Olvera

Odottavan aika on pitkä. Luovutin Rondan huoneeni ennen puoltapäivää ja kävin bussiasemalla ostamassa lipun 14.00 bussiin Olveraan. Istuin puistonpenkillä lukemassa, kävin keskustassa kantiksessa (Bar Zokalo) lähtöoluella ja kerroin tarjoilijalle reissuni kohteista. ”Ooh, koko Andalusia” totesi setä. Bussiaseman läheisessä leipomokahvilassa pyysin pientä kinkkusämpylää. Ei ollut pientä, mutta leipä oli paras mitä olen tällä matkalla maistanut.

Bussi pysähtyi neljässä kylässä, myös Setenilissä, jossa aion käydä päiväretkellä, jos se vain on mahdollista. Matkan varrella näkyi opastettuja kävelyreittejä ”Camino Rural”. Tie oli ylä- ja alamäkiä, välillä varsinaista serpentiiniä ja suoraa pudotusta tien vierestä laaksoihin.

Hostalini sijaitsee aivan Olveran bussiaseman nurkalla, mutta onnistuin taas kiertämään puoli kylää, ennen kuin löysin sen. Emäntäni ei puhunut kuin espanjaa eikä vielä pyytänyt maksua. Sain 2hh omalla kylppärillä ja ranskalaisella parvekkeella. Lähdin saman tien etsimään turisti-infoa saadakseni kaupunkikartan. Info on pistetty kirkon viereen mäen päälle, Barrio de la Villaan. Vieressä huikean korkealla on Castillo Árabe.

Siesta päättyi viideltä ja kaupunki heräsi eloon. Autiot kadut täyttyivät kävelijöistä ja autoista, kaupat ja baarit avasivat ovensa. Palasin Plaza Fuente Nuevalle, jonka vieressä majapaikkani sijaitsee.  

Tässä kylässä on vaikea löytää ruokapaikkaa, onkohan vielä liian aikainen kevät? Lähdin seitsemän aikoihin ulos ja tunnin käveltyäni päädyin lopulta Restaurante Bar Mi Puebloon. Listalla olisi ollut herkullisia (mikäli ymmärsin vähäisellä espanjan taidollani) tapaksia, mutta nälkäisenä tilasin annoksen, joka muistutti pyttäriä; perunaa, kananmunaa, sipulia, kinkkua ja kanaa. Sen jälkeen en jaksanut jälkkäriksi kuin pienen, tiukan kahvin. Poissa ollessani huoneeseeni oli tuotu lämpöpatteri.