Mogarraz

Taas on matkassa mukana yksi hosupelle; olimme bussiasemalla tunnin etuajassa. Salamancassa meillä oli runsaasti aikaa, söimme aamiaisen ja minä kävelin Plaza Mayoriin hakemaan turisti-infosta kaupunkikartan myöhempää käyttöä varten. Bussimatka Salamancasta Mogarraziin kulki läpi maaseudun ja ohi isojen maatilojen; lehmiä, hevosia, mustia sikoja ja oliivipuita vaalealla hietamaalla. Lähempänä La Albercaa alkoivat metsät, samoin alkoi sade ja maisema muuttui sumuiseksi. 

Apartamento Rural El Pino

Mogarraz sijaitsee keskellä Parque Natural de Las Batuecas -luonnonpuistoa, tieltä lähti merkattuja kävelyreittejä. Nyt pitää vain saada jostain vaelluskartta. Kylä itsessään on varsin erikoinen, talojen seiniin on kiinnitetty kuvia entisistä/nykyisistä asukkaista. Jäätyämme bussin kyydistä laskeuduin mukulakivikatua keskustaan ja kävin yhdessä kahvilassa kysymässä majapaikkaamme. Sen nimi oli paikallisille outo, mutta joku asiakas tiesi kertoa, että sehän on Cristinan paikka. Saimme viehättävän parvekkeellisen apartamentoksen (sängyt neljälle). Tässäkään paikassa ei puhuttu kuin espanjaa, onneksi ihan ymmärrettävästi. Saimme tietoa kaupoista ja kartoista (vain La Albercassa), bussiaikatauluista ja vaellusreiteistä. Varasimme asunnon kolmeksi yöksi ja lähdimme kävelemään pieneen kyläämme. Kaupat ja useimmat ravintolat ovat jo sulkeneet ovensa sesongin loputtua, vain yhden hotellin ravintola ja Mesón Taurino ovat auki. Jälkimmäiseen jäimme oluelle, kun aurinkokin paistoi sadepilvien välistä. Kun jatkoimme matkaa, musta sika röhnötti kadun varrella. Ibéricos Calama -herkkukaupasta ostimme viiniä, kinkkua ja juustoa. Koska kylän ravintolatarjonta on varsin vaatimaton, päätimme jäädä samalla kävelyllä syömään Mesón Taurinoon. Keittiö oli yllättäen jo kiinni, mutta tuttu baarinpitäjä lupasi tehdä meille listalta joitakin annoksia. Ukkonen jyrisi Mogarrazin yllä kun istuimme ravintolan puolella ainoina asiakkaina. Palasimme viettämään iltaa mukavaan Rural El Pinoon sateen ropistessa kotoisasti kattoikkkunaan.

Sade taukosi lauantaina, mutta ilma oli kostea ja sumuinen. Lähdimme kävelemään pitkin vuoristotietä 7-8 km La Albercaan, suurin osa matkasta oli ylämäkeä. Matkan varrella rekisteröin paritkin patikkareitit. Perille päästyämme taivas kirkastui ja istuimme keskusaukiolle aurinkoon oluelle. Samaan aikaan sinne pärähti useita vanhoja moottoripyöriä, joiden kuskit olivat harmaatukkaisia ja –partaisia vanhoja pappoja. Kävin turisti-infossa nappaamassa kartan, mutta siitä ei tällä reissulla ole juurikaan hyötyä. Mogarrazin kauppatarjonta on lähes olematon, kävimme Albercassa ostoksilla ja koska on lauantai ja olemme Espanjassa, minä halusin tietenkin kuivaa cavaa. Kävimme lounaalla Bar Soportal Restaurantessa, ennen kuin tulimme iltapäiväbussilla takaisin Mogarraziin. 

La Alberca

Asunnossamme ei ole (eikä myöskään Mesón Taurinossa) wifi-yhteyttä, veimme ostokset jääkaappiin ja menimme läppärin kanssa istumaan aukiolle, jossa netti toimii. Saimme varattua Salamancan majoituksen, samalla päivitin blogini. Hiljainen kylämme oli ykskaks täynnä meteliä; yhden asunnon puisia ovia hiottiin, lapset kiljuivat ja juoksivat kilpaa aukiolla, turisteja ja patikoijia tupsahti kylään. Istuimme vielä aurinkoiselle terassille ennen suihkuja ja pyykinpesua. Sen jälkeen olikin aika istua omalle parvekkeelle nauttimaan ilta-auringosta ja kuohuviinistä. 

Kummallista on se, että meillä on taatusti reissun paras majoitus, mutta nukumme silti huonosti. Jalkojani särkee öisin ja talossa joko kummittelee tai sitten katolla ravaa orava/kissa/rotta. Muuten on äärimmäisen hiljaista. Aamulla kotikadultamme kuului naapurinrouvien keskustelua; leipomon auto oli paikalla ja sieltä Hannukin haki meille tuoreen polakan. Tein aamiaislounaaksi verimakkaramunakkaan, jonka söimme ennen kuin lähdimme patikoimaan Camino del Aguaa. Reitti oli nimensä veroinen; laskeuduimme rinnettä subtrooppiseen viidakkoon pitkin mukavaa kivi/hiekkapolkua, jonka varrella solisi puro. Nousimme Monforte de la Sierran kylään ajotietä pitkin, sieltä matka jatkui taas polkua alaspäin. Varjossa ei ollut liian kuuma kulkea, mutta kärpäsiä oli haitaksi asti. Matkaa tuli noin seitsemän kilometriä, viimeiset kaksi kivistä, jyrkkää mäkeä. Ilmeisesti täälläkin (kuten Zakopanessa) kivetyksellä estetään polun maa-ainesten valuminen sateiden mukana.

Mogarraz

Kuljin viimeiset kilometrit edeltä ja kävin kämpillä, treffit teimme aukiolle ansaituille oluille. Sen jälkeen menimme suihkuun ja pyykinpesuun. Kylässä riitti sunnuntaituristeja, mutta kaupat olivat sulkeneet iltapäivän siestalle. Joimme kahvit Mesón Taurinossa ja ostimme kämpille yhden talonviinin. Maksoimme Cristinalle kolmen yön majoituksen ja hän antoi meille puhelinnumeronsa, jos joskus vielä eksymme näille kulmille.

Illalla söimme jääkaapin tyhjäksi, jätimme aamuksi vain jogurtit ja vähän juustoa. Loput kananmunat saa Cristina käyttää. Istuimme parvekkeella, lämmintä riitti pitkälle iltaan. Ukkonen nousi vasta yöllä ja nukahdin sen jyrinään ja sateen raivoisaan ropinaan.