Porto, lepopäivä

Olin taas hereillä jo kuuden aikaan, vaikka minulla olikin vaelluksesta vapaa päivä. Kadulta kuului liikenteen ääniä, sisällä oli hiljaista. En viitsinyt lähteä yläpedistä edes vessaan, vaan odotin, että muutkin heräilivät. Menin alakertaan aamiaiselle, johon lisäsin omat kinkut, appelsiinin ja jogurtin. Otin rinkasta pois lähes kaikki vaatteeni, pakkasin ne ja pyyhkeen kassiin ja vein ne self service -pesulaan. Odottaessani koneen pesuohjelman pyörivän tunnin, istuin puistonpenkille leikkaamaan kynteni ja kävin yhden kahvilan aamuaurinkoisella terassilla vastapuristetulla appelsiinimehulla. Kallis, olisi pitänyt ottaa olut tai lasi viiniä. Kaiken lisäksi taisi olla juurikin tämä paikka, josta sain vaihtorahana jonkun mikäliekolikon (piti olla 2€). Kun istuin pesulassa koneen pyöriessä viimeisiä minuutteja, Sue astui sisään! Hän sanoi arvanneensa, että vielä tapaamme Portossa. Kaikki muut tutut jatkoivat jo tänään vaellustaan pohjoiseen. Pyöräytin pyykkini kuivurissa, ennen kuin palasin hostelliin pakkaamaan puhtaat vaatteet takaisin rinkkaani. Vähän ne olivat värjäytyneet, mutta väliäkö tuolla, tarkoitukseni on caminon päätteeksi luopua osasta vanhoista vaatteistani. Samoin lupasin itselleni uudet vaelluskengät, nämä on selvästikin (jalkavaivoista päätellen) kävelty loppuun. 

Alkoi olla taas kuuma, vaihdoin kesävaatteet ylleni, kirjauduin ulos hostellista (en saanut toista yötä samasta paikasta), jätin rinkan säilytykseen ja jalkauduin Rua Floresille. Jäin kuuntelemaan hyvää haitarinsoittajaa, kun Sue ja Peter tanssahtelivat viereeni. 

Laskeuduin Ribeiraan ja jäin Muralha Rion terassille menu del dialle (12,50€). Kana oli taas leivitettyä. 

Hetken harkitsin käveleväni Vila Nova de Gaian puolelle, mutta nousinkin raput ylös ja pysähdyin pienen Tasquinha Dos Guindasin terassille rappujen viereen kahvittelemaan. 

Tasquinha Dos Guindas

Hain tavarani Best Guest Hostelista ja siirsin ne vähän kauempana olevaan Porto Lounge Hosteliin Rua da Almadalle. Sain alapetini heti ja asettauduin taloksi. Hostellissa on keittiö, oleskelutila, parveke ja sisäpiha. Hyvä aamiainen kuuluu hintaan (18€). Varsin mukavan tuntuinen paikka ja lähellä keskustaa. Hyvä niin, sillä jatkan aamulla vaellustani laskeutumalla ensin Douro-joen varteen.

Pica-Pau, Tamisa

Tamisa

Menin illalliselle kulman takana olevaan Tamisaan, jossa viimeksi söimme todella hyvät lounasruuat. Haikailin lohisalaattia, mutta tarjolla oli lähinnä pikaruokaa (johtuen ehkä illasta). Tilasin Pica-Paun, joka on vähän kuin Francesinha, mutta paloitettu ja näennäisesti kevennetty kasviksilla. Kahvilapuolen vitriini oli täynnä ihania leivonnaisia, eipä tullut taaskaan maistettua. Olin ensimmäisten joukossa nukkumassa ja luultavasti dormin asukkaista ainoa vaeltaja. Onneksi joku jätti parvekkeen oven raolleen, oli mukava nukkua Ikean lakanoissa ja peiton alla. Nukuin silti huonosti; jalkoja kuumotti koko yön.