluksesta vapaa päivä. Kadulta kuului liikenteen ääniä, sisällä oli hiljaista. En viitsinyt lähteä yläpedistä edes vessaan, vaan odotin, että muutkin heräilivät. Menin alakertaan aamiaiselle, johon lisäsin omat kinkut, appelsiinin ja jogurtin. Otin rinkasta pois lähes kaikki vaatteeni, pakkasin ne ja pyyhkeen kassiin ja vein ne self service -pesulaan. Odottaessani koneen pesuohjelman pyörivän tunnin, istuin puistonpenkille leikkaamaan kynteni ja kävin yhden kahvilan aamuaurinkoisella terassilla vastapuristetulla appelsiinimehulla. Kallis, olisi pitänyt ottaa olut tai lasi viiniä. Kaiken lisäksi taisi olla juurikin tämä paikka, josta sain vaihtorahana jonkun mikäliekolikon (piti olla 2€). Kun istuin pesulassa koneen pyöriessä viimeisiä minuutteja, Sue astui sisään! Hän sanoi arvanneensa, että vielä tapaamme Portossa. Kaikki muut tutut jatkoivat jo tänään vaellustaan pohjoiseen. Pyöräytin pyykkini kuivurissa, ennen kuin palasin hostelliin pakkaamaan puhtaat vaatteet takaisin rinkkaani. Vähän ne olivat värjäytyneet, mutta väliäkö tuolla, tarkoitukseni on caminon päätteeksi luopua osasta vanhoista vaatteistani. Samoin lupasin itselleni uudet vaelluskengät, nämä on selvästikin (jalkavaivoista päätellen) kävelty loppuun. 

Alkoi olla taas kuuma, vaihdoin kesävaatteet ylleni, kirjauduin ulos hostellista (en saanut toista yötä samasta paikasta), jätin rinkan säilytykseen ja jalkauduin Rua Floresille. Jäin kuuntelemaan hyvää haitarinsoittajaa, kun Sue ja Peter tanssahtelivat viereeni. 

Laskeuduin Ribeiraan ja jäin Muralha Rion terassille menu del dialle (12,50€). Kana oli taas leivitettyä. 

Hetken harkitsin käveleväni Vila Nova de Gaian puolelle, mutta nousinkin raput ylös ja pysähdyin pienen Tasquinha Dos Guindasin terassille rappujen viereen kahvittelemaan. 

Tasquinha Dos Guindas

Hain tavarani Best Guest Hostelista ja siirsin ne vähän kauempana olevaan Porto Lounge Hosteliin Rua da Almadalle. Sain alapetini heti ja asettauduin taloksi. Hostellissa on keittiö, oleskelutila, parveke ja sisäpiha. Hyvä aamiainen kuuluu hintaan (18€). Varsin mukavan tuntuinen paikka ja lähellä keskustaa. Hyvä niin, sillä jatkan aamulla vaellustani laskeutumalla ensin Douro-joen varteen.

Pica-Pau, Tamisa

Tamisa

Menin illalliselle kulman takana olevaan Tamisaan, jossa viimeksi söimme todella hyvät lounasruuat. Haikailin lohisalaattia, mutta tarjolla oli lähinnä pikaruokaa (johtuen ehkä illasta). Tilasin Pica-Paun, joka on vähän kuin Francesinha, mutta paloitettu ja näennäisesti kevennetty kasviksilla. Kahvilapuolen vitriini oli täynnä ihania leivonnaisia, eipä tullut taaskaan maistettua. Olin ensimmäisten joukossa nukkumassa ja luultavasti dormin asukkaista ainoa vaeltaja. Onneksi joku jätti parvekkeen oven raolleen, oli mukava nukkua Ikean lakanoissa ja peiton alla. Nukuin silti huonosti; jalkoja kuumotti koko yön. 

Grijó - Porto 15,3 km + kaupunkikävelyt

Lissabon - Porto 387,2 km (official), minun harhailuni mukaan laskien 400 km.

Heräsin aikaisin, mutta Paola oli jo ulkona joogaamassa auringonnousua odotellessa. Sue toi minulle Sonyan viestin yhteystietoineen. Hän oli jättänyt sen tossuun, tosin ei minun tossuuni. Lähdin ennen uusiseelantilaisia, toivottavasti vielä tapaamme! Kävelin taas kauniin hautausmaan läpi. Pysähdyin Grijón keskustassa leipomokahvilaan aamiaiselle, siellä olivatkin jo Michael, Rob ja kanadalaiset. Pyysin tyttöä tekemään minulle kinkkuleivän täysjyväsämpylästä. Halasin rakkaat kanssavaeltajani, he jatkavat matkaansa jo huomenna, joten tuskin tapaamme enää.

Caminoni viimeinen ylämäki (245 mpy)? No ei todellakaan!

Luulin jo ohittaneeni kaikki kuralätäköt, mutta vielä niitä riitti, toivottavasti nyt viimeisen kerran. Vastaan käveli vielä porukkaa matkalla Fátimaan. Vähensin vaatteita ja koirat haukkuivat perääni.

Yllättäen huomasin olevani jo Vila Nova de Gaian esikaupungissa. Pydähdyin tervetulo-oluelle ja kävin samalla vessassa. Kun jatkoin matkaa, yksi autoilija hidasti kohdallani ja toivotti Bom caminho. Mikä hieno tervetulotoivotus Portoon!

Ennen kuin ylitin Ponte de Luis I -sillan, poikkesin Serra do Pilarin näköalapaikalla kuvaamassa kaupungin siluetin. Samalla poistin laastarit ja paperit jaloistani, niistä ei hikisinä ollut enää mitään hyötyä.

Katedral Sé, Porto

Katedral Sé

Katedral Sé

Katedral Sé

Kävelin suoraan Sé katedraaliin, jossa sain leiman vaelluspassiini (sis.pääsy 2€ pyhiinvaeltajilta). Paikalla oli niin paljon turisteja, ettei siellä voinut hiljentyä (saatikka liikuttua). Kapusin portaat ylös näköalatasanteelle ja kuvat otettuani poistuin nopeasti paikalta. Hain rinkkani sisäänkäynnin luota ja huomasin häsläävien ranskalaisdaamien jonottavan sisään. Halasimme ja toivotimme puolin ja toisin hyvää matkan jatkoa.

Laskeuduin katedraalilta pitkin "huumekujaa" suoraan Best Guest Hostelliin. Useimmiten oikaisen kujan kautta ja aina siellä päivystävät huumediilerit ja "iltaruusut" kaupittelemassa tuotteitaan (en suosittele iltaisin, varsinkaan yksin). Saisin petini ja pääsisin suihkuun vasta kolmelta, jätin rinkkani oleskelutilaan, vaihdoin varvastossuihin ja lähdin lounaalle. 

Pregar

Aurinko paistoi kuumasti ja terassit alkoivat täyttyä. Söin kanasalaatin Pregarissa. Siitä laskeuduin Ribeiraan, noustakseni taas ylös katedraalille.

Katedral Sé

Rinteessä oleva kahvila hienoine näköaloineen oli tänään suljettu (vappu!), vuosi sitten olimme kolkuttamassa ovea liian aikaisin. Ehkä huomenna? Istuin kahvittelemaan Universidade Lusofonan edessä, josta funicular lähtee, jos ei halua kävellä rappuja alas Ribeiraan. Kello alkoi lähestyä kolmea ja kävelin takaisin hostelliin. Taisi olla sama 6h-dormi, jossa yövyin vuosi sitten. Seuranani oli tyttö Uruguaista ja amerikkalainen poika.

Suihkun ja huilin jälkeen kävelin lähellä olevaan, ennestään tuttuun Marinan paikkaan syömään Bagalao a Bragan.

Dormi oli täyttynyt, mutta väki oli hiljaista, jopa ne kaksi kreikkalaisneitoa, jotka kotiutuivat joskus yöllä. Olin varannut paikan aikaa sitten, silti sain yläpedin.