Mysteerimatka 2023; Lohja!

Hannu oli siinä uskossa, että järjestämäni Karkkilan reissu oli jo tämän kesän Mysteerimatka. Lisäksi olin jo aiemmin ostanut hänelle synttärilahjaksi Ukraina-paidan. Pyysin häntä kutsumaan tyttäret lapsineen meille grillaamaan viikolla, koska "olen luvannut Suville mennä viikonloppuna Lohjalle". Koiravahdiksi? Keskiviikkona olisi ollut hieno sää, mutta tytöille sopi paremmin torstai. Torstaina tietenkin satoi. Onneksi sää selkeni ja illasta tuli kaunis.

Perttilän Ismet

Viikonlopulle luvattiin kaunista säätä ja pakkasimme mukaan vain kevyet vaihtovaatteet. Matkalla Lohjan keskustaan poikkesimme Perttilän Ismetiin lounaalle. Puh! Eipä tarvitse mitään muuta tänään syödäkään.

Gasthaus Lohja

Pääsimme heti majoittumaan Gasthauseen. En itsekään ole koskaan ollut siellä hotellivieraana, terassilla on tullut käytyä fillaroiden muutaman kerran. Kävin pikasuihkussa ja menimme terassille Ipalle. Seuraa saimme Amista ja Roksusta, jotka jättivät autonsa hotellin parkkiin ja kävelimme yhdessä Aurlahden rantaan.

Juha Lehti

Antti Ketonen

Elias Kaskinen

Lohjan kaupunginorkesterin solistina aloitti Juha Lehti, hänen jälkeensä Antti Ketonen ja Elias Kaskinen, kaikki lähtöisin Lohjalta. "Me ollaan täällä ilmapallojen luona" viestitti Helena. Ilmapalloja myyvä mies vaihtoi jatkuvasti paikkaa, mutta lopulta löysimme Helenan ja Riitan miehineen, joten puolet noitaporukasta oli koossa. Tapasimme muitakin tuttuja, myös sukulaisiani.

Rannan kahdelle terassille oli tolkuttoman pitkät jonot. Emme olleet varustautuneet omin eväin, vaikka sekin oli sallittua. Pidemmän paussin aikana nousimme keskustaan ja istuimme Opus K:n terassille yksille. Palasimme rantaan, kun Sanni (hänkin entisiä lohjalaisia) aloitti oman bändinsä kanssa. Johan oli rannassa porukkaa!

Sanni

Tungoksessa ei enää päästy lähellekään esiintymislavaa, mutta musiikki kantautui pitkin rantaa. Lähdimme kävelemään pois päin ennen konsertin loppua ja poikkesimme Soilin ja Pasin luona yömyssyillä, ennen kuin palasimme hiljaiseen hotelliin nukkumaan. Ei jaksettu yöllä nousta parvekkeelle katsomaan mahdollisia perseidejä.

Sunnuntaina söimme Gasthausen maittavan aamiaisen, johon oli lisätty edellisillan juhlista jääneitä voileipäkakkuja, leipäjuustosalaattia ja täytekakkua. Puoliltapäivin ajelimme Suvin luokse ja saimme lisää kakkua. Onnilla ja Noelilla oli myös synttärit tällä viikolla. Sipe oli hurmoksissa; lisää vieraita! Ei enää mikään pentu; koira teki hienoja loikkia terassilta nurmikolle ja on jo kuulemma ensimmäisen juoksun kuumotuksessa.

Koulujen alettua  siirryin uimaan Kuusijärvelle, sillä Keravanjoessa on bakteereja.

Merkkipäivänä... Vantaalla!

Olen monta kertaa viettänyt synttärini Balkanilla (tai Roomassa). Niin oli tarkoitus tänäkin syksynä, mutta edullisimmat lennot löytyivät syyskuun alusta, emmekä tällä kerralla raskineet olla reissussa montaa viikkoa/montaa maata, vaan teimme 10 päivän kiertomatkan Kroatian rannikolla.

Reflektor

Sää on taas suosinut ulkoilua. Rapputreenit kävelylenkeillä jatkuvat ja pikkuhiljaa aloittelemme pihahommia. Vaihdoin terassin ruukkuihin kanervat kesäkukkien tilalle, saman aion tehdä hautakukille. Viikonloppuna teimme iltalenkin Havukoskelle katsomaan Reflektor-valojuhlaa. Porukkaa oli paljon liikkeellä leppeässä, pimeässä illassa. Pitäisikin siirtää lenkit iltaan nyt, kun kausivaloja syttyy (sähkön hinnasta huolimatta) entistä enemmän ja aiemmin.

Haimme naapureilta lisää omenia viinin ja soseen tekoa varten. Jos ensimmäinen omenaviini pulisi rauhallisesti kylppärissä, niin tämä toinen satsi (Kaneliomenoita) porisee pontevasti alusta asti aivan omaa säveltään. Sunnuntaina sain vapaavuoron ruuanlaitosta, toivomuksestani Hannu lupasi kokata täytettyjä paprikoita. Kävelylenkillä poikkesin kasvimaalle poimimaan violetin väristä lehtikaalia, kehotin Hannua silppuamaan sitä ruuan joukkoon. Koskaan ei voi olla liikaa kasviksia!

Merkkipäivänä mysteerimatkalle 2022

Vuosi sitten Hannu pääsi Hämeenlinnaan viettämään synttärinsä. Tämän vuoden syntymäpäivälle varasin yön laivahostelli Boresta Turusta. Peruin sen, kun pääsimme viettämään "leiriviikon" Rymättylässä, emmekä halua ajaa parin viikon sisällä kahta kertaa Turkuun. Hannulla on vain yksi toive; ei liian pitkää ajomatkaa. No, sitä saa mitä tilaa! Lupasin Putten pizzat Tikkurilassa, lounaan naapurikylässä tai eväsretken Sipoonkorpeen.

 

Loviisa

 

Ei vaineskaan! Aamulla keittiön pöydällä päivänsankaria odotti onnittelukortti, johon olin kirjoittanut parin päivän mp-reissun suunnitelman. Hondan sivulaukut oli pian pakattu; vaihtovaatteet, varvastossut, kirja, pesuaineet ja (varmuuden vuoksi) uikkarit. Ensi viikolla pakattavaa onkin vähän enemmän.... 

 

Merenkulkumuseo

Tuhannen Tuskan kahvila

Ajoimme Porvoon kaupungin läpi jatkaen majapaikkamme ohi Loviisaan. Aivan ihana tie (170), vähän toista kuin Viron pitkät suorat. Loviisaan saapuminen Porvoosta päin on aina yhtä hieno; aivan kuin ajaisi suoraan kirkkoon! Jätimme Hondan rantaan parkkiin, kävin Merenkulkumuseossa ja kävelimme kauniissa puukaupunginosassa. Kurkkasimme Tuhannen Tuskan kahvilan hurmaavaan pihaan. Kaupungista poistuessamme poikkesimme Safcafeen hyvälle lounaalle. Palasimme samaa reittiä Myllykylään, ennen majoittumista kävimme ostamassa aamiaistarpeet kaupasta. Enkös minä luvannut Hannulle jotain lähikylää? Ohitimme Ilolan.

Porvoo

Villa Molnby Hotel

Ajoimme peltojen poikki metsän reunaan ja majoituimme Villa Molnby Hotelliin, todellakin keskelle ei mitään. Pihalla oli lainattavia fillareita, mutta mäkinen muutaman kilometrin pituinen reitti Venjärven rantaan ei houkutellut tässä helteessä. Huilailimme, avasimme kuoharin ja istuimme iltaa "omalla terassilla" lukien ja ilta-auringosta nauttien.

Postimäen ulkoilumuseo

Hiljainen yö ja hiljainen aamu, emme edes heränneet, kun hotelliin majoittuneet latvialaiset raksamiehet lähtivät töihin. Maksullisen aamiaisboksin olisi voinut tilata etukäteen, mutta meille riittivät jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvikapselikone ja kaupan karjalanpiirakat ja jogurtit. Söimme aamiaisen ulkona, aurinko alkoi jo lämmittää pihaa. Pois lähtiessämme poikkesimme Postimäen ulkoilumuseoon. Rakennukset olivat kiinni, kävelimme pihapiirissä ja kävin myös kahvilassa, jonka ovi oli avoinna, mutta kahvilatoiminta oli jo loppunut tältä kesältä.

 

J. L. Runebergin kotimuseo

Karautimme Porvooseen, jossa minulla oli pari kohdetta ToDo-listallani. Ensin kävin J. L. Runebergin kotimuseossa, joka on todella viehättävä paikka puutarhoineen. Respa kertoi, että vain viisi vuotta Runebergin kuoleman jälkeen koti jo museoitiin ja kaikki on säilynyt entisen kaltaisena.

 

Seuraavaksi kapusimme Näsin kivelle. Harmi vain, että männyt peittävät näkymän Porvoon kaupunkiin ja kirkonmäelle.

 

Saara Hopea-Untracht

 

Johan Knutson

Mats Simoninpoika evästauolla

Porvoon museoon oli jonoa, kun eläkeläisryhmät opastettuine kierroksineen valtasivat tilat ja yksi mikkeliläisvaari alkoi ostaa Museokorttia itselleen. Kävinkin katsomassa vain osan näyttelystä vältellen ryhmiä. 

Porvoon Kalatalo

Lounaspaikkoja Porvoossa riittää, mutta olen jo pitkään halunnut käydä syömässä Porvoon Kalatalossa. Loistava ruoka! Tänään oli tarjolla kalapihvit, uusia perunoita ja salaattia. Ruisleipä oli niin hyvää, että ostin sitä kotiinkin ja iltapalaksi lohipiirakkaa. Suuri suositus! Hieno reissu, taas kerran. 

Olen usein sanonut, että jätämme vain savuavat rauniot peräämme (Indonesian tulivuoren purkaus ja maanjäristykset, Kreikan laivaonnettomuudet jne.) Nyt paloi Porvoossa...

Lokakuu - ihan parasta!

 

Syksyllä syntyneenä lokakuu on ehkä paras tietämäni kuukausi. Varsinkin, jos on kuulaita, aurinkoisia päiviä ja yöpakkasten jäljiltä ruskan sävyjä luonnossa. Sateinenkin sää kelpaa minulle, silloinhan supparit nousevat metsiin! Tänä vuonna lokakuulla on aivan erityinen merkitys, kun Suomi avautuu koronarajoitusten poistuessa. Nyt baariin laulamaan karaokea ja tanssimaan pöydille! Varasimme jo yhdet konserttiliput ja lähes joka viikolle on tarjolla hyvä matinealeffa. Luvassa on myös Tallinnan reissu ja loppukuussa pääsemme Meri-Teijoon viettämään mökkiviikkoa.

Fiskars; Maan Maut - sadonkorjuumarkkinat

Fiskars

Lauantaille oli luvassa sopivaa säätä kauden viimeiselle moottoripyöräajelulle ja synttärisankari toivoi pääsevänsä Fiskarsin sadonkorjuumarkkinoille. Ajelimme vanhaa Turuntietä ja mutkittelimme Sammatin ja Karjalohjan kautta Fiskarsiin, jonka torille oli kerääntynyt lähialueen tuottajia myymään satoaan. Harmin paikka; lupasin tarjota pullakahvit Backers Bakers -leipomokahvilassa, mutta se onkin suljettu viikonloppuisin.

Raaseporin linnanrauniot

Seuraava toivomani pysähdyspaikka oli Raaseporin linnanrauniot, siellä ei olla käytykään moneen vuoteen. Kaikki oli suljettu, myös kahvila, joka sukutarinan mukaan on kummisetäni synnyinkoti, tosin siitä minulla ei ole mitään todisteita. Vessakin oli lukittu, kävin puskapissalla. Tarkoitus oli jatkaa Fagervikiin, mutta kun senkin kahvila on avoinna vain kesäaikaan, suuntasimme 51:stä kotiin. Ei tullut kutsua saunomaan Raaseporiin (Suomi ei olekaan vielä kokonaan auki), kylmissämme koukkasimme Jumbon Alkoon hakemaan kauden ensimmäisen glögin.

Kotiin päästyämme Hannu laittoi tulet pihagrilliin, paistoimme siinä viimeiset maissit ja makkarat, jotka söimme lämpimässä autotallissa istuen. Aikas hieno synttäripäivä, varsinkin, kun juttelin pitkään ex-työkaverini Irenen kanssa.

Tämän päivän ajelulle puin ajovarusteiden alle pitkät kalsarit, takin tikkivuoren ja kypärämyssyn. Ensimmäisen ja viimeisen kerran, sillä illalla laitoin Hondan seisontavakuutukseen. Kilometrejä kertyi tälle kaudelle reilut 3.000 km + DragStarilla 1.200 km. 

Merkkipäivänä mysteerimatkalle

Meillä molemmilla on jo tavaraa tarpeeksi (liikaa), siksi lahjat ovat useimmiten aineettomia. Poikkeuksena sienikuivuri, vinkvink. Kerroin Hannulle etukäteen, että luvassa on synttärimatka. Turha toivo; ei lähdetä Kreikkaan, vaan parin päivän lähimatkalle, sään salliessa Hondalla. Koordinaatit lupasin kertoa lähtöaamuna, kunhan sivulaukku on pakattu kaupunkilomaa varten ja pyörä on valmiina lähtöön. Synttärisankari saa perillä valita olutpubin ja illallisravintolan.

Maanantaina aamukahvipöydässä päivänsankaria odotti kortti, siinä oli Hämeenlinnassa oleva osoite, johon pitäisi päätyä. Sääennuste lupasi yhtä ja toista, pakkasin omaan laukkuuni myös sadetakin ja varjon. Vaatevarasto jäi varsin pieneksi yhden vuorokauden tarpeisiin.

Pyhän Laurin kirkko, Janakkala

Lähdimme matkaan ennen puoltapäivää. Viron tasaisten, viivasuorien teiden jälkeen oli mukava vaihteeksi ajella kesäisen kotimaan teitä. Matkaan ei paljon aikaa kulunut, vaikka ajoimme vanhaa tietä. Pyysinkin pientä paussia ja kurvasimme Janakkalan Pyhän Laurin kirkolle. Näitähän voisi vaikka kerätä! Hämeenlinnassa jätimme Hondan torin laidalle mopoparkkiin (tahmaa tiputtavan puun alle) ja veimme laukkumme kävelykadun varrella olevaan Hotelli Emiliaan. Saimme hetken odotella huoneemme siivousta, ennen kuin pääsimme majoittumaan.

Hotelli Emilia

Saimme kauniin parvekkeellisen huoneen valoisalla kylppärillä ja kylpytakeilla. Vaihdoimme vaatteet ja otimme lasilliset kuohuvaa, ennen kuin jalkauduimme keskustaan.

 

Olen käynyt Hämeenlinnassa vain pari kertaa; Analysten koulutustilaisuudessa ja teatterissa. Itse kaupungista minulla ei ole mitään muistikuvaa. Tämähän on kaunis kaupunki! Puistoja, kukkia, vesistöä ja vanhoja, kauniita rakennuksia.

 

Etukäteen katsomamme Olutravintola Birger ei ollut vielä auki, eikä siellä taida olla terassiakaan. Kävelimme rantaan ja jäimme Rantakasinon terassille istumaan ja nauttimaan kesäisestä kelistä. Jatkoimme kävelyä rantaa myöten Hämeen linnaan.

 

 

Kävimme Emiliassa vaihtamassa vaatteita ja kippistelemässä aulabaarissa hotellin tarjoamat kuohuvat. Sää oli edelleen lämmin, sadevarusteet olivat täysin turhaan mukana. Matka illallispaikkaan ei ollut pitkä; menimme saman kävelykadun varrella olevaan Amarilloon.

Amarillo

Alkupalat olivat pienet, mutta tosi maukkaat. Harmi, että pääruuaksi tilaamani kalasalaatti oli hieman vetinen. Hannun burgeripihvi oli herkullinen, mutta taisi olla turhan raskas, kun hän joutui istumaan yöllä vessassa.

 

Hotelli Emilia

Hotelli Emilian sijainti on erinomainen ja yö kävelykadun varrella oli hiljainen. Ainoa ääni kuului ilmastoinnista, sitä kuuntelin pitkin yötä. Kävimme kellarikerroksessa runsaalla aamiaisella. Valinnanvaraa oli yllinkyllin, harmi, etten jaksa aamuisin syödä paljoa. Ilmeisesti paikassa toimii (tai toimi ennen koronaa) yökerho, sillä kokolattiamatto oli niin tahmainen, että sandaalit tarttuivat pohjistaan parkettiin.

 

Minulla oli oma lehmä (tai lehmät) ojassa, kun aloin katsella Hannulle synttärimatkaa. Kiinnostukseni suuntautui Högforsin ruukkiin Karkkilassa, mutta mukavan majoituksen löysin Hämeenlinnasta. Siellä taas on Maija Isolan näyttely Taidemuseossa. Kolme kärpästä samalla iskulla!

 

Hämeenlinnan Taidemuseo

Maija Isola

Pidin kovasti Maija Isolan värikylläisistä tauluista. Ei ole mikään ihme, että hänet kutsuttiin suunnittelemaan Marimekon kankaita. Meidänkin hotellihuoneessa oli Isolan suunnittelemasta Unikko-kankaasta ommellut verhot. Kävin katsomassa myös Taidemuseon Tangen-kokoelman "Uusi kauneus - The New Beauty". Abstraktiset taulut neliöineen ja kuvioineen eivät innostaneet ainakaan minua.

Högforsin ruukki, Karkkila

Jos oli menomatkalla vaihtelevat maisemat, niin Karkkilaan ajettaessa Hannu sai kurvailla mäkisiä ja mutkaisia teitä. Lopella taitaa olla vallalla naapurikateus (tai kilpailu), sillä kaikki talot ja puutarhat olivat huolella hoidettuja. Ajoimme Karkkilan läpi, keskustasta löytyvät kaikki tarvittavat palvelut. Pysähdyimme ensin Fagerkullaan ihailemaan vanhoja työläisasuntoja. Ihan kuin olisi Fagervikissa tai Billnäsissä ollut!

Fagerkulla

Jätimme Hondan Tehtaan hotellin parkkipaikalle, samoin kypärät ja goretex-takit. Katsastimme pihalla kauniin Bremerin talon ja laskeuduimme Karjaanjoen varteen seuraten Koskireittiä. Kävelimme tiilisillan kautta joen toiselle puolelle, tehdasalueelle.

Bremerin talo

Koskireitti

Joessa miehet siirtelivät kookkaita kiviä, olisiko joku patoamisprojekti meneillään. Valimossa on edelleen tehdastoimintaa ja sen huomasi tuoksusta alueella kävellessään. Tienviitoissa ja sillan kaiteissa on hauskasti hyödynnetty vanhoja ratakiskoja.

Vielä tuli yksi mutka matkaan, kun kurvasimme Lohjalle. Kävin katsomassa äitiä, joka nuokkui silmät ummessa pyörätuolissaan. Kerroin kuulumiset, mahtoiko hän edes tuntea minua, kun maski päällä istuin parin metrin etäisyydessä? "Meidän" nuorimmainen - Noel - täyttää seitsemän ja aloittaa koulunkäynnin. Olin pakannut laukkuun hänen lahjansa ja saimme sen vietyä, kun poikkesimme suklaakakkukahveilla. Samalla sain onnitella myös Onnia, joka hänkin viettää tällä viikolla synttäreitään.

Mukavalle matkalle kertyi kaikkine kurveineen kilometrejä noin 300. Hannu uhkasi vuorostaan ostaa minulle syksyllä synttärilahjaksi lennot Berliiniin/Krakovaan/ Malagaan, mutta minä pidän kiinni siitä sienikuivurista.