Näkymä parvekkeeltani Adrianmerelle |
http://www.hotelscombined.com/Hotel/Villa_Adria_Cavtat.htm
Heräsin taas varhain, yritin
torkkua sängyssä kahdeksaan asti. Hain lähikaupasta aamiais- ja lounastarpeita
(maksoivat alle kympin ja niistä riittää huomisellekin). Aamupäivän aikana
kävelin niemen toiselle puolelle, jossa ovat isot hotellit ja
hiekka/pikkukiviranta. Keskustan lähellä pääsee uimaan rappuja myöten, mikä on
pakkokin, sillä pohja on täynnä merisiilejä. Rantapetejä vuokrataan 30 kunalla,
mutta sellaista minä en tarvitse. Join kahvit keskustassa, jossa vastaan käveli
marimekkolaukkunaisia. Jatkoin kävelyä toiselle niemelle. Nyt on koko kylä nähty
ja voin loppuajan ottaa rennosti. Eilen vielä harkitsin osallistumista
kokopäivän veneretkelle lähisaarille, mutta olen alkureissun ollut niin
sosiaalinen ja pakostakin osallistunut kielikylpyyn, että päätin viettää pari
päivää itsekseni. On ihanaa ottaa lopultakin shortsit ja hellemekko käyttöön,
täällä ei tarvitse kunnioittaa muslimien tai paljon muidenkaan mielipiteitä. Kämpillä
riisuin alusvaatteetkin pois, kun oli niin kuuma.
Iltapäivällä kävin uimassa, ihanaa! Vesi oli puhdasta, pehmeää ja lämmintä. Lounaaksi
Tomislav ja iso kulhollinen itsetehtyä tonnikalasalaattia. Lentokoneet jyristävät Cavtatin yli, mutta siihen olen
tottunut jo kotona Vantaalla. Olin niin täynnä salaatista, ettei tehnyt mieli mitään syötävää, mutta olin norkoillut tarpeeksi yksikseni ja kävelin auringonlaskun aikaan alas keskustaan. Konoba Toranjin risotto oli mehevää ja vaihteeksi viinikin kelvollista. Piti vielä punnertaa ylämäki kämpille, kolmannen kerran tämän päivän aikana.
Naapuriin majoittui
itävaltalaismiehiä, jotka kotiutuivat kyliltä aamuviideltä. Sain unenpäästä
kiinni kuuden jälkeen ja heräsin naapureiden ovien kolinaan kahdeksan pintaan.
Aamiaisen jälkeen kävelin Sustjepan-niemen ympäri. Se on täysin rakentamaton,
polku on välillä kivinen, välillä tasaista hiekkaa. Nousin vielä Rat-niemen päälle
katsomaan Račić-perheen mausoleumin ja kaupungin hautausmaan.
Join aamukahvit keskustassa ja kävin kämpillä vaihtamassa uikkarit alle. Ylämäessä ohitin suomalaisen luokkaretkiryhmän jotka (parvekkeelle kuuluvista) äänistä päätellen pelasivat läheisellä urheilukentällä jonkun ystävyysottelun kroatialaisten koululaisten kanssa. Iltapäivän vietin keskustan "rannalla" uiden ja kirjaa lukien. Tyhjensin
jääkaapin ja tein lounaaksi taas ison kulhollisen salaattia.
Illalla lähdin vielä keskustaan ja söin Konoba Galijassa täytetyt mustekalat. Pitäähän minun kerran viikossa syödä ne, jos ei muuten niin Hannun kiusaksi. Jäin vielä kotimatkan varrella kantapaikaksi muodostuneeseen ukkokuppilaan tuplaespressolle, ennen kuin viimeisen kerran kapusin ylämäen huoneistooni. Poltin päivällä selkänahkani, kun en yltänyt joka paikkaa rasvaamaan. Nukuinkin yön huonosti, asiaa ei ainakaan auttanut ikkunasta sisälle päässeet hyttyset.
Illalla lähdin vielä keskustaan ja söin Konoba Galijassa täytetyt mustekalat. Pitäähän minun kerran viikossa syödä ne, jos ei muuten niin Hannun kiusaksi. Jäin vielä kotimatkan varrella kantapaikaksi muodostuneeseen ukkokuppilaan tuplaespressolle, ennen kuin viimeisen kerran kapusin ylämäen huoneistooni. Poltin päivällä selkänahkani, kun en yltänyt joka paikkaa rasvaamaan. Nukuinkin yön huonosti, asiaa ei ainakaan auttanut ikkunasta sisälle päässeet hyttyset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti