Arcos de la Frontera
Matkallani Olverasta Jereziin bussi poikkesi myös Arcos de la Fronteraan ja siinä kohdassa mietin, että näinköhän olen haukannut p***aa kun varasin meille sieltä kolme yötä ennen Cádiziin menoa. Olin ajatellut, että Hannunkin on mukava nähdä joku pikkupaikka isojen kaupunkien lisäksi. Bussiasema laitakaupungilla oli ankea eikä näkymä bussin ikkunasta ollut mitenkään houkutteleva.
Perille saavuttuamme ja kavuttuamme ylös historialliseen keskustaan intuitioni osoittautui kuitenkin oikeaksi. Majapaikkamme Pensión San Marcos on kapean kadun varrella, lähellä Plaza del Cabildoa, Castillo de Arcosia ja Iglesia Parroquial de Santa Maria de la Asunciónia.
Veimme kamat yläkertaan ja otimme tervetulo-oluet alakerran baarin terassilla. Teimme pienen kävelykierroksen, haimme kaupasta viinin ja palasimme kämpille suihkuun.
Siestan aikana alkoi sataa ja ukkostaa. Onneksi matka illallispaikkaan ei ollut pitkä. Ei tarvittu takkia eikä sateenvarjoa kun laskeuduimme portaat alas Bar San Marcosiin syömään hyvät sapuskat. Illan mittaan sinne saapui muitakin pensionaatin asukkaita ja paikallisia asiakkaita.
Alakerrasta ja kadulta kuuluva älämölö loppui puoliltaöin, kadunlakaisijat aloittivat joskus kuuden pintaan. Yhdeksän jälkeen laskeudumme alas huonehintaan kuuluvalle aamiaiselle, joka edellisistä hilloleivistä poiketen sisälsi myös erilaisia pateita.
Taivas selkeni, huuhtaisimme pikkupyykit ja ripustimme ne kattoterassille kuivumaan. Lähdimme kävelemään pitkin tätä kukkuloille rakennettua kaupunkia, jossa mäkiä ja rappuja riittää, mutta niitähän minä Hannulle lupasinkin. Kävimme kaupassa ja haimme turisti-infosta kaupunkikartan. Oluet otimme aurinkoisella kattoterassilla sillä aikaa, kun huonettamme siivottiin.
Sen jälkeen matka jatkui pitkin Rural Monumentalia, jonka varrella on useita kirkkoja, palatseja ja näköalapaikkoja. Laskeuduimme historiallisen keskustan läpi joenvarteen, josta on hienot näkymät ylös vanhaan kaupunkiin. Onneksi varasin Arcosistakin kolme yötä, niin voimme rauhassa tutustua kaupunkiin.
Lounaan söimme majapaikkamme terassilla, sisäpuoli oli jo täynnä kanta-asiakkaita. Sen jälkeen olikin siestan aika.
Keskiviikko-iltana olimme lähdössä ulos, kun alkoi kuulua tuttua musiikkia. Lähdimme sen suuntaan ja jäimme muun joukon mukana Basilica de Santa Marian ulkopuolelle odottamaan pääsiäiskulkuetta. Taas oli hiippalakkeja liikenteessä! Näissä ja virpojissa on se ero, että hiippalakit jakavat lapsille karkkeja ja (raamatullisia?) kortteja, eivätkä pyydä itselleen palkkaa.
Odotimme Basilican ulkopuolella muiden mukana kirkosta ulos kannettavaa lavettia, jolla kuljetetaan Mariaa ja ristillä olevaa Jeesusta. Jotkut kulkueeseen osallistujista kulkivat paljain jaloin kylmillä kivetyksillä. Poliisit ohjasivat yleisöä pois kirkon rapuilta, jotta lavetti mahtuisi kääntymään.
Jottemme tukahtuisi tungokseen, poistuimme paikalta eri suuntaan kuin kulkue ja menimme syömään hyvän salaatin ja paellan Mesón Don Fernandoon. Brandykahvit joimme kuitenkin omassa baarissamme, joka oli tungokseen asti täynnä. Taitaa Semana Santa olla lomaviikko kaikille, kun pikkulapsetkin ovat puolilleöille asti aikuisten mukana kaduilla ja kapakoissa. Espanjalaiset osaavat ottaa siitä kaiken irti ja jokainen ilta on silkkaa fiestaa. Olimme jo vetäytyneet yläkertaan, kun kulkue kuului musiikin saattamana palaavan takaisin kirkkoon.
Kiirastorstai oli reissun tähän asti aurinkoisin ja kuumin päivä. Aamiaisen jälkeen lähdimme taas patikoimaan, tällä kerralla historiallisesta keskustasta alas ja viljapeltojen ja joen välistä mukavaa, hiekkapäällysteistä polkua. Jatkoimme tietä pitkin Lago de Arcosiin asti.
Tuskin koskaan olen juonut lenkkiolutta Espanjassa järven lähettyvillä! En varsinkaan
baarissa, johon hevosetkin ovat tervetulleita. Ter
assille nimittäin saapui tanssiva, komea hevonen ja sen janoinen ratsastaja.
Palasimme vanhaan kaupunkiin lyhyintä, mutta jyrkintä kävelyreittiä. Kävimme lounaalla Mesón Los Murallasin täydellä terassilla. Kapeilla kujilla autot kulkevat lähes seiniä hipoen, minusta ei siihen olisi. Kämpillä nautimme vielä hetken kattoterassilla auringonpaisteesta ennen siestalle vetäytymistä. Alapuolella kujalla kulki taas joku soittokunta pöyhkeät sulkakoristeet kypärissään. Kirkonkellot alkoivat soida ympärillämme.
Eipä siinä metelissä paljon nukuttu ja seitsemän jälkeen seurasimme muita San Pedron kirkolle, josta kaikesta päätellen tämän illan pääsiäiskulkue lähtisi. Ei-katolisina jätimme ruuhkan paikallisille, kävimme näköalatasanteella katsomassa auringonlaskua ja palasimme omaan Bar San Marcosiin, josta saimme hyvät istumapaikat. Viinipullon lisäksi tilasimme annoksen kerrallaan ja saimme pidettyä paikkamme pitkään. Seuraksemme saimme hostaliin majoittuneen pariskunnan Romaniasta, heidän jälkeensä paikat otti pariskunta, jonka mies tunnisti puhekielemme ja kertoi perheensä asuvan Helsingissä. Pitkä, komea mies oli kyllä jostain Mumbaista lähtöisin, vaikka asuukin nykyään Marbellassa ja oli vain lomailemassa Arcosissa.
Yhdeksän jälkeen baarissa alkoi olla tunkua ja tunnelmaa, ulkoa tuli suitsukkeiden tuoksua kulkueiden kulkiessa avointen ovien ohitse. Suitsukkeiden ja kukkivien appelsiinipuiden tuoksut tulevat jatkossa tuomaan mieleeni Andalusian kevään.
Laskimme laskun olevan ruokien ja viinipullon jälkeen 24€, brandykahvien jälkeen saimme laskun, joka oli 25€. Jätimme runsaat tipit. Metelistä huolimatta tänne voisi tulla joskus uudelleenkin.
Pääsiäiskulkue palasi kierrokseltaan puoliltaöin kotikatuamme pitkin ja paras näköala oli taas omasta ikkunasta.
Eikä tässä vielä kaikki! Taisin torkahtaa, mutta neljältä heräsimme, kun soittokunta kulki kotikatuamme torvet päristen ja rummut paukkuen. Komeata kunneltavaa, mutta onko ihan pakko soittaa surumusiikkia aamuyöstä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti