Montenegro, Tivat

View from our balcony, Rooms Tamara

Laskeuduimme Tivatiin, jonne kostea kuumuus vastaanotti meidät. Kävelimme lentokentältä päätien laitaa Rooms Tamaraan. Aikaisesta kellonajasta huolimatta huoneemme oli jo valmis ja pääsimme heti vähentämään vaatetusta.

Laitoimme ilmastoinnin päälle, lähetin Hannun lähikauppaan ja siirsin sillä aikaa vaatteet kaappiin. Istuimme (vielä) varjoisalle parvekkeelle tervetulo-oluille, ennen kuin oli minun vuoroni kipaista lähileipomossa. Burekia ei ollut tarjolla, ainoastaan kinkkupäällysteistä "pullaa". Suihkun jälkeen huilimme hetken ilmastoinnin viilentämässä huoneessa.

Oleanterit kukkivat

Kävelimme keskustaan ja satamaan, matkalla yritimme bongata illallispaikkaa. Majapaikkamme lähellä niitä ei ole, onneksi sentään supermarket ja leipomoita. Aivan majapaikkamme vieressä ei ole suojatietä, kun pysähdymme ajotien reunaan, kohteliaat autoilijat pysähtyvät molemmista suunnista päästääkseen meidät ylittämään vilkasliikenteisen tien.

Takaisin päin kävelimme rantatietä ja polkuja pitkin, yritimme samalla hahmottaa, missä on lähirantamme. Haimme kaupasta aamiaistarpeet ja palasimme kämpille. Pihalla on uima-allas, joka on täynnä lasten uimaleluja. Kävimme kastautumassa ja keräsimme puusta kypsiä viikunoita (emännän luvalla). Suihkun jälkeen taas huilattiin, mittari näytti parvekkeella +33. Kun aurinko oli laskenut ja parvekkeella tuntui miellyttävän lämpimältä (enää +29), lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Ei ollutkaan enää niin miellyttävää, alhaalla oli paljon kuumempi kuin talon ylimmän kerroksen parvekkeella. Lähimmät paikat olivat jo tupaten täynnä, kävelimme rantakadulle saakka ja jäimme sen lähettyville Galija Gastro Barin terassille.

Galija Gastro Bar

Aloitin taas Caesar salaattien vertailun, Hannu tilasi itselleen pikkuburgerit. Harvoin saa maistaa niin hyvää jauhettua lihaa! Kävelimme päätien vartta takaisin kämpille, oli käytävä kolmannen kerran suihkussa.

Riva

Hannu teki hukkareissun eiliseen "pullakauppaan", ei siellä ollut aamullakaan myynnissä kuin vaaleita leipiä ja makeita leivonnaisia. Lähikaupan leipähyllyltä löytyi iso sekaleipä (0,70€) ja söimme aamiaisen vielä varjoisalla parvekkeella. En jaksanut olla paikoillani, vaan lähdin kävelylenkille kohti keskustaa. Sillä aikaa Hannu etsi polun lähirannalle. Kävelin osittain samoja teitä kuin eilenkin; satamaan ja siitä vielä eteenpäin rantakatua pitkin. Sitä reunustivat luxusputiikit ja hienostohotellit. 

Ice-Fiat

Maritime Heritage Collection

Trg od kulture

Oli hervottoman kuuma, käännyin ja kävelin kaupan kautta kämpille. Mehuja ja hanavettä tässä helteessä kuluu litrakaupalla. Kaupan kassalle on palkattu työntekijä pakkaamaan asiakkaiden ostokset muovikassiin. Piti olla nopea, että ehdin sujauttaa omat ostokseni mukana kulkevaan kangaskassiin. Suihkun jälkeen tein meille papu-tonnikalasalaatin. 

#kokkimatkassamukana

Siestan jälkeen kävelimme lähirannalle, jossa ei muita palveluja ole kuin yksi baari. Merivesi oli kuin kylpyvettä, kämpille palattuamme olimme yhtä hikisiä kuin mennessäkin. Suihkut ja iltapäiväkahvit parvekkeella, sen jälkeen linnoittauduimme taas ilmastoinnin ihanuuteen.

Ihailimme auringonlaskua omalla parvekkeella aperitiivien verran. Ilma ei juurikaan viilentynyt, kun illemmalla lähdimme kävelemään kohti keskustaa.

Grill Sidro

Suunnistimme grilliravintola Sidroon, josta saimme pöydän tuulettimen alta. Paikassa on kahdenlaista ruokalistaa; serbialainen ja englannin kielinen. Ensin mainitusta löytyy shopska-salaatti (yhteensä 11 salaattivaihtoehtoa), toisesta ei (vain kuusi vaihtoehtoa). Saimme shopskan kuitenkin tilattua, lisäksi hyvää broileria ja chilistä kebabia (jauhelihaa). Naapuripöydän pikkutyttö oli kuin Ilona; ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan, lauloi ja veivasi tanssimuuveja itsekseen. Yhden desin viinilasillinen maksaa euron, samoin espresso. Kylläisinä tallustimme kämpille ja otimme päivän kolmannet suihkut. Olin saanut varvastossuuni jostain kivensirun tai lasinsirpaleen; jalkapohjassa oli kipeä avohaava. Sen on paras parantua ennen kuin suuntaan jonnekin vuorille.
 

Vuorille ei ollut mitään asiaa tässä helteessä ja tuskin tästä kylästä lähteekään mitään vaellusreittejä. Aamiaisen jälkeen lähdin lenkille pitkin rantaa, lähes samaa reittiä kuin eilenkin (tämä kylä on niin nähty!). Löysin jonkun ison tilan/villan raunioita. Tiedä sitten, ovatko rakennukset raunioituneet 1990-luvun sodan aikana.

Submarine P-821 Hero

Käveltyäni muutaman kilometrin käännyin takaisin suunnilleen samassa kohdassa kuin eilenkin. Palasin kaunista Rivaa myöten kaupan kautta kämpille.

Uiminen lämpimässä piha-altaassa ei suuremmin houkutellut, mieluummin kävin viileässä suihkussa, ennen kuin tein meille lounassalaatin.

#kokkimatkassamukana

Siestan jälkeen mittari näytti parvekkeella +36, juuri ja juuri jaksoimme istua siinä kahvin verran. Odotimme ilman viilentyvän lepäillen ja lukien. Olin valinnut mukaani kaksi kirjaa; Siri Hustvedtin "Amerikkalainen elegia" ja Paul Austerin "Mies pimeässä - Matkoja kirjoittajankammiossa". Tosin huomasin jo tulolennolla, että olen lukenut Hustvedtin kirjan, mutta ei haittaa, siitä on jo aikaa.

Restoran Mirna Luka

Tarkoituksemme oli mennä syömään Fine Fish Restaurantiin, mutta ilman pöytävarausta olisimme joutuneet istumaan sisälle, jossa oli tolkuttoman kuuma. Jatkoimme kävelymatkaa ja pysähdyimme Mirna Lukaan, joka näytti suositulta, hinnatkin olivat kohdillaan. Tilasimme grillatut kasvikset, simpukat ja ćevapit.