Telttailua, tossuja ja teatteria

Ajoin sunnuntain helteessä Lohjalle katsomaan äitiä. Ruokailun jälkeen viivähdimme pihalla syömässä marjoja. Kävin kastamassa kukat Virkkalan hautausmaalla ja menin Suville yöksi. Helpotuksekseni hän ehdotti, että nukun Noelin kanssa yön pihalla teltassa.Olen telttaillut viimeksi joskus teinivuosina. Noelilla taisi mennä pupu pöksyyn ja yöseurani vaihtui Ilonaan. Illalla virisi mukava tuuli, mutta makuupussini on turhan kuuma kesällä nukuttavaksi. Ilona nukkui hyvin, välillä kyljessäni kiinni, välillä teltan toisessa reunassa. Puoli kahdeksalta Noel repäisi vetoketjut auki ja ilmoitti olevan aamiaisen aika. Jätimme Ilonan nukkumaan telttaan, Onni jatkoi uniaan yläkerrassa. Aamupäivä kului pääosin pihalla, isot tytöt eivät huolineet Noelia seuraansa ja yritin keksiä hänelle tekemistä. Onneksi isoveli tuli apuun ja heidän pyöräiltyään/skeittailtuaan pihalla Noel tuli syömään pää punaisena. Jos aikaa olisi ollut enemmän, hän olisi varmaan nukahtanut sohvalle. Suvin tultua töistä hätistelin Onnin pois tyttökaverinsa luota ja lähdimme yhdessä ajamaan Vantaalle.

Onni skeittaili illalla lähinurkissa, piti pistää taas viestiä, että tämä muisti tulla iltapalalle. Aamupäivällä teimme yhdessä viiden kilometrin lenkin, minä kävellen ja Onni skeitillä. Suihkun jälkeen lähdimme Jumboon kenkäostoksille, olin luvannut ostaa Vansin tossut synttärilahjaksi. Oikeat tossut löytyivät ja menimme Tikkuraitille syömään sushit, Hannu liittyi fillarilenkillään seuraamme.

Tosi kivaa!

Olen monesti houkutellut Noelia meille yökylään ja ehdottanut, että hän tulee Onnin kanssa meille. Nyt hän oli itse pyytänyt päästä meille, taisi luulla, että sillä välttää uuteen päiväkotiin menemisen (torstaina). Olin jo ostanut Onnille ja itselleni liput Tikkurilan teatterin Me Rosvolat -näytelmään. Varasin vielä Noelille lipun, kun äitinsä kertoi tälle, että siellä pitää istua hiljaa ja paikallaan.

Me Rosvolat

Tiistai oli viikon viilein päivä ja viluhan meille meinasi tulla, kun istuimme Kotiseututalo Påkaksen pihalla katsomassa sinänsä hauskaa ja vauhdikasta esitystä. Noel alkoi jo ensimmäisellä puoliajalla kysellä, koska tämä loppuu ja voidaanko jo lähteä. Toiselle puoliajalle kiedoin hänet autossa olleeseen villahuopaan ja hän malttoi istua paikoillaan. Onni oli jo varannut poikien huoneen itselleen, lupasin mennä Noelin viereen tyttöjen huoneen futonille. Jätin ikkunat vintissä auki ja iltapalan syötyämme siirryimme yläkertaan nukkumaan/lukemaan (Onni viestittelemään tyttökaverin kanssa). Noel nukahti heti, minä odottelin huoneen viilenevän, eihän ulkona ollut kuin 10-13 astetta.

Noel heräsi totuttuun tapaan 7.30 ja hipsimme alakertaan kahvin keittoon. Kun Onnikin oli herätetty ja ruokittu, lähdimme yhdessä kauppaan ja leikkipuistoon. Iltapäivällä grillasimme ja olimme aurinkoisella pihalla syömässä, kun Sami tuli hakemaan pojat kotiin.

Ninni Poijärvi ja Tommi Kalenius

Torstaina oli isolla kirkolla kesän viimeinen Laurin päiväkonsertti. Sarjan kruunasi Ninni Poijärven ja Tommi Kaleniuksen hurmaava konsertti. Poijärveä olemme kuulleet useasti, niin Rekolan Kinossa kuin Valkeakoskellakin, mutta tämä duo oli meille uusi. Onkohan mies mennyt vaihtoon? Siitä hän itse vihjasi kertoessaan "Laivoja" biisin synnystä. Toki minäkin aina rautatieasemien, satamien ja lentokenttien läheisyydessä tunnen kaipuuta uuteen reissuun. Taidan olla enemmänkin Jenni Vartiaisen "Junat ja naiset" -biisin tyyppejä; Junat ja naiset on luotu kulkemaan. Tosin minulle ominaista liikkumista on vaellus, siis jalan-jalan (bahasa-indonesiaksi).

Konsertin jälkeen polkaisimme Haltialan lenkin, iltapäivällä istuimme pihalle salaatille ja kahvittelemaan. Totesimme yhteen ääneen, ettei tämä kesäily ole yhtään pöllömpää.