Montenegro, Risan

Risan

Vasta aamulla huomasin katsoa, että meidän pitää luovuttaa huone jo kymmeneltä. Söimme aamiaisen ja pakkasimme tavaramme. Naapurin neiti toi meille pähkinäsuklaalevyn kiitokseksi eilen antamastamme ravintolapöydästä. Mitenhän sen saa sulamatta seuraavaan jääkaappiin? Maksoimme majoituksen ja laskeuduimme päätien varteen odottamaan Kotorista 10.15 lähtevää bussia. Liput Risaniin maksoivat yhteensä vain kolme euroa ja matka kesti parikymmentä minuuttia.

Pietari Paavalin kirkko

Pääsisimme Apartment Katarinaan vasta kahdelta, jäimme pää/rantatien varrelle Restoran Risanin terassille tervetulo-oluille. Siinä istuessamme sain Sarajevosta viestin, että ensimmäinen majoituksemme on peruttu vesiongelmien takia. Harmi, ettei toinen, silloin olisimme voineet aikaistaa Kroatian rannikolle paluutamme.

Asumme rannan lähettyvillä, vieressä on Pietari Paavalin kirkko. Saimme vietyä laukut huoneeseemme, jota vasta alettiin siivota. Kävimme katsomassa uimapaikat ja menimme lounaalle läheiseen puistoon, Grill Park MM:n terassille.

Grill Park MM

Hostimme lähetti viestin ja kyseli, mihin aikaan tulemme Risaniin. Kävin kaupassa ja menimme siivottuun huoneistoomme, joka on varsin viehättävä, mutta ilman parveketta tai patiota on pakko pitää taas ilmastointia jatkuvasti päällä.

Apartment Katarina

Kahden isomman kaupungin ja perusmajoituksen jälkeen minä niin tykkään tästä pikkukylästä ja persoonallisesta huoneistosta. Kylässä on balkanilaiseen tapaan raunioituneita rakennuksia ja suljettuja hotelleja, mutta myös paljon vehreyttä ja kauniita taloja.

Hipnos

Alkavaan päänsärkyyni haimme siestan jälkeen apua vieressä olevalta Papillonin terassilta. Hätäapuna toimii hyvin tuplaespresso. Sen jälkeen pystyin jo miettimään syömistä ja menimme lähellä olevan Hipnosin rantaterassille kevyelle illalliselle. Tätäkin olin jo ehtinyt kaivata; raikasta salaattia katkaravuilla ja simpukoilla, samoin Hannu, joka sai paistettuja simpukoita.

Suljimme ilmastoinnin yöksi ja jätimme ikkunan auki. Jossain rantaravintolassa alkoi senpäiväinen meteli. Aluksi musiikki oli hiljaisempaa sekä volyymiltaan että tempoltaan, mutta muuttui nopeasti. Oli kuin turkkilaisessa basaarissa, jotain arabialaisvaikuteista hittikimaraa. Musiikki hiljeni joskus kahden aikaan, kuuntelin vielä kirkonkellojen kolme lyöntiä.

Päiväkävely Perastiin

Ei tässä kylässä saa nukkua aamullakaan; kaikkien kirkkojen kellot raikasivat yhtaikaa seitsemältä. Sitä ennen olin jo kuunnellut jonkun kastelevan letkulla alapuolellamme olevaa kujaa (tai pihakukkia). Oikaisin puiston läpi kauppaan; aamiaiseksi burekit ja smoothiet. Lähdimme päiväkävelylle Perastiin, sinne on koko matkan kävelytie.

Perast oli tupaten täynnä päiväturisteja ja autoilijat joutuivat jonottamaan vapaata parkkipaikkaa. Otimme lenkkioluet varjoisalla terassilla ja lähdimme paluumatkalle. Vastaan tuli ja ohitse meni useita moottoripyöriä. Montenegron ja Kroatian rantareitti onkin taatusti ihana kurvailla mp:llä.

Vähän ennen Risania vastaan käveli Kotorin naapurimme, serbialainen nuoripari. He olivat jääneet ilman parkkipaikkaa Perastissa ja ihastelivat Risanin puhdasta merivettä. Hain torilta hedelmiä, vaihdoimme uikkareihin ja kävimme uimassa. Lounaaksi burekit, viikunoita ja päärynöitä.

Restoran Risan

Siestan jälkeen kävimme taas kahvilla  Papillonin terassilla. Vuorten päälle alkoi kertyä tummia pilviä, näinköhän saamme vielä tänään ukkoskuuron niskaamme? Menimme illalliselle Restoran Risaniin, joka on Risanin hintavimpia ravintoloita, mutta ruoka ja palvelu ovatkin erinomaisia. Sorruin taas tilaamaan grillattua mustekalaa (enkä vieläkään saanut rinkuloita), mutta vaihdoin annokseni puolivälissä Hannun currykanaan. Kotiin kävellessä pilvet olivat haihtuneet eikä ilma juurikaan viilentynyt.

Jätimme ikkunan taas yöksi auki, onneksi ei ole itikoita. Tällä kerralla kylältä ei kuulunut meteliä, lähibaarikin sulkeutui ennen puoliyötä. Hiljaa soinut musiikki ja lasten iloiset äänet lakkasivat.

Kävelylenkki vuorille

Havahduin aamulla siihen, etten kuullut kirkonkellojen kalkatusta. Onkohan joku ranskalainen käynyt täällä(kin) varastamassa ne? Vasta 11.00 kuulin ensimmäiset kellojen lyönnit (jostain syystä ne soitetaan aina kaksi kertaa peräjälkeen), mutta silloin olin jo vuorilla.

Mitä ihmettä?

Risanissa ei paljon aktiviteetteja ole tarjolla ja päätimme lähteä taas lenkkeilemään. Hannu suuntasi rantatietä kohti Herceg Novia, minä lähdin seuraamaan vaellusreitin viittaa päätieltä kohti yläpuolella siintäviä vuoria. Kävelin koulun ohi ja tie päättyi suljettuun porttiin. 

Kävelin takaisin päin, ylitin pienen kivisillan ja lähellä keskustaa lähdin nousemaan jyrkkää ylämäkeä. Joka puolella kasvaa viikuna- ja granaattiomenapuita. Jos Kotor on kuuluisa kissoistaan, riittää niitä tännekin. Mäessä on tarjolla myös apartmentoksia, onneksi emme ilman autoa valinneet sieltä majapaikkaamme.

Baari oli suljettu!

Nousin asutuksen yläpuolelle. Pari autoa ohitti minut, jossain yläpuolella kohoavalla vuorella on neulansilmämutkien takana joku nähtävyys, ehkä pieni kirkko tai kappeli. Minulle riitti kääntöpaikaksi aikoinaan kahvilana toiminut rakennus. Otin näköalakuvat ja lähdin alamäkeen, tie päätyi lopulta lähelle sairaalaa ja Pietari Paavalin kirkkoa.

Papillon

Treffit olimme sopineen Papillonin terassille, Hannu oli jo odottanut minua puolisen tuntia sen lähellä. "Double espresso?" kysyy tutuksi tullut tarjoilija. Otimme lenkkioluet ja lähdimme suihkuun, uiminen ei tässä helteessä paljoa virkistä. Siestan jälkeen ulkoa kuului ukkosen jyrinää, kipaisimme alas Papillonin terassille kahvittelemaan, juuri ennen ukkoskuuroa. Sen loputtua ilma ei ollut sanottavasti viilentynyt.

Grill Park MM

Mittari näytti edelleen +29,9 astetta, kun illalla lähdimme syömään läheisen Grill Park MM:n terassille. Pietari Paavali kirkon pihalla istuva parrakas padre tervehti meitä ohi kulkiessamme. Tilasimme shopska-salaatin, merellisen risoton ja uunilammasta. Palasimme pimeässä illassa kämpille, pakkaamisen jätämme aamuun.

Taas huonosti nukuttu yö. Alapuolella olevalta (jo suljetulta) terassilta kuului hiljaista jutustelua puoli kolmeen saakka. Sen jälkeen kuuntelin kirkonkellojen lyöntejä puolen tunnin välein. Tuuli suhisteli aukion puiden lehdissä ja toi välillä viilentävän henkäyksen avoimesta ikkunasta.