maanantai 17. joulukuuta 2018

Seitsemän yötä jouluun

Maanantaina maa oli herätessämme valkoinen ja Hannu oli vuorostaan flunssainen. Lähdin liukastelemaan kävelylenkille, pitkästä aikaa. Hain kaupasta tarvikkeet keittoon ja pikkuleipiin.

Paahdoin myskikurpitsan uunissa. Tein siitä, bataatista ja porkkanoista sosekeittoa, jonka terästin valkosipulilla ja savupaprikalla, pehmensin kookosmaidolla ja viimeistelin annokset chiliöljyllä ja paahdetuilla kurpitsansiemenillä.

Hannu nukkui filtin alla, sillä aikaa tein valkosuklaa-karpalocookiet ja viimeisen satsin rommilla maustettua omena-luumuhilloa.


Hannu räväytti terassille niin pitkän valoketjun, ettei ulos tarvitakaan muuta kuin pari kynttilälyhtyä.

Tiistaina uskaltauduin jo vähän pidemmälle lenkille. Ilma oli plussan puolella, toivottavasti lumet eivät sula pois jouluksi. Näillä näkymin jouluksi ei tule yövieraita ja yläkerran siivoamiseen sai imurointi riittää. Samalla yritin pienentää lehtikasoja. Muutenkin tänä jouluna vähemmän on enemmän; en leivo turhia, en valmista isoa määrää ruokia ja palkkatulojen puutteessa lahjatkin jäävät vähiin. Jos joku haluaa tulla torttukahville, tuokoon tortut mukanaan!

Joulukuun kirjat:

Karen Joy Fowler "Olimme ihan suunniltamme". Luin kirjan jo keväällä ja ihastuin kirjan juoneen, joka kertoi sisarusten välisestä läheisyydestä ja kiintymyksestä. Luin kirjan toiseen kerttan, kun ehdotin sitä toimiston lukupiirille. Siellä se sai lähes täydellisen tyrmäyksen. Tämä ryhmä taitaa käsitellä kaiken lukemansa tieteen kannalta ja juonella ei ole niinkään merkitystä. Eläintensuojelu ja eläinkokeet sentään aikaansaivat hyvää keskustelua.

Karen Joy Fowler "Jane Austen lukupiiri". Edellisen kirjan innoittamana tartuin toiseenkin Fowlerin kirjaan. Se ei viehättänyt minua niin paljon, vaikka kirjan henkilöt on kuvattu mieltä kutkuttavalla tavalla. Mielenkiintoa kirjaa kohtaan olisi taatusti lisännyt se, että olisin joskus lukenut Jane Austenin romaaneja. 

Joni Skiftesvik "Valkoinen Toyota vei vaimoni". Hyvin henkilökohtainen, jopa intiimi omaelämäkerta Skiftesvikin toimittajantyöstä ja perhe-elämästä, iloista ja suruista. Mukaan mahtuu myös Oulun ja Kainuun historiaa ja hauskoja paikallistarinoita vuosien varrelta. Entiset kollegat ovat nimeltä mainittuja ja tarinat ilmeisen tosia, vaikka moni saakin kuulla kunniansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti