perjantai 30. elokuuta 2019

Dubrovnik, Zeljkalla kyläilemässä

Dubrovnik, view from Ivo Guest House
Kukaan ei tullut aamulla perimään maksua, vaikka lähetin kaksi viestiä, joissa ilmoitin meidän lähtevän puoli kymmenen aikoihin. En uskaltanut jättää avoimeen asuntoon rahoja pöydällekään. Lähdimme 9.40 bussilla Risanista Herceg Noviin (2€/lippu). Bussiasemalla meiltä (tyhmiltä turisteilta) veloitettiin neljä euroa palvelumaksua, kun menimme aseman pyöröportista sisälle. Sillä rahalla ei päässyt edes vessaan, sielläkin oltiin käsi ojossa odottamassa.Yrittivät vielä saada meidät ostamaan uudet liput Dubrovnikiin (olimme ostaneet etukäteen liput Kotorista Dubrovnikiin), mutta siihen en sentään suostunut. Hain kadun toiselta puolelta leipomosta burekit ja ostimme kahvit aseman kahvilasta. Maksoin laukkumaksut ja olin sen verran ketutuksen vallassa, että pyysin yhtä pariskuntaa poistumaan meidän paikoiltamme. Heidän lipuissaan ei ollut paikkanumeroita, mutta sehän ei ole minun ongelmani. Rajamuodollisuuksissa meni tuhottomasti aikaa, varsinkin Montenegron puolella, jossa jokainen joutui yksitellen hakemaan laukkunsa pois matkatavarasäilöstä ja siirtymään passintarkastuksen jälkeen tien sivuun odottamaan. Sen jälkeen tyhjä bussi tarkastettiin, palautimme laukut alakertaan ja seuraavaksi jonotimme Kroatian rajatarkastukseen. Ei sentään tarvinnut roudata laukkuja ulos, mutta kaiken kaikkiaan siihen kului pari tuntia.

Kello oli jo kolme, kun vihdoin saavuimme Dubrovnikin bussiasemalle. Jätin Hannun laukkujen kanssa odottamaan, kun kävin pankissa vaihtamassa valuuttaa. Sen verran vanhanaikainen olen ja tottunut vaihtamaan Splitska Bankassa valuuttani, että kävelin sinne saakka, mutta se on harmikseni lopettanut. Menin kadun toiselle puolelle Otpbankaan, jossa oli mielestäni huono kurssi (7,34) ja lisäksi vaihtokulu 25 kunaa. Zeljka jo viestitteli, missä olemme. Kävelin takaisin bussiasemalle päin ja otimme hyvät portterit Amforan terassilla. Zeljka noukki meidät siitä kyytiinsä ja nousimme Nunciataan. Vuokrahuoneet ovat varattuja ja pääsimme taas alakertaan, hänen kotinsa vierashuoneeseen. Yllätykseksi Zeljka oli valmistanut meille päivällisen. Vaihdoimme kuulumiset (näyttäessäni Sofian tuoretta kuvaa Zeljka muisti, että hän oli tosi pieni kun ensimmäisen kerran tapasimme, mutta onhan siitä jo yhdeksän vuotta) ja syötyämme hänen oli lähdettävä omiin rientoihinsa, meitä ei huvittanut lähteä enää mihinkään, vaan nousimme katolle katsomaan auringonlaskua ja viettämään koti-iltaa.

Nukuin paremmin kuin yhtenäkään yönä tällä reissulla. Kunnes naapurin Ville viiisivuotias aloitti seitsemältä päivän kiukuttelunsa. Joimme terassilla aamukahvit, Zeljka lähti viemään saksalaistyttöjä lentokentälle. Palattuaan hän laittoi meidänkin pyykkimme koneeseen ja lähdimme omille lenkeillemme.

Hannu lähti kävelemään maisemareittiä kohti Babin kukin lahtea. Olen kävellyt niin monta kertaa vanhaan kaupunkiin, joka on tähän aikaan täynnä porukkaa, joten sinne en ainakaan halunnut lähteä. Olen myös kiertänyt Babin kukin ja Lapadin niemimaan, mutta toisessa suunnassa en ole koskaan käynyt.

Aci Marina
Suuntasin kulkuni ajotien laitaa kohti Mokošikaa. Päätien laidassa ei ollut lainkaan kävelytietä, vain kapea, kalteva reuna sadevettä varten. Komolacin kylässä poikkesin päätieltä satamaan ja hain sen Konzumista kylmän makuvesipullon.

Palasin samaa reittiä takaisin (muutakaan vaihtoehtoa ei ole), kallion puoleinen reuna oli sentään varjossa. Paikalliset kuskit ajavat kuin päättömät poikamiehet, ilmankos Zeljka oli huolissaan, kun sanoin lähteväni kävelemään ajotien laitaa.

Iltapäivällä Zeljka haki lentokentältä espanjalaispariskunnan ja lähti sen jälkeen viettämään aikaa ystäviensä kanssa. Hän oli kasannut minulle kaapista säilykkeitä ja tuoreita kasviksia, jotta voin tehdä meille lounassalaatin. Siestaa häiritsi taas naapurista kuuluva kilkatus ja poraus, kun siellä tehdään jotain raksahommia.


Konoba Zrinski
Halusimme viedä Zeljkan illalliselle viimeisenä iltanamme Dubrovnikissa. Vanha kaupunki ei houkutellut ja kun Zeljka kertoi, että alapuolellamme on satamakatu suljettu autoilta, koska siellä vietetään jotain perinteistä kyläjuhlaa ruokatarjoiluineen ja musiikkiesityksineen, päätimme lähteä sinne. Auto oli taas jätettävä kauemmas ja kävimme tsekkaamassa parin ravintolan tarjonnat. Kävelykaduksi muuttuneelle tielle oli vedetty ravintoloista pöydät ulos ja tarjolla oli joko pikkukaloja tai cevapia. Menimme kuitenkin Konoba Zrinskin terassille syömään kunnon annokset. Syötyämme kuuntelimme hetken jonkun Zeljkan suosikkiartistin konserttia, palasimme Nunciataan ja Zeljka tulosti bussilippumme. Ilman tulostettakin olisimme pärjänneet, mutta teimme sen ihan varmuuden vuoksi. Kello lähenteli yhtä, kun menimme nukkkumaan.


tiistai 27. elokuuta 2019

Montenegro, Risan

Risan
Vasta aamulla huomasin katsoa, että meidän pitää luovuttaa huone jo kymmeneltä. Söimme aamiaisen ja pakkasimme tavaramme. Naapurin neiti toi meille pähkinäsuklaalevyn kiitokseksi eilen antamastamme ravintolapöydästä. Mitenhän sen saa sulamatta seuraavaan jääkaappiin? Maksoimme majoituksen ja laskeuduimme päätien varteen odottamaan Kotorista 10.15 lähtevää bussia. Liput Risaniin maksoivat yhteensä vain kolme euroa ja matka kesti parikymmentä minuuttia.

Pietari Paavalin kirkko
Pääsisimme Apartment Katarinaan vasta kahdelta, jäimme pää/rantatien varrelle Restoran Risanin terassille tervetulo-oluille. Siinä istuessamme sain Sarajevosta viestin, että ensimmäinen majoituksemme on peruttu vesiongelmien takia. Harmi, ettei toinen, silloin olisimme voineet aikaistaa Kroatian rannikolle paluutamme.

Asumme rannan lähettyvillä, vieressä on Pietari Paavalin kirkko. Saimme vietyä laukut huoneeseemme, jota vasta alettiin siivota. Kävimme katsomassa uimapaikat ja menimme lounaalle läheiseen puistoon, Grill Park MM:n terassille.

Grill Park MM
Hostimme lähetti viestin ja kyseli, mihin aikaan tulemme Risaniin. Kävin kaupassa ja menimme siivottuun huoneistoomme, joka on varsin viehättävä, mutta ilman parveketta tai patiota on pakko pitää taas ilmastointia jatkuvasti päällä.

Apartment Katarina
Kahden isomman kaupungin ja perusmajoituksen jälkeen minä niin tykkään tästä pikkukylästä ja persoonallisesta huoneistosta. Kylässä on balkanilaiseen tapaan raunioituneita rakennuksia ja suljettuja hotelleja, mutta myös paljon vehreyttä ja kauniita taloja.

Hipnos
Alkavaan päänsärkyyni haimme siestan jälkeen apua vieressä olevalta Papillonin terassilta. Hätäapuna toimii hyvin tuplaespresso. Sen jälkeen pystyin jo miettimään syömistä ja menimme lähellä olevan Hipnosin rantaterassille kevyelle illalliselle. Tätäkin olin jo ehtinyt kaivata; raikasta salaattia katkaravuilla ja simpukoilla, samoin Hannu, joka sai paistettuja simpukoita.

Suljimme ilmastoinnin yöksi ja jätimme ikkunan auki. Jossain rantaravintolassa alkoi senpäiväinen meteli. Aluksi musiikki oli hiljaisempaa sekä volyymiltaan että tempoltaan, mutta muuttui nopeasti. Oli kuin turkkilaisessa basaarissa, jotain arabialaisvaikuteista hittikimaraa. Musiikki hiljeni joskus kahden aikaan, kuuntelin vielä kirkonkellojen kolme lyöntiä.

Päiväkävely Perastiin


Ei tässä kylässä saa nukkua aamullakaan; kaikkien kirkkojen kellot raikasivat yhtaikaa seitsemältä. Sitä ennen olin jo kuunnellut jonkun kastelevan letkulla alapuolellamme olevaa kujaa (tai pihakukkia). Oikaisin puiston läpi kauppaan; aamiaiseksi burekit ja smoothiet. Lähdimme päiväkävelylle Perastiin, sinne on koko matkan kävelytie.


Perast oli tupaten täynnä päiväturisteja ja autoilijat joutuivat jonottamaan vapaata parkkipaikkaa. Otimme lenkkioluet varjoisalla terassilla ja lähdimme paluumatkalle. Vastaan tuli ja ohitse meni useita moottoripyöriä. Montenegron ja Kroatian rantareitti onkin taatusti ihana kurvailla mp:llä.

Vähän ennen Risania vastaan käveli Kotorin naapurimme, serbialainen nuoripari. He olivat jääneet ilman parkkipaikkaa Perastissa ja ihastelivat Risanin puhdasta merivettä. Hain torilta hedelmiä, vaihdoimme uikkareihin ja kävimme uimassa. Lounaaksi burekit, viikunoita ja päärynöitä.


Restoran Risan
Siestan jälkeen kävimme taas kahvilla  Papillonin terassilla. Vuorten päälle alkoi kertyä tummia pilviä, näinköhän saamme vielä tänään ukkoskuuron niskaamme? Menimme illalliselle Restoran Risaniin, joka on Risanin hintavimpia ravintoloita, mutta ruoka ja palvelu ovatkin erinomaisia. Sorruin taas tilaamaan grillattua mustekalaa (enkä vieläkään saanut rinkuloita), mutta vaihdoin annokseni puolivälissä Hannun currykanaan. Kotiin kävellessä pilvet olivat haihtuneet eikä ilma juurikaan viilentynyt.

Jätimme ikkunan taas yöksi auki, onneksi ei ole itikoita. Tällä kerralla kylältä ei kuulunut meteliä, lähibaarikin sulkeutui ennen puoliyötä. Hiljaa soinut musiikki ja lasten iloiset äänet lakkasivat.

Kävelylenkki vuorille


Havahduin aamulla siihen, etten kuullut kirkonkellojen kalkatusta. Onkohan joku ranskalainen käynyt täällä(kin) varastamassa ne? Vasta 11.00 kuulin ensimmäiset kellojen lyönnit (jostain syystä ne soitetaan aina kaksi kertaa peräjälkeen), mutta silloin olin jo vuorilla.

Mitä ihmettä?
Risanissa ei paljon aktiviteetteja ole tarjolla ja päätimme lähteä taas lenkkeilemään. Hannu suuntasi rantatietä kohti Herceg Novia, minä lähdin seuraamaan vaellusreitin viittaa päätieltä kohti yläpuolella siintäviä vuoria. Kävelin koulun ohi ja tie päättyi suljettuun porttiin. 

Kävelin takaisin päin, ylitin pienen kivisillan ja lähellä keskustaa lähdin nousemaan jyrkkää ylämäkeä. Joka puolella kasvaa viikuna- ja granaattiomenapuita. Jos Kotor on kuuluisa kissoistaan, riittää niitä tännekin. Mäessä on tarjolla myös apartmentoksia, onneksi emme ilman autoa valinneet sieltä majapaikkaamme.


Baari oli suljettu!
Nousin asutuksen yläpuolelle. Pari autoa ohitti minut, jossain yläpuolella kohoavalla vuorella on neulansilmämutkien takana joku nähtävyys, ehkä pieni kirkko tai kappeli. Minulle riitti kääntöpaikaksi aikoinaan kahvilana toiminut rakennus. Otin näköalakuvat ja lähdin alamäkeen, tie päätyi lopulta lähelle sairaalaa ja Pietari Paavalin kirkkoa.


Papillon
Treffit olimme sopineen Papillonin terassille, Hannu oli jo odottanut minua puolisen tuntia sen lähellä. "Double espresso?" kysyy tutuksi tullut tarjoilija. Otimme lenkkioluet ja lähdimme suihkuun, uiminen ei tässä helteessä paljoa virkistä. Siestan jälkeen ulkoa kuului ukkosen jyrinää, kipaisimme alas Papillonin terassille kahvittelemaan, juuri ennen ukkoskuuroa. Sen loputtua ilma ei ollut sanottavasti viilentynyt.


Grill Park MM
Mittari näytti edelleen +29,9 astetta, kun illalla lähdimme syömään läheisen Grill Park MM:n terassille. Pietari Paavali kirkon pihalla istuva parrakas padre tervehti meitä ohi kulkiessamme. Tilasimme shopska-salaatin, merellisen risoton ja uunilammasta. Palasimme pimeässä illassa kämpille, pakkaamisen jätämme aamuun.


Taas huonosti nukuttu yö. Alapuolella olevalta (jo suljetulta) terassilta kuului hiljaista jutustelua puoli kolmeen saakka. Sen jälkeen kuuntelin kirkonkellojen lyöntejä puolen tunnin välein. Tuuli suhisteli aukion puiden lehdissä ja toi välillä viilentävän henkäyksen avoimesta ikkunasta.



lauantai 24. elokuuta 2019

Montenegro, Kotor

Apartment Zenit
Yöllä oli ukkostanut ja satanut hetken vettä. Hannu oli herännyt siihen ja kerännyt tossut ja pyykit pois parvekkeelta. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja menimme bussiasemalle odottamaan 10.50 bussia Kotoriin. Sitä ei vain kuulunut ja lontoolainen nuoripari kävi jo kysymässä taksin hintaa (bussi 2€/lippu + laukkumaksu euron). Bussi saapui vihdoin 11.40, mutta matkanteko tyssäsi melko pian lentokentän jälkeen. Tiellä oli tunneliin mennessä pitkä jono, ne ketkä vielä ehtivät, tekivät u-käännöksen ja lähtivät ajamaan Kotoriin kaunista rantatietä pitkin. Ilmeisesti Kotorissa oli sattunut joku onnettomuus ja siksi sinne menevä kaista oli aivan tukossa. Muutaman kilometrin matka kesti 1,5 tuntia, onneksi meillä ei ollut mihinkään kiire. Vihdoin pääsimme Kotorin bussiasemalle, pois ilmastoidusta linja-autosta Kotorin +36 asteen helteeseen. 

Vanhan kaupungin muurilta on reilun kilometrin matka Apartment Zenitiin. Harmittavasti lähes koko matka on ylämäkeä. Saimme 2h-huoneemme pohjakerroksesta, se siitä näköalasta. Käytettävissämme on naapureiden kanssa iso yhteinen patio, jokaisen oven edessä on omat kalusteet. Kävimme jo tullessa kaupassa, ei ollut pakko lähteä mihinkään tässä helteessä. Suihkun jälkeen tein meille tapakset ja istuimme varjoisalle patiolle, sillä aikaa ilmastointi viilensi huonetta.

Siestan jälkeen laskeuduimme suorinta tietä rantaan, josta löytyy sopiva uimapaikka (raput mereen) ja useita rantaravintoloita. Jatkoimme kävelyä kaupunginrannan ohi vanhaan kaupunkiin. Ilmeisesti lauantaista johtuen lähes joka terassilla oli live musiikkia.

Rendez-Vous
Myös Rendez-Vousin terassilla kitaristi viritteli vahvistimiaan. Hannu halusi siihen syömään, kun viimeksi saimme niin hyvää ruokaa ja ystävällistä palvelua. Minä olen joskus majoittunut samaiseen hotelliin. Illan hämärtyessä söimme hyvät mustekalat ja cevapit. Ihmettelimme laskua, johon oli lisätty 10%:n palvelulisä. Tarjoilija kertoi, että hotellin asukkaat saavan 10%:n alennuksen (ts. maksavat sen mitä syövät ja juovat ilman lisiä). Ei tullut tippiä. 

Palasimme ylämäkeen kämpille, juhlat keskustassa jatkuivat ja myöhemmin siellä alkoi ilotulitus. Kahvittelimme ulkona mukana kulkevan ledivalosarjan hämyssä, ulkovalomme ei pala.

Huriseva tuuletin oli pakko pitää koko yön päällä. Oli taas tulossa kuuma päivä. Aamupäivällä kävelimme vanhaan kaupunkiin ja pysähdyimme mukavan pikkukuppilan terassille. Hetken kuluttua saimme seuraksemme Buddy-koiran, joka oli ilmeisesti käynyt uimassa ja ravisteli turkkinsa pikkukaupan naismyyjien vieressä. Koira laski jalkojeni juureen kiven. Kun en heti reagoinut, se tönäisi kuonollaan jalkaani, että ymmärsin heitellä kiveä. Ensin heitin sen vain hetken matkan päähän kadulle, koira toi sen takaisin ja naapuripöydän tytöt näyttivät, että se pitää heittää ilmaan, siitä koira nappaa sen suuhunsa.

Poistuimme vanhasta kaupungista ja menimme tuttuun Tanjga grilliravintolaan syömään. Teimme tilauksemme ja menimme ulkokautta takaterassille odottelemaan ruokiamme. Juomat sai itse ottaa terassilla olevasta jääkaapista. "You know it you have been here before" sanoi myyjä. Tiedä sitten, muistiko hän oikeasti meidät.

Grill Restaurant Tanjga
Syötyämme tuhdit annokset (minulle kanaa, Hannulle lihamix) kävelimme Zenitiä lähinnä olevalle uimapaikalle ja pulahdimme mereen. Onneksi vesi oli sentään vähän viileämpää ja puhtaampaa kuin Tivatin uimarannallamme.

Suihkun ja siestan jälkeen emme jaksaneet enää lähteä mihinkään. Istuimme patiolla lukemassa ja kirjoittelemassa niin kauan, kun päivänvaloa riitti. Illan pimennyttyä tein meille iltapalan ja nautimme ilman hienoisesta viilenemisestä. 

Yöllä oli hiljaista, kun emme laittaneet ilmastointia päälle. Kunnes alkoi tuulla, niin että ulkokalusteet kolisivat ja pyykit lentelivät telineeltä. Hannu nousi keräämään kuivat pyykit sisälle, naapurin tyhjä oluttölkki jatkoi patiolla kolisteluaan. Odottelin ukkosta ja rankkasadetta, mutta tuuli jäi kuivaksi ja loppui kokonaan aamuun mennessä.

Sv. Eustahija
Otimme aamuskumpat hääpäivän kunniaksi. Aamupäivällä lähdimme molemmat omille, parin tunnin hiostaville kävelylenkeille. Olen kavunnut Sveti Ivanille jo kolme kertaa, jätin sen mielelläni väliin tällä helteellä. Laskeuduin alas uimapaikallemme ja lähdin siitä kävelemään rantatietä pitkin. Hannu suunnisti vanhan kaupungin ohi Kotorinlahden toiselle laidalle, jossa viime kerralla majoituimme. Kävelin rantatien loppuun saakka ja käännyin takaisin, kun se nousi päätielle. Jos ikinä milloinkaan palaamme Kotoriin, täytyy ottaa majoitus tämän rantatien varrelta, josta lähes mistä kohtaa tahansa pääsee uimaan ja majapaikkoja on vieri vieressä. Join kahvit, ennen kuin nousin rinnettä myöten päätielle ja kävin tsekkaamassa lähimmän bussipysäkkimme. Palasin kaupan kautta kämpille, otimme oluet ja suihkun jälkeen tein meille tapaslautaset; tuoretta sekaleipää, prosciuttoa, parmesania ja hedelmiä.


Jet Ski Food and Drink
Siestan jälkeen odottelimme auringon laskeutuvan vuorten taakse ja ilman hieman viilentyvän. Pitkät vaatteet taitavat todellakin olla tällä reissulla turhaan mukana, koko ajan tulee käytettyä samoja, kevyimpiä kuteita, joita päivittäin voi huuhdella. Jäimme istumaan yhden rantaravintolan - Jet Ski Food and Drink (mikä älynväläys!) - terassille, josta oli suora näkymä Kotorinlahdelle ja sillä seilaaville tai parkissa oleville veneille/risteilyaluksille. Tilasin Caesarin, joka oli runsas, mutta jonka kana oli kuivaa. Hannun täytetyt mustekalat sen sijaan olivat hyviä. Hän mainitsi tarjoilijalle, että vietämme hääpäiväämme ja tämä heti ehdottamaan, että hetken kuluttua aloittava fonisti voisi soittaa meille jonkun onnittelulaulun. No ei todellakaan! Niin paljon kuin saksofonin äänestä pidänkin (kiitos "sukurasitteiden"), en halua mitään huomiota itseeni. Illan hämärtyessä pöytiin tuotiin kynttilät. Kun olimme syöneet ja minä saanut kahvini, huomasimme nuoren naapuripariskunnan tulevan terassille. Kävin sanomassa heille, että olemme pian lähdössä ja he voivat ottaa hyvän pöytämme. Ylämäen kavuttuamme oli käytävä vielä suihkussa, pakkaaminen saa jäädä aamuun.