maanantai 28. maaliskuuta 2016

Málaga, Andalusia-kierros on tehty!

Kun joku tyttö junassa pyrki paikalleni, huomasimme vasta silloin, että meille oli myyty liput myöhempään junaan. Onneksi oli tilaa ja mahduimme kaikki sopuisasti istumaan. Dos Hermanasin asemalla saimme vaihdettua jatkoliput aikaisempaan Málagan junaan ja meillä oli tunnin verran aikaa aamiaiselle. Söimme läheisen kahvilan terassilla hervottoman isot kinkku-juustosämpylät. Matkalla Málagaan ohitimme valtaisia oliivipuupeltoja ja huikean El Camino del Reyn.

Palasimme Málagaan ja ympyrä on sulkeutunut. Tosin siitä ei tullutkaan suunnittelemaani ympyrää, sillä juna Cádizista tuli Sevillan kautta ja meiltä jäi rantareitti näkemättä. Perillä Maria Zambranon aseman lähettyvillä otimme Victoria-oluet, ennen kuin lähdimme etsimään majapaikkaamme, Residencia Universitaria San Joséta. Hannun gps-asetus näytti ainoastaan autoreitit, joten siitä ei juuri ollut apua vanhan kaupungin kapeilla kujilla ja sokkeloissa. Jälleen kerran asumme aivan katedraalin nurkilla, pienen sivukujan varrella. Saimme 2hh, johon kuuluu yhteinen keittiö ja jaettu kylppäri. Äänistä päätellen meillä saattaa olla yhdet naapurit. Naisen saa onnelliseksi kylppärin yksi naulakko, johon voi ripustaa pyyhkeen.

Pääsiäismaanantai on täällä arkipäivä, vanha kaupunki oli kuhinaa ja turisteja täynnä. Päätimme unohtaa kaupungin nähtävyydet, aikaa meillä on vain yksi vuorokausi. Siinä ajassa pitäisi ehtiä maistaa mansikoita, jäätelöä, menu del dian ja nauttia kylmää cavaa. Katedraalin näimmekin jo majoitusta etsiessämme. Jäimme tarjouslounaalle (5 tapasta = 8€) La Taberna Gallega de Málagan terassille. Shoppailua en harrasta enkä varsinkaan matkamuistoja, mutta kun kohdalle osui Desigualin myymälä, olihan siellä poikettava. Ostimme pikkukaupasta cavan mukaan jääkaappiin kylmenemään. 

Kotimatkalla jäimme istumaan Mercado Provenzalin terassille euron sangrioille. Vastapäisen talon seinässä mainostettiin vuokrattavia asuntoja, vaikka rakennuksesta on vain julkisivu jäljellä. 

Siestan jälkeen jalkauduimme vanhan kaupungin kaduille ja eksytimme itsemme sokkeloisille kujille. Ilta-tapaksille päädyimme lähelle majapaikkaamme, Mercado Provenzaliin. Miksi maksaa enemmän valkoisten liinojen ravintolassa, kun samaa hyvää sapuskaa saa halvemmallakin paikassa, missä paikallisetkin syövät?


20 euron majapaikkamme oli erittäin hiljainen ja siisti. Siellä näkyi olevan myöst tilava 1hh, jota voisi joskus yksin reissatessaan hyödyntää. Málagaan saapuessani ensivaikutelma oli varsin tyrmäävä, johtuikohan lauantaista, että kaikki nurkat olivat täynnä pois viemättömiä roskia. Lämpimän aurinkoisena päivänä kaupunki näytti parhaan puolensa. Kyllä tänne voisi tulla joskus toistekin, kaupunki toimii maniona solmukohtana eri puolille Andalusiaa suuntautuville reissuille.


Emäntää ei näkynyt aamupäivällä missään, joten roudasimme tavaroita mukanamme. Aikaa kuluttaaksemme jäähdyttelimme kahvia ja sulattelimme (sangrian) jäitä. Tummissa farkuissa olimme sulaa aurinkoisilla terasseilla. Roomalaisen teatterin raunioilla joku paikallinen Lillipaasikivi lauloi aarioita komeasti. Menu del diat (a 9€) söimme härkätaisteluareenan ja rannan välimaastossa, Bar Cafeteria Sunin terassilla. 

Lentokenttäbussi A kiersi koko keskustan, kävi juna-asemalla ja kentällä olimme reilun tunnin ennen Lufthansan koneen ilmoitettua lähtöaikaa Frankfurtiin. Lähtö tosin myöhästyi puolisen tuntia.

Minulla oli kaikilla neljällä lennolla ikkunapaikka. Málagan ja Frankfurtin välille sain paikan hätäuloskäynnin kohdalta, sopiva pitkäkoipiselle. Frankfurtissa oli riennettävä Helsingin koneen lähtöportille, aikaa oli niukasti. Samat surkeat eväät kuin mennessäkIn; ensimmäisellä lennolla kakunpala ja toisella voileipä.

Hannullakin oli keskiviikkona vielä vapaata, myöhäisellä kotiintulolla ei ollut väliä, kun aamulla sai nukkua pitkään. Taksikuski oli niin puhumaton, että veti meidätkin hiljaiseksi. Tervetuloa Suomeen!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Cádizin pääsiäishulinat


Jerez
Never ever parhaat pääsiäisbileet pidetään kyllä Arcos de la Fronterassa. Voipuneina yön metelistä nousimme aamiaiselle, pakkasimme ja lähdimme kävelemään linja-autoasemalle. Katukivetykset olivat kirjavina kynttilöistä valuneesta steariinista. Olimme hieman huolissamme pitkäperjantain vaikutuksesta aikatauluihin, mutta näytti olevan arkipäivä ja olihan turisti-infon nainenkin vakuuttanut, että klo 13 bussiin voi lipun ostaa suoraan kuskilta. Ei tullut 13.00 bussia Jereziin eikä 13.30 bussia Cádiziin. Bussiasemalla ei ollut ainuttakaan virkailijaa, odottajia oli toistakymmentä, joista paikalliset hävisivät jonnekin ja kaksi turistipariskuntaa ottivat kimppataksin Jereziin. Luotimme Jerezin bussin tulevan viimeistään neljän aikaan ja kävimme lähibaarissa "lounaalla". Bussi saapuikin ja olimme taas kerran Jerezissä. Mittari näytti +22 astetta.

Perillä bussiasema oli yhtä autio kuin Arcosissa, siirryimme juna-aseman puolelle ja siellä saimme neuvon ostaa automaatista liput seuraavaan Cádiziin menevään junaan. Hannu sai toimia oppaana, hän laittoi gps:n töihin ja löysimme Hospederia Marquesin vanhan kaupungin sydämestä helposti. Saimme huoneemme ja lähdimme koluamaan kapeita katuja. Vihdoin pääsin merenrannalle ja kävimme katsomassa auringonlaskun, ennen kuin menimme El Viajero del Merkaoon illalliselle. Kadut olivat taas täynnä pääsiäiskulkueen odottajia, yritimme väistellä ruuhkaa kiertämällä sivukujia pitkin takaisin majapaikkaamme.

Ihanan rauhallinen, hyvin nukuttu yö! Aamupäivällä etsimme oman "mäccärimme" (100 Montaditos), mutta se oli vielä kiinni. Jäimme katedraalin aukiolle aamiaiselle ja näimme taas parit pääsiäiskulkueet. Varmuuden vuoksi haimme rautatieasemalta maanantain junaliput Málagaan valmiiksi. Kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet kevyempiin, täällä jopa paikalliset kulkevat jo kesävaatteissa. 

Jatkoimme kävelyä Plaza de Españaan ja siitä lähdimme kiertämään niemen ympäri rantakatua myöten. Kukkivia puistoja oli rannan lähettyvillä muitakin, ohitimme myös yhden hääseurueen.


Poikkesimme Castillo de Santa Catalinaan. Rannalla näkyi olevan muutama uimarikin, harmi että jätimme uikkarit kotiin.
 
Kun olimme kiertäneet niemenkärjen ja katedraali tuli jälleen näkyviin, istuimme ansaituille oluille Cafébar Santa Catalinan terassille. Vaikutti mukavalta paikalta, siihen voisi tulla syömäänkin.


Palasimme keskustaan ja jouduimme taas keskelle yhtä pääsiäiskulkuetta ja suitsukkeiden savua.





Siestan jälkeen menimme syömään läheiseen El Rincón de Mariniin hyvän mustekalasalaatin ja paellan. Kahvit joimme Plaza de San Juan de Dios -aukiolla. Kaupungintalon seinään oli ripustettu banderolli, joka julisti vapaata Eurooppaa. Aukiolla oli kehitteillä joku kokoontuminen, saattoi olla työttömien vastamielenilmaus.

Herätessämme pääsiäissunnuntaina kaikki mahdolliset laitteet näyttivät eri aikaa. Onneksi emme olleet lähtemässä mihinkään, sillä olimme autuaasti unohtaneet kesäaikaan siirtymisen. Olikin jo melkein lounasaika!

Söimme kuitenkin ensin aamiaisen 100 Montadillosin terassilla, jonne kuului mukavaa kitaransoittoa.

Viimeisenä Cádizin päivänä oli tarkoitus shoppailla, mutta kun kumpikaan emme välitä siitä, kävelimme kujilla ja aukioilla, jotka toivat mieleeni Rooman Trasteveren. Ainoat ostokset olivat muutama postikortti, savupaprikajauhetta kotiin ja makea Cream Sherry kämpille. Päiväoluet nautimme Plaza de Minan terassilla.


Lounaalle menimme eilen tutuksi tulleeseen Santa Catalina Cafébariin. Sangria de Cavaa olen nähnyt tällä reissulla vain yhdellä listalla, silloinkin olin yksin Jerezissa ja sitä myytiin vain litroittain. Missään muualla sitä ei edes tunneta. Tilasimme sangriat, yhteisen salaatin ja varsinaista sormisyötävää; puntillitas. Oli reissun kuumin päivä.

Cádiz on kaupunki minun mieleeni, tänne voisin tulla vaikka eläkepäiviä viettämään. Viimeisen Cádiz-päivän kunniaksi nukuimme päikkärit ja lähdimme uudelleen ulos vasta yhdeksän pintaan. Oli yllättävän rauhallista; ilmeisesti katolilainen pääsiäinen jatkuu vasta maanantaina, Jeesuksen ylösnousemuspäivänä. 

Lisää ruokakuvia, mutta siitähän meidän reissumme aika pitkälti koostuu, hyvästä ruuasta. Huomasimme päivällä Plaza de Minan lähettyvillä mukavanoloisen tapaspaikan ja palasimme sinne illalla. Restaurante Boulevardin sisustus on tummaa puuta ja punaista tiiltä, taustamusiikkina soljuvaa swingiä. Neljät tapakset ja neljät viinilasilliset tekivät yhteensä 14€. Palasimme hiljaisia kujia pitkin kämpille pakkaamaan, aamulla olisi melko aikainen herätys. Tuoksujen lisäksi jään kaipaamaan tämän kaupungin kirkonkellojen melodioita.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Arcos de la Frontera

Matkallani Olverasta Jereziin bussi poikkesi myös Arcos de la Fronteraan ja siinä kohdassa mietin, että näinköhän olen haukannut p***aa kun varasin meille sieltä kolme yötä ennen Cádiziin menoa. Olin ajatellut, että Hannunkin on mukava nähdä joku pikkupaikka isojen kaupunkien lisäksi. Bussiasema laitakaupungilla oli ankea eikä näkymä bussin ikkunasta ollut mitenkään houkutteleva.

Perille saavuttuamme ja kavuttuamme ylös historialliseen keskustaan intuitioni osoittautui kuitenkin oikeaksi. Majapaikkamme Pensión San Marcos on kapean kadun varrella, lähellä Plaza del Cabildoa, Castillo de Arcosia ja Iglesia Parroquial de Santa Maria de la Asunciónia.

Veimme kamat yläkertaan ja otimme tervetulo-oluet alakerran baarin terassilla. Teimme pienen kävelykierroksen, haimme kaupasta viinin ja palasimme kämpille suihkuun.

Siestan aikana alkoi sataa ja ukkostaa. Onneksi matka illallispaikkaan ei ollut pitkä. Ei tarvittu takkia eikä sateenvarjoa kun laskeuduimme portaat alas Bar San Marcosiin syömään hyvät sapuskat. Illan mittaan sinne saapui muitakin pensionaatin asukkaita ja paikallisia asiakkaita.

Alakerrasta ja kadulta kuuluva älämölö loppui puoliltaöin, kadunlakaisijat aloittivat joskus kuuden pintaan. Yhdeksän jälkeen laskeudumme alas huonehintaan kuuluvalle aamiaiselle, joka edellisistä hilloleivistä poiketen sisälsi myös erilaisia pateita.

Taivas selkeni, huuhtaisimme pikkupyykit ja ripustimme ne kattoterassille kuivumaan. Lähdimme kävelemään pitkin tätä kukkuloille rakennettua kaupunkia, jossa mäkiä ja rappuja riittää, mutta niitähän minä Hannulle lupasinkin. Kävimme kaupassa ja haimme turisti-infosta kaupunkikartan. Oluet otimme aurinkoisella kattoterassilla sillä aikaa, kun huonettamme siivottiin. 

Sen jälkeen matka jatkui pitkin Rural Monumentalia, jonka varrella on useita kirkkoja, palatseja ja näköalapaikkoja. Laskeuduimme historiallisen keskustan läpi joenvarteen, josta on hienot näkymät ylös vanhaan kaupunkiin. Onneksi varasin Arcosistakin kolme yötä, niin voimme rauhassa tutustua kaupunkiin.

Lounaan söimme majapaikkamme terassilla, sisäpuoli oli jo täynnä kanta-asiakkaita. Sen jälkeen olikin siestan aika. 

Keskiviikko-iltana olimme lähdössä ulos, kun alkoi kuulua tuttua musiikkia. Lähdimme sen suuntaan ja jäimme muun joukon mukana Basilica de Santa Marian ulkopuolelle odottamaan pääsiäiskulkuetta. Taas oli hiippalakkeja liikenteessä! Näissä ja virpojissa on se ero, että hiippalakit jakavat lapsille karkkeja ja (raamatullisia?) kortteja, eivätkä pyydä itselleen palkkaa.

Odotimme Basilican ulkopuolella muiden mukana kirkosta ulos kannettavaa lavettia, jolla kuljetetaan Mariaa ja ristillä olevaa Jeesusta. Jotkut kulkueeseen osallistujista kulkivat paljain jaloin kylmillä kivetyksillä. Poliisit ohjasivat yleisöä pois kirkon rapuilta, jotta lavetti mahtuisi kääntymään.

Jottemme tukahtuisi tungokseen, poistuimme paikalta eri suuntaan kuin kulkue ja menimme syömään hyvän salaatin ja paellan Mesón Don Fernandoon. Brandykahvit joimme kuitenkin omassa baarissamme, joka oli tungokseen asti täynnä. Taitaa Semana Santa olla lomaviikko kaikille, kun pikkulapsetkin ovat puolilleöille asti aikuisten mukana kaduilla ja kapakoissa. Espanjalaiset osaavat ottaa siitä kaiken irti ja jokainen ilta on silkkaa fiestaa. Olimme jo vetäytyneet yläkertaan, kun kulkue kuului musiikin saattamana palaavan takaisin kirkkoon.

Kiirastorstai oli reissun tähän asti aurinkoisin ja kuumin päivä. Aamiaisen jälkeen lähdimme taas patikoimaan, tällä kerralla historiallisesta keskustasta alas ja viljapeltojen ja joen välistä mukavaa, hiekkapäällysteistä polkua. Jatkoimme tietä pitkin Lago de Arcosiin asti.


Tuskin koskaan olen juonut lenkkiolutta Espanjassa järven lähettyvillä!  En varsinkaan baarissa, johon hevosetkin ovat tervetulleita. Terassille nimittäin saapui tanssiva, komea hevonen ja sen janoinen ratsastaja.

Palasimme vanhaan kaupunkiin lyhyintä, mutta jyrkintä kävelyreittiä. Kävimme lounaalla Mesón Los Murallasin täydellä terassilla. Kapeilla kujilla autot kulkevat lähes seiniä hipoen, minusta ei siihen olisi. Kämpillä nautimme vielä hetken kattoterassilla auringonpaisteesta ennen siestalle vetäytymistä. Alapuolella kujalla kulki taas joku soittokunta pöyhkeät sulkakoristeet kypärissään. Kirkonkellot alkoivat soida ympärillämme.

Eipä siinä metelissä paljon nukuttu ja seitsemän jälkeen seurasimme muita San Pedron kirkolle, josta kaikesta päätellen tämän illan pääsiäiskulkue lähtisi. Ei-katolisina jätimme ruuhkan paikallisille, kävimme näköalatasanteella katsomassa auringonlaskua ja palasimme omaan Bar San Marcosiin, josta saimme hyvät istumapaikat. Viinipullon lisäksi tilasimme annoksen kerrallaan ja saimme pidettyä paikkamme pitkään. Seuraksemme saimme hostaliin majoittuneen pariskunnan Romaniasta, heidän jälkeensä paikat otti pariskunta, jonka mies tunnisti puhekielemme ja kertoi perheensä asuvan Helsingissä. Pitkä, komea mies oli kyllä jostain Mumbaista lähtöisin, vaikka asuukin nykyään Marbellassa ja oli vain lomailemassa Arcosissa.

Yhdeksän jälkeen baarissa alkoi olla tunkua ja tunnelmaa, ulkoa tuli suitsukkeiden tuoksua kulkueiden kulkiessa avointen ovien ohitse. Suitsukkeiden ja kukkivien appelsiinipuiden tuoksut tulevat jatkossa tuomaan mieleeni Andalusian kevään.

Laskimme laskun olevan ruokien ja viinipullon jälkeen 24€, brandykahvien jälkeen saimme laskun, joka oli 25€. Jätimme runsaat tipit. Metelistä huolimatta tänne voisi tulla joskus uudelleenkin.


Pääsiäiskulkue palasi kierrokseltaan puoliltaöin kotikatuamme pitkin ja paras näköala oli taas omasta ikkunasta.


Eikä tässä vielä kaikki! Taisin torkahtaa, mutta neljältä heräsimme, kun soittokunta kulki kotikatuamme torvet päristen ja rummut paukkuen. Komeata kunneltavaa, mutta onko ihan pakko soittaa surumusiikkia aamuyöstä? 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Sevilla


Saavuttuani Santa Justan asemalle sain ensin väärää infoa, mistä bussi 32 lähtee. Bussimatka päättärille (La Campana) ei ollut kovin pitkä, pidempi matka siitä oli kävellä La Flamenka Hosteliin. Suuntani oli oikea (kas kummaa), mutta varuiksi kysyin kolmeen kertaan etsimääni katua. Kun lopulta löysin sen, istuin Pepe Hillon (!) terassille oluelle.

Saimme La Flamenkasta 3hh, Hannukin löysi illaksi perille. Tervetulosherryjen jälkeen jalkauduimme ulos ja menimme syömään Taberna el Papelóniin hyvät kalapintxot ja –salaatit. Kävelimme vielä hetken kaduilla ja ajattelimme oikaista kauppahallin läpi seuraavalle baarikadulle. Muuten suljetussa hallissa pikkubaarit olivat auki ja yhden edessä laulettiin flamencoa. Jäimme siihen lasillisille kuuntelemaan musiikkia.


Aamulla satoi vettä. Aamiaisen jälkeen sade lakkasi ja lähdimme tutkimaan kaupunkia lähemmin. Kävelimme Puente de Isabel II –sillan yli Trianaan, edelleen joenvartta ja yli Puente de S. Telmon Cristinan puistoon ja Palacio de S. Telmoa ihmettelemään. Kävimme katedraalilla ja istuimme päiväoluelle yhden kuppilan terassille.


Aurinko paistoi kuumasti ja palasimme kämpille vaihtamaan vaatteita. Yllättäen huonehintaan kuului (ainakin näin sunnuntaina) ilmainen paella, sitä odotellessa otimme euron sangriat aurinkoisella kattoterassilla. Alapuolella olevalla kadulla alkoi parveilla hiippalakkista väkeä.


Lähdimme uudelleen kävelemään keskustaan ja nyt alkoi väkeä olla liikkeellä ahdistukseen asti, niitä hiippalakkisia ja pääsiäiskulkueen katselijoita mukanaan sateenvarjot, tuolit ja jopa tikapuut. Näimme kulkueen melko läheltä, mutta ruuhkaa välttääksemme kävelimme vastavirtaan ja kävimme katsomassa Plaza de Españan. Siitä jatkoimme ison Parque de Maria Luisan läpi ja jäimme lasilliselle joenvarteen.


Kotikatumme alkoi täyttyä kulkuetta odottavista ihmisistä ja nousimme kattoterassille seuraamaan tilannetta. Paras näköala oli kuitenkin omasta ikkunastamme, jossa voimme seurata tilanteen kehittymistä. Katolilaiset ottavat kyllä kaiken irti pääsiäisviikosta! Erivärisiä hiippalakkeja, orkesteria ja muuta väkeä lipui täyteen ahdetulla kadulla silmiemme alla.


Kun tilanne näytti rauhoittuvan, lähdimme tapastelemaan. Ruuhkista päätellen pääsiäiskulkue meni menojaan vielä keskustassa, me valitsimme rauhallisemmat reitit ja pysähdyimme ensin kaksille tapaksille pieneen kuppilaan, sen jälkeen vielä kahdet Pepe Hillon ravintolassa. Konjakkikahvit joimme La Tiza Cervecerian terassilla. Kahden euron iltaviini löytyi hostelimme alapuolella olevasta kioskista.


Puoliltapäivin vaihdoimme kämppää ja siirryimme Sevilla Dream Hosteliin. Hannukin pääsi pitkästä aikaa kokemaan dormiasumista. Saimme paikkamme 6hh-dormista, jätimme tavarat lokkeriin ja lähdimme tutustamaan tähän osaa kaupungista. Arkimaanantaista huolimatta kirkkoihin oli jonoa, taisivat mennä ripittäytymään viikonlopun jäljiltä... 


Etsimme lounaspaikkaa ja arvelin Hannun pitävän 100 Montaditos -kahvilasta. Tilasimme neljät täytetyt sämpylät ja kahdet isot "sangriat" (yht. 7€). Aivan läheltä löytyi Metropol Parasol, puusta tehty "hattara" (johon Finnforest toimitti puutavaran; hyvä Lohja!), jonka ohitin jo Sevillaan saapuessani. Emme käyneet maksullisella näköalaterassilla, koska sää oli sillä hetkellä pilvinen.


Porukkaa alkoi taas kokoontua keskustaan tuoleineen ja sateenvarjoineen, kaikesta päätellen illalla on taas joku kulkue tiedossa. Kävimme kahvilla ja kaupassa, ennen kuin palasimme hosteliin. Toisen varaamamme alapedin oli valloittanut joku kaukaa tullut tyttö, joka nukkui lakanoissamme autuaan unta. Kävimme suihkussa ja siirryimme alakerran oleskelutilaan odottamaan tytön heräämistä. Samalla nautimme kylmää kuoharia kihalajaispäivämme kunniaksi.

Kiinalainen (?) tyttö ei ymmärtänyt tai ei ollut ymmärtävinään, mitä hänelle selitettiin pedin vaihdosta. Miten voi matkustaa Euroopassa puhumatta lainkaan englantia? Petasimme hänen yläpetinsä ja Hannu sai uudet lakanat alapetiin.

Illalla oli tarkoitus etsiä sekä paellaa että flamencoa, mutta jäimme taas lähinurkille hyvään tapaspaikkaan, Dos de Mayoon. Se oli aivan täynnä, vapaat seisomapaikat löysimme korkean pöydän viereltä. Jäkiruokasherryt nautimme vastapäisen Bar Amarillo Alberon terassilla istuen.

Hostelin aamiainen maksoi 2€, mikä oli mielestämme aivan liikaa haaleasta kahvista ja paahtoleivistä. Kello oli vielä niin vähän, että tavarat pakattuamme lähdimme kävellen aurinkoista joenvartta bussiasemalle, josta Jerezin bussi lähtisi.

Matkapäivämme oli todella aurinkoinen ja lämmin, kun ei vain alkaisi ukkostaa. Bussien vaihdon aikana näytin Hannulle Jerezin keskustan ja kävimme terassilounaalla.