Zagreb

Vain yksi daami (en minä) kuorsasi dormissamme. Alakerrasta kuului ääniä lähes aamuun saakka. Korvatulpista huolimatta nukuin huonosti, aamun aikainen lähtö ja siirtymiset taisivat vähän jännittää. Poistuessani baaripoika oli vielä alhaalla seurustelemassa jonkun tytön kanssa, jätin hänelle avaimet ja pääsin ulos baarin ovesta. Aamu oli jo lämmin ja aurinkoinen, kadut lähes tyhjiä, vain roskia joka puolella illan juhlinnan jälkeen. Olin asemalla ajoissa ja pelästyin kun lähtötaulussa ei näkynyt lainkaan 7.22 junaani, vaan 7.49 Pécs – Gyekenyes. Juna kuitenkin seisoi jo asemalla ja lähti minuutilleen aikataulussa. Istuin yksin vaunussani. Radanvarrella oli valtavia valkoisenaan kukkivia puita ja asemilla raiteiden välissä kukkivat hehkuvanpunaiset unikot. Unkarissakin on asemilla vielä junanlähettäjiä. Ohitimme pieniä kirkonkyliä, hevosia, haikaroita ja lammaslaumoja. Junassa ei ollut kuulutuksia (näytöstä puhumattakaan) ja se pysähtyi lähes jokaiselle maitolaiturille. Kaposvárissa minulla oli noin kolme minuuttia aikaa vaihtaa junaa. Sain vaunuun seurakseni ihastuttavan 1-2 vuotiaan Yasminen ja hänen nuoren äitinsä.

Gyekenyesin asemalla päivystivät passipoliisit, en arvannut lähteä etsimään kahvilaa tai vessaa, vaan nousin passin näytettyäni Budapestista tulleeseen junaan. Tilaa oli väljästi tässäkin junassa. Koprivnicassa oli pitkä pysähdys, Kroatian puolella taitaa olla eri raideleveys. Maan vaihtuessa junarata ja asemat olivat selvästi siistimpiä kuin Unkarissa. Old Town Hostel löytyi suuntaa kysymällä, Ana oli respassa vastassa. Dormissa oli ennestään vain pieni korealaistyttö Miina. Jätin repun lokkeriin ja lähdin etsimään rahanvaihtopistettä, mikä ei ollutkaan ihan helppo nakki sunnuntaina. Yleensä vaihdan Kroatiassa valuuttaa pankeissa, niissä on paras kurssi. Harhailtuani ympäri kaupunkia Info-pisteen tyttö neuvoi minut kauppakeskukseen, jonka alakerrasta löytyi yksi vaihtopiste. Vaihdoin huonolla kurssilla (7,30) vain vähän valuuttaa, Ana saa odottaa majoitusmaksua huomiseen. Ilma oli hiostava (+26) ja enteili ukkosta. Kävelin ylös katedraalille ja jäin terassille reissun ensimmäiselle Tomislaville. Päätin itsekseni, että tänään on reissupäivä ja jätin kuvaamiset huomiseen. Palasin kaupan kautta kämpille huilimaan ja kirjoittelemaan. 

Äitienpäiväillallisen söin yläkaupungissa. Ulkona tuuli (mikälie bura) niin kovin, että istuin sisälle syömään. Sillä aikaa alkoi rankkasade, sain jalkani ja sandaalini likomäriksi kun kävelin takaisin hosteliin. Siitä ylöspäin kastuin vain siksi, että autot ajavat kaupungissa liian kovaa ja roiskivat sadevedet jalankulkijoiden päälle. Ukkosti ja salamoi, oli mukava kääriytyä peittoihin sängyssä, edelleen vain korealaistyttö seuranani dormissa.

Soulin tyttö lähti aamulla varhain Barcelonaan, jäin yksin kahdeksan hengen dormiin. Privaattihuoneissa on kaksi tyttöä. Ranskalainen harjoitteli aamulla saksofonin lurituksia, hän viettää Zagrebissa viikon ja aikoo osallistua johonkin kilpailuun. Ukkospilvet olivat väistyneet ja oli tulossa taas aurinkoinen päivä. Hain leipomosta feta-pinaattipiiraan ja söin sen Strossmayerov-puistossa, jossa on iltaisin live-musiikkia hauskan näköisellä aukiolla. Eilen soitti rumpuryhmä Zrinjevac-puistossa, ennen kuin alkoi sataa.

Museot ovat kiinni maanantaisin. Museum of Broken Relationships jää siis huomiseen. Aamupäivällä kävin katedraalissa ja katselin yläkaupungin nähtävyyksiä; Kravi Most (Bloody Bridge), tosin silta on purettu jo v.1899, mutta nimi on säilytetty verisen historiansa vuoksi. Kamenita vrata (Stone gate), Neitsyt Marian kappeli, jossa katolilaiset käyvät sytyttämässä kynttilöitä ja pussaamassa patsasta. Seinän laatat ovat ilmeisesti kiitoksia ihmeparantumisista (?). Neitsyt Maria on Zagrebin pääpyhimys. 

Dolac Marketilla on myynnissä hedelmiä, kasviksia, juureksia, mansikoita ym. Torin vieressä, sivukujalla piilossa, on pieni Neitsyt Marian kirkko, jossa oli käynnissä lauluharjoitukset. Kävin vaihtamassa valuuttaa Erste Bankissa (7,53) ja otin oluen yläkaupungin Carpe Diem -kahvilan aurinkoisella terassilla. Paikalliset rouvat ostavat vaatteita kävelykadulla olevista torikojuista. Kotimatkalla ostin torilta lounaaksi mansikoita ja hedelmiä ja kävin vielä kahvilla hostelin läheisellä Mojo Barin terassilla. Sääennusteista välittämättä aurinko paistoi koko päivän ja illlallakin tarkeni istua Restaurant Lanternan terassilla syömässä. Lampunsytyttäjä kävi vanhan tavan mukaan sytyttämässä Opatovina-kadun lamput. Tein Hannun kateelliseksi lähettämällä hänelle kuvan kalamari-annoksestani.

 

Tiistai oli pilvinen päivä, tulikin oikeasti museopäivä. Ensin hain juustopiiraan leipomosta ja kävin rautatieasemalla ostamassa torstaille junalipun Banja Lukaan (111kn/14,75€). Minulle riittää museo päivässä ja kävin katsomassa Museum of Broken Relationshipsin liikuttavan näyttelyn, jonka ympäri maailmaa museolle lähetetyt esineet kirjeiden kera kertoivat lapsen, nuoren, aikuisen tai lapsen ja äidin/isän suhteista ja niiden katkeransuloisista lopuista. Esillä oli mm. kirves, jolla nainen oli silpunnut petturirakastettunsa kaikki huonekalut yhden päivässä. Naisen mukaan terapia toimi oikein hyvin. Kävelin pitkin yläkaupungin katuja ja kujia ja jäin pilvistä huolimatta Pivnica Mali Medon terassille juomaan Grička Vješka -oluen. Paikka oli sisältä mukavanoloinen kellaripubi, sinne voisi tulla illalla syömään.

Illan vaikein rasti oli valita paras ruokapaikka monista hyvistä vaihtoehdoista. Olin katsonut muutaman etukäteen netistä, mutta kävellessäni yläkaupungissa menin randomina Restaurante Kulinarijatiin. Kaikki oli niin puhtaanvalkoista; uudet pöydät, enemmän tai vähemmän kuluneita eriparituoleja. Taustalla soi mukava musiikki. Paikka on mitä ilmeisemmin suosittu hääjuhlien viettoon, ruokaillessani (kermaista pinaattikeittoa ja grillattuja kanafileitä kasvispedillä) kolme tulevaa hääparia kävi suunnittelemassa omistajan kanssa omia juhliaan.

http://www.kulinarijat.hr/

Dormiin oli tullut lisää väkeä; kaksi nuorta pariskuntaa (oh dear!) ja pojat Ruotsista. Ensimmäiset heräsivät jo aamuyöstä ehtiäkseen Norwegianin lennolle. Zagrebissa riittää toreja, aukioita ja puistoja. Yhden puiston penkille istuin syömään kaupasta hakemani täysjyväsämpylän ja juustosiivut. Sää oli tuulinen ja puolipilvinen. Kävelin uuden kaupungin puolelle ja kävin Suomen suurlähetystössä äänestämässä EU-ehdokastani ja join lähetystön tarjoamat vaalikahvit. Ylitin Sava-joen, joka oli pettymyksekseni kapea ja samea. Viimeksi taisin nähdä sen Belgradissa. Pihoilla kukkivat ruusut, pionit ja jasmiinit täyttäen ilman tuoksullaan. Taivaalle kerääntyi sen verran tummia pilviä, että jätin Jarun-järven toiseen kertaan. Zagrebissa olisi mukava liikkua pyöräillen, sekin jää seuraavaan kertaan, jos Norwegian joskus aloittaa tänne suorat lennot Vantaalta. Palasin radan ali vanhan kaupungin puolelle. Naiset kävelevät todella korkeilla koroilla ja koulutytöt ovat ihan yhtä kikattavia ja kovaäänisiä kuin missä tahansa muuallakin. Toisaalta sokea taluttaa toista ja jalaton nainen tulee vastaan kuppi ojossa. Minulle tulee huono omatunto, kaivan lompakosta kaikki kolikot ja käännyn takaisin etsimään naista. 

Pääaukiolla on joka päivä eri katokset ja uudet tapahtumat. Tänään esillä olivat koulut ja opistot, lavalla oppilaat zumbasivat tai soittivat. Teltassa ruokien, juomien, korujen ym. tekijät myivät tuotteitaan. Kävelin ylös Katarina-aukiolle. Kirkko oli kiinni, mutta tasanteelta oli hienot näköalat katedraalille. Jätin museot väliin ja menin kävelykadulle lenkkioluelle (mittariin kertyi tänäänkin 12 km). Palasin hosteliin tekemään hedelmäsalaattia, keittiössä Valentine syö päivittäistä pasta-annostaan. Hänen vuoronsa oli tänään kilpailussa, jonne Anakin oli mennyt kuuntelemaan. En ollut huomannut ulko-ovessa Anan laittamaa ilmoitusta, jossa kerrottiin missä ja mihin aikaan Valentine soittaa. Olisi ollut mukava olla kannustamassa tyttöä, ettei hänen tarvitse tuntea itseään kovin yksinäiseksi. Hän jatkaa kilpailussa huomenna, mutta silloin minä olen jo ihan muualla. Serbiassa, kuten Ana määritteli Banja Lukan (aina nämä sotajutut tulevat paikallisten mieleen). Dormissa brassipoika nukkui sikeästi, hän oli kuulemma juhlinut synttäreitään eilen rankasti. Pitänee harjoitella vähän portugalin kieltä... Tosin poika on niin koomassa, ettei havahdu vaikka minä ja nuoripari liikumme narisevalla lautalattialla. Svedut jatkoivat matkaansa (thank God, sanoo Ana; dirty bad boys). Tilalle tuli puhelias rouva Miamista, jonka puhelimen soittoääni on silkkaa tikotikoa.

Olin ajatellut mennä valkoliinaisten ravintoloiden sijaan Dolac Marketin laidalla sijaitsevaan Amforaan syömään, mutta se onkin lounasravintola. Kiertelin hetken yläkaupungissa ja päädyin lopulta Dolacilla olevaan Da Pieroon. Chefin salaatti ja pieni ćevapčići; hyvää, mutta liikaa minulle. Hostelissa tapasin japanilaisen omistajan (ilmankos kirjahylly on täynnä japaninkielisiä kirjoja, matkaoppaita ja sarjakuvia). Keittiössä oli käynnissä varsinainen hulabaloo, kun jenkkinainen, brassipoika ja aussipari kokkasivat ja keskustelivat kovaan ääneen.