Hyvä, että hoidin Lohja-kierrokseni jo lauantaina, sillä sunnuntai kuluikin hellan ääressä. Tein bataattivuokaa (sulatejuustolla), anjovismössöä, sitruunasilliä ja keitin perunalaatikon perunat ja rosolliin tulevat kasvikset.
Aattoaamuna heräsin kahvin tuoksuun, kun Hannu oli herännyt ennen minua ja valmistanut aamiaisen. Sen jälkeen aloitin rosollin pilkkomisen kuunnellen samalla joulumusiikkia radiosta. Veimme joulutervehdykset naapureille, kävin pikaisesti kaupassa (olin unohtanut yhden smetanan) ja veimme kynttilän Honkanummen haudalle. Ehdimme kotiin hyvissä ajoin ennen joulurauhan julistusta, sitä kuunnellessa otimme Puolasta tuodut kirsikkasnapsit ja tein lohimoussen kinkun paistuessa uunissa. Iltapäivällä saimme vieraiksi Annan ja Aapon, joille tarjoilimme glögiä ja alkupalaruuaksi kala-tapaksia, ennen kuin nuoripari jatkoi matkaansa Helsinkiin jouluaterialle. Avasimme ensimmäiset lahjamme ja maistoimme pienet siivut kinkkua. Loppuilta kului musiikkia kuunnellen, jouluruokaa syöden ja korttia pelaten. Avasimme loputkin lahjat, jotka olivat ihania ja tarpeellisia. Toisillemme ostimme myös aineettomia lahjoja; Museokorttiin 13 kk lisäaikaa, tunnin hieronnan ja liput fado-konserttiin. Zeljkalle lähetimme option saapua vieraaksemme ensi kesänä.
Joulupäivän vastaisena yönä pakkanen romahti ja aamulla oli plusasteita. Lähdin tihkusateessa lenkille, sen jälkeen kohotimme Mimosat. Söimme rosollia ja itsetehtyjä kalaruokia kuunnellen samalla joulukonsertteja ja nauhoittamaani loistavaa Helsingin kaupungin orkesterin konserttia "Classical Trancelations in Concert" viime syksynä Hartwall Arenalla.
Huilin jälkeen oli vuorossa kinkkua ja laatikoita, sekä Hannun lahjaksi saama Jarkko Martikaisen "Aina auki" -cd.
 |
| Kolme viisasta miestä |
Tapaninpäivänä oli kuiva keli ja aurinko pilkisteli välillä pilvien raoista. Innokkaimmat olivat jo lähteneet luistaville laduille. Kaisa ja Maija tulivat iltapäivällä perheineen syömään, vilinää riitti taas viiden lapsen energialla. Heidän lähdettyään rauhoituimme katsomaan Meryl Streepin tähdittämää elokuvaa "Florence".
Vaikka meillä oli pieni kinkku, siitä jäi välipäiville paistettavaksi pannulla. Loput pilkoin pakastimeen odottamaan pastaan tai pizzaan pääsyä.
Joulun viinit olivat pääosin Portugalista (vain Cava Espanjasta); hinta/laatusuhteeltaan mainio punainen Al-Ria ja edullinen Tallinnan tuliainen valkoinen Porta 6. Lissabonista tuotu Royal Oporto Tawny säästyi avaamatta, kun emme jaksaneet mitään jälkiruokajuustoja. Joulurauhan julistamiseen olisimme voineet kohottaa Portugalista tuodun óbidoslaisen Ginjinhan, mutta kun sitä on varastossa vain yksi pullo (odottamassa seuraavaa matkaa Portugaliin), avasimme puolalaisen cherry vodkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti