Tuusulanjärven ympäri fillarilla + Koiramäen Pajutalli 48 km

Koiramäen Pajutalli

Mahtavaa olla taas kotona, varsinkin näillä helteillä! Perjantaina kotiuduttuamme en jaksanut/viitsinyt mihinkään lenkille lähteä, laitoin pesukoneen pyörittämään pyykkejä ja kävelin lähikauppaan ostamaan uusia perunoita sillin ja salaatin seuraksi. Lauantaina lähdimme molemmat omille lenkeillemme ja kävin katsomassa uimarantani Keravanjoen varrella. Hämmästyin, kun toinen ilmoitus kertoi 18.7. tehdyn tutkimuksen mukaan jokiveden olevan täysin puhdasta, mutta ilmoitustaulun toinen plakaatti ei suositellut uimista joessa, koska sen vesi ei ole puhdasta. Ei ymmärrä! Todella nopeaa toimintaa Vantaan kaupungilta, jos torstaisen tutkimuksen mukaan vesi on mikrobiologisesti puhdasta ja heti sen jälkeen on taululle ilmestynyt varoitus veden huonosta laadusta. Vai onko joku labrassa fuskannut? Ja mihin minä nyt menen uimaan, luultavasti Kuusijärven vesi on jo sinilevän vallassa?

Sunnuntaina lähdimme fillaroimaan Tuusulanjärven ympäri, tällä kerralla vastapäivään. Mittari näytti +27, joten varustauduimme aurinkorasvoin ja vesipulloin. Mehupiste oli Tuusulassa Lispun ja Eeron pihalla. Mukava todeta, että kumpikin on hyvässä kunnossa, meneillään oli viinimarjojen poimintaa ja mehujen tekoa. Kotimatkalla pysähdyimme Koiramäen Pajutallille, jossa lapsivieraita riittää. Onhan tarjolla kotieläimiä, peikkopolkua ja mukava kahvila terasseineen. Me polkaisimme kaupan kautta kotiin ansaitulle oluelle, suihkuun ja ruuan laittoon.

#kokkikotonataas

Virossa tuli syötyä niin hyviä ruokia (ja runsaasti), että kotikokki tunsi pieniä paineita. Toki tarkoitus on keventää (todellakin!) ruokavaliota, mutta mausta ei tingitä. Uudet perunat sillin kera maistuivat jo taivaallisilta, samoin grillatut chorizomakkarat ja salaatti tortillojen sisällä. Olimme hankkineet Lidlin hyvää savukalaa ja siitä puolet menivät "kaalikääryleisiin", jotka täytin täysjyväriisillä ja savukalasalaatilla.

Illalla omalla terassilla istuessamme haikailimme takaisin Tallinnaan, suunnittelimme Hannun synttärimatkaa ja hups, olimme varanneet lennot Berliiniin! Odotan jo innolla joenvarren kahviloissa istumista, leipomokahviloiden aamiaisia ja vietnamilaisravintoloita. Oman synttärini voisin viettää vaikka Pietarissa, jos viisumin hakeminen helpottuu.

Viron reissulla yksi hampaani lohkesi (mahtoiko johtua siitä hiekkatiellä rytyyttämisestä?) ja varasin ajan hammaslääkärille. En kehdannut huijata säryllä ja sain ensimmäisen vapaan ajan kahden kuukauden kuluttua!

 

Onneksi pelkoni sinilevästä oli turha; maanantaina tein kävelylenkin Kuusijärvelle ja kävin samalla uimassa. Veden laatu oli arvioitu erinomaiseksi, ranta ja laiturit olivat tietenkin täynnä populaa. Koulujen alkamista odotellessa... Ostin cittarin euron päiviltä kilon tuoreita aprikooseja ja tein niistä hilloa. Harmi, että tummaa rommia oli pullonpohjalla vain tilkka, toivottavasti hillot kuitenkin säilyvät, vaikka laitoinkin vain minimaalisesti sokeria. Keravanjoen vesi tutkittiin taas puhtaaksi ja sain houkuteltua Hannunkin sinne uimaan. Keräsin mustaviinimarjat ja Virosta roudatut kirkkaat pääsivät maustamaan likööriäni.

Kesän kirjoja:

Carol Shields "Kaiken keskellä Mary Swann". Huumorilla ja hyvällä kirjoitustaidolla aikaansaatu kirja, joka sisältää dekkarimaisia piirteitä. Pieni joukko kirjallisuuspiirien ihmisiä/kriitikkoja innostuu traagisesti kuolleen maatilan emännän pienjulkaisusta, joka sisältää tämän runoja. Yllättäen kaikki Mary Swannin jälkeensä jättämä vähäinen omaisuus ja vähät painokset alkavat salaperäisesti kadota ja runokirja nousee arvoon arvaamattomaan. Tämä teos viihdytti minua Portugalin caminolla ja se on ensimmäinen kirja, jonka olen tuhonnut. Oli pakko keventää rinkan painoa ja riivin sivut pokkarista irti sitä mukaa, kun sain ne luettua.

Mikael Bergstrand "Sumua Darjeelingissa - ja teetä". Ostin tämän joskus alelaarista Hannulle ja pyysin häntä tuomaan sen mukanaan, kun treffasimme Sintrassa. Jatkoin sen lukemista Krakovan reissulla ja hauskahan sitä oli aurinkoisilla terasseilla lueskella. Ruotsalainen toimittaja/ad oli jo edellisessä kirjassa tutustunut hyväsydämiseen ja omanlaatuiseen intialasimieheen ja palasi nyt Intiaan miehen häihin. Vaikka luimmekin toisen osan, se ei tahtia haitannut, hauskuutta ja yllättäviä käänteitä riitti siihen malliin, että on pakko lukea se ensimmäinenkin osa joskus. 

Alaa al-Aswani "Yacoubian-talon tarinat". Kirja kertoo Kairon köyhemmästä väestöstä, joka asustaa Yacoubian talon kattotasanteelle rakennettuja asuntoja. Huumorin sävyttämää karua kerrontaa Egyptin korruptoituneesta hallinnosta, homo-vastaisuudesta, väkivallasta, ääri-islamismin noususta ja naisten alistamisesta. Jossain välissä pilkahtaa toive paremmasta, rakkautta unohtamatta.

Terhi Pääskylä-Malmström "Viron viemää: viroilun laajempi oppimäärä". Lainasin tämän kirjan Viron reissua varten ja luimme sitä vuoronperään. Vaikka kirja on vuodelta 2008, tuskin mikään on periaatteessa muuttunut. Ja se mikä on, niin parempaan suuntaan. Täytyy lainata tämänkin "oppaan" jatko-osa.

Välillä luin iltalukemiseksi itselleni joululahjaksi ostamaani Michelle Obaman "Minun tarinani" -teosta. Sujuvasti kirjoitettu kirja, joka kertoo mielenkiintoisesti niin henkilökohtaista, suvun ja oman rodun historiaa. Vahvistaa sitä mielikuvaa, minkä olen saanut miellyttävästä rouva Obamasta.