Viisi yötä jouluun

Laura Malmivaara

Laura Malmivaara

Matkalla toimiston glögikutsuille poikkesin Sanomataloon katsomaan Laura Malmivaaran valokuvanäyttelyn "Kuivuudessa kasvaa toivo".

Glögikutsujen tarjoilu oli jälleen ihan huippua. Lämpimissä ruuissa oli Marokko-teema ja varsinkin mausteinen lammaspata oli onnistunut. Juomissa löytyi myös libanonilaista punaviiniä. Oli mukava tavata vuosien varrella tutuiksi tulleita kollegoja ja lukupiiriläisiä. Muutama uusikin ihminen tuli tutuksi.

Myöhemmin illalla tarjolla oli hotdogeja.

Hauskan illan päätteeksi olin puheliaalla päällä ja juttelin junassa viehättävän pakistanilaispariskunnan kanssa. Jäimme kyydistä samalla asemalla ja toivottaessani hyvät joulut rouva kertoi, että olin ensimmäinen suomalainen, joka oli puhunut heidän kanssaan.

Torstaina Hannu pysytteli sängyssä peiton alla, minä koristelin "kuusen". Päätimme siirtää perjantaille suunnitellun Salossa käynnin ensi vuoden puolelle. Perustin vinttikamariin pukinpajan ja paketoin vähät lahjani.

Perjantaina tein vielä Ikeassa ja Tammistossa viime hetken ostoksia, kävimme Kotipizzassa lounaalla ja illalla paketoin ja kassitin Lohjalle menevät lahjat.

Perinteisen Lohja-kierrokseni tein jo lauantaina. Ensin menin äidin luokse iltapäiväkahville vieden samalla pukin paketin hoitajien huomaan. Äiti oli hyvällä tuulella - kuten useimmiten - ja söi mielihyvin taatelikakkkua kahvin kera. Vein pienen joulutervehdykseni kummitädilleni, kuulumiset vaihdettuani kävin sytyttämässä kynttilät läheisten haudoille. Kahvittelin vielä Marjukalla, ennen kuin vein lahjakassin Suville ja ajoin pölisevässä lumessa takaisin kotiin. Moottoritietä ajoivat myös lumiaurat, joista ei juurikaan ollut hyötyä kuivassa lumipölyssä.