Cádizin pääsiäishulinat

Jerez

Never ever parhaat pääsiäisbileet pidetään kyllä Arcos de la Fronterassa. Voipuneina yön metelistä nousimme aamiaiselle, pakkasimme ja lähdimme kävelemään linja-autoasemalle. Katukivetykset olivat kirjavina kynttilöistä valuneesta steariinista. Olimme hieman huolissamme pitkäperjantain vaikutuksesta aikatauluihin, mutta näytti olevan arkipäivä ja olihan turisti-infon nainenkin vakuuttanut, että klo 13 bussiin voi lipun ostaa suoraan kuskilta. Ei tullut 13.00 bussia Jereziin eikä 13.30 bussia Cádiziin. Bussiasemalla ei ollut ainuttakaan virkailijaa, odottajia oli toistakymmentä, joista paikalliset hävisivät jonnekin ja kaksi turistipariskuntaa ottivat kimppataksin Jereziin. Luotimme Jerezin bussin tulevan viimeistään neljän aikaan ja kävimme lähibaarissa "lounaalla". Bussi saapuikin ja olimme taas kerran Jerezissä. Mittari näytti +22 astetta.

Perillä bussiasema oli yhtä autio kuin Arcosissa, siirryimme juna-aseman puolelle ja siellä saimme neuvon ostaa automaatista liput seuraavaan Cádiziin menevään junaan. Hannu sai toimia oppaana, hän laittoi gps:n töihin ja löysimme Hospederia Marquesin vanhan kaupungin sydämestä helposti. Saimme huoneemme ja lähdimme koluamaan kapeita katuja. Vihdoin pääsin merenrannalle ja kävimme katsomassa auringonlaskun, ennen kuin menimme El Viajero del Merkaoon illalliselle. Kadut olivat taas täynnä pääsiäiskulkueen odottajia, yritimme väistellä ruuhkaa kiertämällä sivukujia pitkin takaisin majapaikkaamme.

Ihanan rauhallinen, hyvin nukuttu yö! Aamupäivällä etsimme oman "mäccärimme" (100 Montaditos), mutta se oli vielä kiinni. Jäimme katedraalin aukiolle aamiaiselle ja näimme taas parit pääsiäiskulkueet. Varmuuden vuoksi haimme rautatieasemalta maanantain junaliput Málagaan valmiiksi. Kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet kevyempiin, täällä jopa paikalliset kulkevat jo kesävaatteissa. 

Jatkoimme kävelyä Plaza de Españaan ja siitä lähdimme kiertämään niemen ympäri rantakatua myöten. Kukkivia puistoja oli rannan lähettyvillä muitakin, ohitimme myös yhden hääseurueen.

Poikkesimme Castillo de Santa Catalinaan. Rannalla näkyi olevan muutama uimarikin, harmi että jätimme uikkarit kotiin.

 

Kun olimme kiertäneet niemenkärjen ja katedraali tuli jälleen näkyviin, istuimme ansaituille oluille Cafébar Santa Catalinan terassille. Vaikutti mukavalta paikalta, siihen voisi tulla syömäänkin.

Palasimme keskustaan ja jouduimme taas keskelle yhtä pääsiäiskulkuetta ja suitsukkeiden savua.

Siestan jälkeen menimme syömään läheiseen El Rincón de Mariniin hyvän mustekalasalaatin ja paellan. Kahvit joimme Plaza de San Juan de Dios -aukiolla. Kaupungintalon seinään oli ripustettu banderolli, joka julisti vapaata Eurooppaa. Aukiolla oli kehitteillä joku kokoontuminen, saattoi olla työttömien vastamielenilmaus.

Herätessämme pääsiäissunnuntaina kaikki mahdolliset laitteet näyttivät eri aikaa. Onneksi emme olleet lähtemässä mihinkään, sillä olimme autuaasti unohtaneet kesäaikaan siirtymisen. Olikin jo melkein lounasaika!

Söimme kuitenkin ensin aamiaisen 100 Montadillosin terassilla, jonne kuului mukavaa kitaransoittoa.

Viimeisenä Cádizin päivänä oli tarkoitus shoppailla, mutta kun kumpikaan emme välitä siitä, kävelimme kujilla ja aukioilla, jotka toivat mieleeni Rooman Trasteveren. Ainoat ostokset olivat muutama postikortti, savupaprikajauhetta kotiin ja makea Cream Sherry kämpille. Päiväoluet nautimme Plaza de Minan terassilla.

Lounaalle menimme eilen tutuksi tulleeseen Santa Catalina Cafébariin. Sangria de Cavaa olen nähnyt tällä reissulla vain yhdellä listalla, silloinkin olin yksin Jerezissa ja sitä myytiin vain litroittain. Missään muualla sitä ei edes tunneta. Tilasimme sangriat, yhteisen salaatin ja varsinaista sormisyötävää; puntillitas. Oli reissun kuumin päivä.

Cádiz on kaupunki minun mieleeni, tänne voisin tulla vaikka eläkepäiviä viettämään. Viimeisen Cádiz-päivän kunniaksi nukuimme päikkärit ja lähdimme uudelleen ulos vasta yhdeksän pintaan. Oli yllättävän rauhallista; ilmeisesti katolilainen pääsiäinen jatkuu vasta maanantaina, Jeesuksen ylösnousemuspäivänä. 

Lisää ruokakuvia, mutta siitähän meidän reissumme aika pitkälti koostuu, hyvästä ruuasta. Huomasimme päivällä Plaza de Minan lähettyvillä mukavanoloisen tapaspaikan ja palasimme sinne illalla. Restaurante Boulevardin sisustus on tummaa puuta ja punaista tiiltä, taustamusiikkina soljuvaa swingiä. Neljät tapakset ja neljät viinilasilliset tekivät yhteensä 14€. Palasimme hiljaisia kujia pitkin kämpille pakkaamaan, aamulla olisi melko aikainen herätys. Tuoksujen lisäksi jään kaipaamaan tämän kaupungin kirkonkellojen melodioita.