Illalla kävelimme vanhassa kaupungissa ja jäimme Restaurant Bastionin
terassille syömään. Iltakahvit joimme Hotel Rendez Vousin terassilla, jossa
kävin sanomassa kättäpäivää isännälle. Hän tuskin muisti, että yövyin
hotellissa yksikseni neljä vuotta sitten. Hostelin viiden euron illallinen
tarjottiin meidän kerroksessamme, kuten vähän pelkäsimmekin. Siinähän on tilavin
oleskelutila asukkaille. Kävimme suihkussa ja sulkeuduimme huoneeseemme.
Avoimesta ikkunasta näkyi hienosti valaistu Sveti Ivanin linnoitus.
Big Montenegro Tour |
Pikkubussi keräsi meidät pääportin
edestä ja suuntasimme Lovcenin kansallispuistoon. Sinne ei nykyisin enää ole
sisäänpääsymaksua, koska siellä asuvat asukkaat tekivät hallitukselle
valituksen ja maksu poistettiin myös satunnaisilta turisteilta. Tie on rakennettu
Itävalta-Unkarin vallan aikana ja on edelleen ainoa yhteys Kotorin ja Cetinjen
välillä. Pidimme matkan varrella kuvaustaukoja, eteemme aukesi koko Kotorin
lahti. Matka jatkui Jezerski Vrhille (Lake Peak), jossa sijaitsee
suositun Petar II Petrović Njegošvin mausoleumi. Sinne päästäkseen piti kavuta
450 rappua ylös ja samat alas. Rappuja kävellessämme kuuntelimme hämmästyneinä käen kukuntaa, jotenkin sen mieltää Suomen alkukesään kuuluvaksi.
Kaikilla alkoi olla jo nälkä ja pysähdyimme aamiaiselle Njegusin kylään. Siellä nautimme emännän tekemää hyvää leipää ja talon omaa juustoa ja savustettua kinkkua. Ryhmämme turkkilainen tyttö joi kahvinsa, käänsi kupin puruineen ylösalaisin ja antoi sen kuivua rauhassa. Sen jälkeen hän kuvasi lopputuloksen puhelimellaan ja lähetti kuvat jollekin tietäjänaiselle. Tutustuimme myös savustamoon ja saimme maistaa paikallista rakia. Cetinjessä ei paljon kävelykierroksia tehty, mutta kaupunkihan on minulle ennestään tuttu. Kävimme katsomassa jonkun kirkon ja luostarin ulkopuolelta ja istuimme terassille kahville/oluelle. Turkin tyttö sai tulkinnan kahvinpuruistaan; kaikkea hyvää ja kaunista on odotettavissa.
Ostrog Monastery |
Ajomatkan aikana kuski/oppaamme Mlane kertoi alueen historiasta. Pysähdyimme Ostrogin
ortodoksiluostariin, joka meidän mielestämme muistutti Hozovitiotissan luostaria
Amorgoksella. Matka jatkui Skadar-järvelle, jonka nähtävyydet olivat meille
pettymys, sillä järvi oli lähes kokonaan jonkun kasvillisuuden (lily jotain)
peitossa. Ei siis ollenkaan mikään järvi, vaan lähinnä joki. Ja nyt sentään
eletään kevättä, joten järvi on luultavasti kesäaikaan täysin umpeen kasvanut.
Kuvasimme vielä yhden Stari Mostin (vanha silta) ja jäimme lounaalle Poslednja
Luka –ravintolaan. Päivänkala ja Hannulle erikseen tilattu pihvi olivat kuivia
eivätkä maistuneet juuri miltään.
Lake Skadar |
Ennen Kotoriin paluuta ihailimme vielä näköaloja Budvaan ja
Sveti Stefanin saarelle, joka on yksityisomistuksessa. Kanadalaistytöt jäivät
Budvaan Montenegro Hosteliin, me muut palasimme voipuneina 13 tunnin retken
jälkeen omaan hosteliimme. Kävimme lähikaupassa ja istuimme parvekkeelle iltaoluille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti