Heräsin aikaisin, mutta Paola oli jo ulkona joogaamassa auringonnousua odotellessa. Sue toi minulle Sonyan viestin yhteystietoineen. Hän oli jättänyt sen tossuun, tosin ei minun tossuuni. Lähdin ennen uusiseelantilaisia, toivottavasti vielä tapaamme! Kävelin taas kauniin hautausmaan läpi. Pysähdyin Grijón keskustassa leipomokahvilaan aamiaiselle, siellä olivatkin jo Michael, Rob ja kanadalaiset. Pyysin tyttöä tekemään minulle kinkkuleivän täysjyväsämpylästä. Halasin rakkaat kanssavaeltajani, he jatkavat matkaansa jo huomenna, joten tuskin tapaamme enää.
Caminoni viimeinen ylämäki (245 mpy)? No ei todellakaan!
Luulin jo ohittaneeni kaikki kuralätäköt, mutta vielä niitä riitti, toivottavasti nyt viimeisen kerran. Vastaan käveli vielä porukkaa matkalla Fátimaan. Vähensin vaatteita ja koirat haukkuivat perääni.
Yllättäen huomasin olevani jo Vila Nova de Gaian esikaupungissa. Pydähdyin tervetulo-oluelle ja kävin samalla vessassa. Kun jatkoin matkaa, yksi autoilija hidasti kohdallani ja toivotti Bom caminho. Mikä hieno tervetulotoivotus Portoon!
Ennen kuin ylitin Ponte de Luis I -sillan, poikkesin Serra do Pilarin näköalapaikalla kuvaamassa kaupungin siluetin. Samalla poistin laastarit ja paperit jaloistani, niistä ei hikisinä ollut enää mitään hyötyä.
Katedral Sé, Porto |
Katedral Sé |
Katedral Sé |
Katedral Sé |
Laskeuduin katedraalilta pitkin "huumekujaa" suoraan Best Guest Hostelliin. Useimmiten oikaisen kujan kautta ja aina siellä päivystävät huumediilerit ja "iltaruusut" kaupittelemassa tuotteitaan (en suosittele iltaisin, varsinkaan yksin). Saisin petini ja pääsisin suihkuun vasta kolmelta, jätin rinkkani oleskelutilaan, vaihdoin varvastossuihin ja lähdin lounaalle.
Pregar |
Katedral Sé |
Suihkun ja huilin jälkeen kävelin lähellä olevaan, ennestään tuttuun Marinan paikkaan syömään Bagalao a Bragan.
Dormi oli täyttynyt, mutta väki oli hiljaista, jopa ne kaksi kreikkalaisneitoa, jotka kotiutuivat joskus yöllä. Olin varannut paikan aikaa sitten, silti sain yläpedin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti