Montenegro, Kotor

Apartment Zenit

Yöllä oli ukkostanut ja satanut hetken vettä. Hannu oli herännyt siihen ja kerännyt tossut ja pyykit pois parvekkeelta. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja menimme bussiasemalle odottamaan 10.50 bussia Kotoriin. Sitä ei vain kuulunut ja lontoolainen nuoripari kävi jo kysymässä taksin hintaa (bussi 2€/lippu + laukkumaksu euron). Bussi saapui vihdoin 11.40, mutta matkanteko tyssäsi melko pian lentokentän jälkeen. Tiellä oli tunneliin mennessä pitkä jono, ne ketkä vielä ehtivät, tekivät u-käännöksen ja lähtivät ajamaan Kotoriin kaunista rantatietä pitkin. Ilmeisesti Kotorissa oli sattunut joku onnettomuus ja siksi sinne menevä kaista oli aivan tukossa. Muutaman kilometrin matka kesti 1,5 tuntia, onneksi meillä ei ollut mihinkään kiire. Vihdoin pääsimme Kotorin bussiasemalle, pois ilmastoidusta linja-autosta Kotorin +36 asteen helteeseen. 

Vanhan kaupungin muurilta on reilun kilometrin matka Apartment Zenitiin. Harmittavasti lähes koko matka on ylämäkeä. Saimme 2h-huoneemme pohjakerroksesta, se siitä näköalasta. Käytettävissämme on naapureiden kanssa iso yhteinen patio, jokaisen oven edessä on omat kalusteet. Kävimme jo tullessa kaupassa, ei ollut pakko lähteä mihinkään tässä helteessä. Suihkun jälkeen tein meille tapakset ja istuimme varjoisalle patiolle, sillä aikaa ilmastointi viilensi huonetta.

Siestan jälkeen laskeuduimme suorinta tietä rantaan, josta löytyy sopiva uimapaikka (raput mereen) ja useita rantaravintoloita. Jatkoimme kävelyä kaupunginrannan ohi vanhaan kaupunkiin. Ilmeisesti lauantaista johtuen lähes joka terassilla oli live musiikkia.

Rendez-Vous

Myös Rendez-Vousin terassilla kitaristi viritteli vahvistimiaan. Hannu halusi siihen syömään, kun viimeksi saimme niin hyvää ruokaa ja ystävällistä palvelua. Minä olen joskus majoittunut samaiseen hotelliin. Illan hämärtyessä söimme hyvät mustekalat ja cevapit. Ihmettelimme laskua, johon oli lisätty 10%:n palvelulisä. Tarjoilija kertoi, että hotellin asukkaat saavan 10%:n alennuksen (ts. maksavat sen mitä syövät ja juovat ilman lisiä). Ei tullut tippiä. 

Palasimme ylämäkeen kämpille, juhlat keskustassa jatkuivat ja myöhemmin siellä alkoi ilotulitus. Kahvittelimme ulkona mukana kulkevan ledivalosarjan hämyssä, ulkovalomme ei pala.

Huriseva tuuletin oli pakko pitää koko yön päällä. Oli taas tulossa kuuma päivä. Aamupäivällä kävelimme vanhaan kaupunkiin ja pysähdyimme mukavan pikkukuppilan terassille. Hetken kuluttua saimme seuraksemme Buddy-koiran, joka oli ilmeisesti käynyt uimassa ja ravisteli turkkinsa pikkukaupan naismyyjien vieressä. Koira laski jalkojeni juureen kiven. Kun en heti reagoinut, se tönäisi kuonollaan jalkaani, että ymmärsin heitellä kiveä. Ensin heitin sen vain hetken matkan päähän kadulle, koira toi sen takaisin ja naapuripöydän tytöt näyttivät, että se pitää heittää ilmaan, siitä koira nappaa sen suuhunsa.

Poistuimme vanhasta kaupungista ja menimme tuttuun Tanjga grilliravintolaan syömään. Teimme tilauksemme ja menimme ulkokautta takaterassille odottelemaan ruokiamme. Juomat sai itse ottaa terassilla olevasta jääkaapista. "You know it you have been here before" sanoi myyjä. Tiedä sitten, muistiko hän oikeasti meidät.

Grill Restaurant Tanjga

Syötyämme tuhdit annokset (minulle kanaa, Hannulle lihamix) kävelimme Zenitiä lähinnä olevalle uimapaikalle ja pulahdimme mereen. Onneksi vesi oli sentään vähän viileämpää ja puhtaampaa kuin Tivatin uimarannallamme.

Suihkun ja siestan jälkeen emme jaksaneet enää lähteä mihinkään. Istuimme patiolla lukemassa ja kirjoittelemassa niin kauan, kun päivänvaloa riitti. Illan pimennyttyä tein meille iltapalan ja nautimme ilman hienoisesta viilenemisestä. 

Yöllä oli hiljaista, kun emme laittaneet ilmastointia päälle. Kunnes alkoi tuulla, niin että ulkokalusteet kolisivat ja pyykit lentelivät telineeltä. Hannu nousi keräämään kuivat pyykit sisälle, naapurin tyhjä oluttölkki jatkoi patiolla kolisteluaan. Odottelin ukkosta ja rankkasadetta, mutta tuuli jäi kuivaksi ja loppui kokonaan aamuun mennessä.

Sv. Eustahija

Otimme aamuskumpat hääpäivän kunniaksi. Aamupäivällä lähdimme molemmat omille, parin tunnin hiostaville kävelylenkeille. Olen kavunnut Sveti Ivanille jo kolme kertaa, jätin sen mielelläni väliin tällä helteellä. Laskeuduin alas uimapaikallemme ja lähdin siitä kävelemään rantatietä pitkin. Hannu suunnisti vanhan kaupungin ohi Kotorinlahden toiselle laidalle, jossa viime kerralla majoituimme. Kävelin rantatien loppuun saakka ja käännyin takaisin, kun se nousi päätielle. Jos ikinä milloinkaan palaamme Kotoriin, täytyy ottaa majoitus tämän rantatien varrelta, josta lähes mistä kohtaa tahansa pääsee uimaan ja majapaikkoja on vieri vieressä. Join kahvit, ennen kuin nousin rinnettä myöten päätielle ja kävin tsekkaamassa lähimmän bussipysäkkimme. Palasin kaupan kautta kämpille, otimme oluet ja suihkun jälkeen tein meille tapaslautaset; tuoretta sekaleipää, prosciuttoa, parmesania ja hedelmiä.

Jet Ski Food and Drink

Siestan jälkeen odottelimme auringon laskeutuvan vuorten taakse ja ilman hieman viilentyvän. Pitkät vaatteet taitavat todellakin olla tällä reissulla turhaan mukana, koko ajan tulee käytettyä samoja, kevyimpiä kuteita, joita päivittäin voi huuhdella. Jäimme istumaan yhden rantaravintolan - Jet Ski Food and Drink (mikä älynväläys!) - terassille, josta oli suora näkymä Kotorinlahdelle ja sillä seilaaville tai parkissa oleville veneille/risteilyaluksille. Tilasin Caesarin, joka oli runsas, mutta jonka kana oli kuivaa. Hannun täytetyt mustekalat sen sijaan olivat hyviä. Hän mainitsi tarjoilijalle, että vietämme hääpäiväämme ja tämä heti ehdottamaan, että hetken kuluttua aloittava fonisti voisi soittaa meille jonkun onnittelulaulun. No ei todellakaan! Niin paljon kuin saksofonin äänestä pidänkin (kiitos "sukurasitteiden"), en halua mitään huomiota itseeni. Illan hämärtyessä pöytiin tuotiin kynttilät. Kun olimme syöneet ja minä saanut kahvini, huomasimme nuoren naapuripariskunnan tulevan terassille. Kävin sanomassa heille, että olemme pian lähdössä ja he voivat ottaa hyvän pöytämme. Ylämäen kavuttuamme oli käytävä vielä suihkussa, pakkaaminen saa jäädä aamuun.