perjantai 23. elokuuta 2019

Päivä merellä - Le Coche d'Eau

Mittari näytti aamulla "vain" +25, mutta ilma oli lämpimänkostea. Menimme bussiasemalle odottamaan Lepetaneen menevää bussia. Paikallisbussimaksu on vain euron.

Lepetane
Olimme satamassa hyvissä ajoin ja alkoi olla kuuma. Le Coche d'Eaun kyytiin pääsimme puoli tuntia ennen laivan lähtöaikaa ja varasimme yläkannelta varjon alla olevan pöydän itsellemme. Tilaa oli vielä ruhtinaallisesti, mutta laiva ei lähtenytkään kymmeneltä, vaan odotti kahta myöhässä olevaa turistibussia ja johan tuli tunkua, kun venäläiset valtasivat laivan. Mekin saimme kaksi naista pöytäämme.

Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, kaiuttimista kuuluva infopläjäys kerrottin ainoastaan venäjäksi ja serbo-kroatiaksi, kummastakaan emme mitään ymmärtäneet. Rannalla näkyi kallioon louhittuja luolia, ilmeisesti sodanaikaisia sukellusveneitä varten. Emme tajunneet, että laivan pysähdyttyä pienempiin veneisiin otettiin kyytiin halukkaita luolille menijöitä, Hannun kysyttyä toisen veneen kuskilta, tämä kertoi porukan lähtevän uimaan.

Manastir Žanjice, Fort Arza
Laivan ollessa ankkurissa söimme lounaan. Listalla olevia ruokia ei ollut tarjolla, vain mautonta pihviä tai kokonaista kalaa. Serbialaisella listalla oli taas runsaampi valikoima, siitä olisi voinut löytyä erilaisia salaattejakin. Veneiden palattua suuntasimme kohti Perastia ja Kotoria. Näkemästäni päätellen venäläiset äidit ovat enemmän kiinnostuneita ottamaan itsestään selfieitä tai kuuntelemaan kuulokkeilla musiikkia kuin omista lapsistaan ja näiden tarpeista.

Pääsimme jaloittelemaan Perastin kirkkosaarelle, joka on niin pieni, että se on nopeasti nähty. Olemme olleet siellä aiemminkin, silloin privaattikyydillä.

Perast
Olisi ollut mukava poiketa Perastiin, mutta lipusimme sen ohi kohti Kotoria.

Kotor
Olimme jo laskeutumassa portaita Kotoriin, kun henkilökunta kertoi, että pysähdymme vain päästämään bussimatkalaiset pois. No, tännehän tulemme huomenna. Kello oli jo yli kuuden, kun palasimme paikallisbussilla Lepetanesta Tivatiin ja kävelimme kaupan kautta kämpille. Onneksi ei tarvinnut enää lähteä mihinkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti