Banja Luka, Bosnia

Mrs Miami kuorsasi koko yön, nousin jo kuuden jälkeen suihkuun ja lukemaan uutiset. Ostin asemalta ison täytetyn sämpylän ja nousin junaan, jossa oli hyvin tilaa; jokaiselle oma kuuden hengen loosi. Ennen rajaa äyräittensä ylitse tulviva joki tuli näkyviin, siitä ylöspäin nousivat vehreät kukkulat. Rajalla passintarkastus x2. Saksalaispoika naapuriloosissa hätääntyi; hänen olisi pitänyt jäädä pois kyydistä ja vaihtaa Sarajevon junaan, joka juuri lähti viereiseltä raiteelta. Näytin hänelle Lonely Planetin karttaa ja poika roudasi kamansa minun loosiini ja tuli Banja Lukaan saakka jatkaakseen sieltä bussilla Sarajevoon. 
http://www.banjaluka360.com/subcategory/transport_and_parking_getting_around_bosnia.htm 

Koko matkan ja vielä perilläkin satoi vettä. Minulla ei ollut minkäänlaista kaupunkikarttaa eikä paikallista valuuttaa. Kyselin suuntaa keskustaan ja kaikki neuvoivat menemään bussilla. Yksi kuski huoli minut kyytiinsä pummilla, kun ei halunnut ottaa vastaan euroja. Keskustassa kyselin taas oikeaa suuntaa ja sain turisti-infosta kartan ja ohjeet, miten löytää Hostel Centariin. Lopunkaiken olin pyörinyt siinä aivan nurkilla, mutta hostelli on niin piilossa, ettei sitä vahingossa löydä. Sain kolmenhengen huoneen (+2 varavuodetta) parvekkeella ja telkkarilla, kylppäri on vastapäätä käytävällä. Sain maksettua majoituksen euroilla ja lähdin etsimään rahanvaihtoa. Nyt on markkoja ja kävin lähikaupassa ostoksilla. Respan poika kertoi, että vesi on täälläkin juotavaa. Ana oli oikeassa; kyllä tämä todellakin on Serbiaa (Bosnia ja Hertsegovinan serbitasavallan pääkaupunki), varsinkin näin sateenharmaana päivänä. Viiden aikoihin kuului jostain kauempaa moskeijan kutsuhuudot.

Olin lukenut huonosti läksyni (ts. kaikki muistiinpanot jäivät kämpille) enkä löytänyt illalla ainuttakaan ravintolaa. Kaupungissa on kahviloita, baareja ja pikaruokapaikkoja, missä ravintolat? Ehdin jo riemastua, kun kävelin sisälle Pizzeria dal Capoon, mutta sieltä ei saanut lainkaan syötävää. Ajattelin jo luovuttaa ja hakea jostain kioskista mukaani ćevapčićit (mielellään myös salaatin) ja palata hosteliin, onhan minulla siellä tilava huone, kohtuullista punkkua ja tuikkuja mitä polttaa. Jäin kuitenkin matkan varrelle Pizzeria Catiin (tumma olut, chilikana ja tuplaespresso yht. 6€). Ei täällä taida rahaa saada kulutettua kovin paljon. Mukava olla vaihteeksi privaattihuoneessa (joka maksoi saman 15€/yö minkä dormipaikkakin olisi maksanut). 

Sivukadun varrella oli muuten hiljaista, mutta kahden aikaan yöllä paikallinen nuoripari istui hostelin kohdalla kadun reunakivetyksellä kaatosateessa riitelemässä. Ajattelin antaa valomerkkejä parvekevalollani, mutta sähköt olivat poikki. Onneksi on taskulamppu mukana, niin löysin kompuroimatta vessaan. Aamulla telkkari räpsähti yllättäen päälle; sähköt palasivat, mutta nettiyhteys ei toiminut. Koko päivän satoi kuin esteristä ja uutisissa näytettiin tulvivia kaupunkeja, pahoin pelkään, että myös Sarajevossa tulvii. Kävin aamupäivällä leipomossa ja kaupassa. Eilen ostamani tumma olut (Erdinger Dunkel) taisi olla ainutlaatuinen, muissa kaupoissa ei myydä sitäkään vähää. Istuin kahville yhteen savuiseen baariin, täällä poltetaan myös ravintoloissa (ainakin eilisessä pizzeriassa). Perjantaista tuli siis väkisinkin lepopäivä, sain yhden kirjan luettua loppuun. Puolenpäivän jälkeen uutisissa näytettiin Banja Lukan tulvivaa Vrbas-jokea, pakkohan minunkin oli sitä lähteä katsomaan. Kaupunkilaiset olivat kerääntyneet kaupunginsillalle ja joenrannalle ihmettelemään vedenpaisumusta. Käväisin linnoituksella ja isolla tuoretorilla ennen kuin palasin tossut märkinä takaisin hosteliin.
  
Muistiinpanoista tai netistä ei paljoa iloa ole, jos etsimäni ravintola on lopettanut tai muuttanut muualle. Kävelin kauemmas, vaikka sadevesi kastoikin jalkani ja jäin lopulta Marcelloon syömään. Se olikin viihtyisä paikka, tosin sielläkin saa tupakoida "alatasolla". Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että erinomainen pääruoka maksaa ravintolassa alle kahdeksan euroa. Niin paljon kuin itse rakastan ja teen keittoja, tilaan yleensä alkusalaatin, mutta tällä matkalla olen oppinut nauttimaan hyvistä sopista (johtuu ehkä kosteasta säästä). Tulinen kasvis-tomaattikeitto, kalkkunafilét sienikastikkeella, viinit ja tupaespresso yht. 14€. Nyt oli niin tiukka kahvi, ettei taida uni ihan heti tulla. Banja Luka ei nyt näytä parhaita puoliaan minulle, vettä satoi edelleen ja majapaikkakin olisi saanut olla lähempänä. Onneksi hostelissa lämmitys toimi ja pääsin lämpimään suihkuun. Oli taas hiirenhiljaista. 

Houston, we have a problem!

Hiljaisuus jatkui aamulla; ei satanut. Aamupäivällä lähdin kävelemään seuraten Vrbas-jokea. Joenpinta oli noussut Save Kovačevića -kadulle asti ja joenrannan pihat ja talot lilluivat vedessä ja mudassa. Rebrovaki-silta oli suljettu liikenteeltä ja rannat oli reunustettu hiekkasäkein. Sillan kantavuutta mitattiin, ennen kuin se uskallettiin taas avata liikenteelle. Virta joessa oli erittäin voimakas ja se vei mennessään roskia, oksia ja pienempiä puita. Sattumalta löysin yhden etsimäni ravintolan, mutta se on kyllä liian kaukana majapaikastani. Kävelin mutkan kautta juna-asemalle, jossa kukaan ei puhunut englantia. Kysymyksiini huomisista junista minulle vastattiin vain ”ništa”, samoin bussiasemalla. Kävelin suorinta tietä takaisin keskustaan, onneksi turisti-info oli auki ja siellä päivystävä virkailija ymmärsi ongelmani. Hän ei suositellut junia lainkaan (?) vaan soitti bussiasemalle. Tänään ei ole kulkenut ainuttakaan Sarajevon-bussia, huomisen suhteen voi elää toivossa ja sain aikataulut. Nappasin samalla tiskiltä Banja Lukan ravintola-oppaan, jossa oli paljon parempi kartta kuin se, minkä mukaan olen eksyillyt kaupungilla. Punainen Risti järjesti keskustassa verenluovutustilaisuuden tulvien uhrien hyväksi. Kävin leipomossa ja lähikaupassa ostamassa evästä huomista (mahdollista) bussimatkaa varten. Sieltä löytyi toistakin tummaa olutta; paikallista Crni Ðordea.
http://www.banjaluckapivara.com/eng/

Tuuli kuivatti ilman ja kadut, istuin omalle parvekkeelle lounaalle. Hostelin respan nuorimies remontoi kadun toisella puolella isänsä kanssa vanhaa taloa, ilmeisesti kodikseen pienelle perheelleen. Varmuuden vuoksi latasin kaikki akut; jos pääsen huomenna Sarajevoon, siellä saattaa vielä olla sähkökatkoksia. Poika kertoi, että huone on käytettävissä, mikäli en pääse jatkamaan matkaani.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Bosnian+ja+Serbian+tulvat+pahimmat+yli+sataan+vuoteen/a1400293548312 

  

Illalla kävelin joen toiselle puolelle, mikä oli onni, sillä sieltä löytyi kaunista asuinaluetta ja näkymä upealle vuoristolle, jota laskeva aurinko väritti. Harmi vain, että aurinko ehti painua mailleen, ennen kuin minä ehdin sitä kuvaamaan. Kävin ensin kahvilla joenvarren ukkokuppilassa, sen jälkeen löysin Kod Mujen, jossa söin ćevapit. Tein kävelykierroksen Obilićecon alueella ja palasin joenvartta takaisin hosteliin. Sain uusia naapureita, tähän asti kylppäri olikin ollut vain minun käytössäni. Hostel on niin lähellä Vrbas-jokea, että virtaus kuuluu parvekkeelleni. 

Bussit ja junat eivät kulkeneet Sarajevoon sunnuntainakaan. Ihmettelin bussiasemalla yhden kiinalaistytön (?) kanssa, mihin mennä. Hän harkitsi Kroatiaa, mutta ostikin bussilipun Mostariin. Sinnehän minun oli tarkoitus mennä Sarajevon jälkeen. Pistin suunnitelman uusiksi ja päätin minäkin lähteä iltapäiväbussilla Mostariin, illaksi perillä. Jätin tavarat säilytykseen, lähdin bussilla takaisin keskustaan ja kävelin majapaikkaani käyttämään vielä wifi-yhteyttä. Peruutin Sarajevon majoitukseni ja varasin petipaikan kolmeksi yöksi Mostarin Majdas Hostelista. 

Sunnuntaista huolimatta kaupat, tori ja hedelmämyymälät olivat auki. Bussiaseman lähettyville oli levittäytynyt iso markkina-alue. Aurinko paistoi, tietenkin kun minulla on matkapäivä. Kävin lounaalla Marcellossa. Sielläkin oli wifi joten sain vielä katsottua kartalta, miten löydän Majdasin. Bussi Mostariin lähti jopa pari minuuttia etuajassa. Sain Majdalta viestin, että matka kestää 5-6 tuntia. Mietin, miten käyttäisin ”ylimääräiset” päivät, jotka nyt säästyivät Sarajevolta. Toki sielläkin voisi poiketa, mikäli tulvatilanne vain sallii. Tai sitten menen Mostarista Kroatiaan suunniteltua aikaisemmin, kunhan vain keksin jonkun uuden, mukavan paikan. Dubrovnik on jo niin nähty.