Helsinki-päivä

Jouluvalmistelut olivat loppusuoralla ja lähdin sumuiseen Helsinkiin. 

Kävin Kiasmassa katsomassa Essi Kuokkasen "Pilvenpitelijä"-näyttelyn. Monissa teoksissa esiintyi koira tai koiria. Alemmasta taulusta tulee väkisin mieleen se, kun Sipe kiskaisi minut viime vuonna nurin. Teoksen nimi on "Sinun onnesi ei ehkä ole minun".

Viitoskerroksessa on englantilaisen Sarah Lucasin näyttely "Naked Eye - Paljas katse". Valokuvien lisäksi näytillä on veistoksia. Pistää miettimään, onko Lucasilla joku tissifetissi.

Katsoin taas etukäteen päivän lounastarjoukset ja tartuin Oodin puurobaariin. Herkkupuurot ovat nyt kovassa huudossa ja markkinoilla niistä kiskotaan 8-13€. Oodin tämän viikon lounaan hintaan sisältyvät kylmät salaatit, kinkkusiivut, focaccia päällysteineen, riisipuuro lisukkeilla (kinuskikastike, ruskistettu voi, granola, jouluinen omenahillo, mustikkahillo) ja jälkiruoka. Täyden vatsan kanssa menin Sanomatalon verenluovutukseen. Hemoglobiini 146, sitä se sienten syöminen tekee! Reipas sairaanhoitaja kehotti menemään luovutuksen jälkeen kahville. Nyt ei jaksa, sanoin ja kerroin Oodin lounaasta. Kyllä aina yhden pullan jaksaa, väitti tämä.

Kävelin HAM:iin katsomaan Marguerite Humeaun hienon näyttelyn "Soihdut". Teoksissa on käytetty kaikenlaisia tekniikoita ja materiaaleja, lasiset pollukatkin näyttivät aivan huurteisilta viinirypäleiltä. Ja valkoisen "norsun" ääntely oli sydäntäriipivän murheellista. Toisessa salissa on vielä esillä Ars Fennica -näyttely ja sain taas lipun, jolla voi äänestää mieleistään taiteilijaa.

Kukontorin joulutori olisi avautunut vasta neljältä, en jäänyt sitä odottamaan, vaan ennen kotiin lähtöä käväisin Tuomaan Markkinoilla. Pisin jono näytti johtavan Korean Snacks -kojulle.

Kaisa, Pihla ja Maija käväisivät illalla tuomassa joulutervehdykset. Heidän lähdettyään katsoin Areenasta Akuutin Lohtu-jakson, Ani Kellomäen toimittamassa ohjelmassa vieraili mm. Esko Valtaoja.

Joulukuun kirjoja;

J. P. Pulkkinen "Sinisiipi". Vantaa-trilogian ensimmäinen osa. En yleensä lue dekkareita, vaikka seuraankin BBC:n rikossarjoja. Tässä kiinnosti lähinnä tutut kaupunginosat. Hyvin kirjoitettu ja päässäni näin tapahtumat kuin tv-sarjassa. Löytyy ruumis, sitten toinen. Ja kolmas. Murhia tutkivat poliisit tulevat kirjassa tutuiksi, mahtavatko jatkaa muissakin sarjan kirjoissa?

Yhteinen joululahja; kolme yötä Tallinnassa

Hannulla oli aamulla kipeä kuhmu kallossaan, vaikkei hän ole omien sanojensa mukaan kolauttanut päätään mihinkään. Lähdimme kuitenkin aamujunalla reissuun. Hän tietenkin unohti kotiin EU-kelakorttinsa.

Laivamatkalla tutkimme taas lounastarjouksia, lähinnä niitä, jotka ovat matkan varrella "kotiin". Nyt lykästi, Kalaranna Restossa emme ole käyneet, viimeksi kävelimme ohi kun haimme vain terassia, missä ottaa oluet. Aivan mahtavat ruuat; lohifilé valkoviinikastikkeessa ja Kievin kana (molemmat 7,30). Nousimme raput ylös Suur-Patareille ja Mare kutsui meidät saman tien naapuriin kahville. Vaihdoimme kuulumiset ja näytin hänelle Yle Areenasta Martin Clunesin matkan Madeiralle (he olivat siellä viimeksi).

Torkuimme hetken ja auringonlaskun aikaan lähdin käymään kaupoilla ja kuvaamaan Raatihuoneentoria. Ostin Selveristä hyvää savulohisalaattia ja valkosipuli-mustleipäsipsejä.

Raatihuoneentorille oli kerääntynyt jo mukavasti porukkaa, pääosin ulkomaalaisia turisteja. Ohitin kalliit glögikojut ja otin vain kuvia. Kotiin palasin Rimin kautta, ostin iltapala- ja aamiaistarvikkeet ja vähän herkkuja huomisille vieraille. Hannu oli tehnyt pienen lenkin ja jättänyt avaimen lokeroon. Harmi vain, että ulkovalo ei riitä siihen. Joku naapuri päästi minut sisälle rappukäytävään ja hain taskulampun. Loppuillan lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.

Perjantai oli tuulinen ja sateinen päivä. Hannulla särki päätä ja sovimme, että jätän Shishin huomiseen ja käyn keskustassa katsomassa parit näyttelyt, ennen kuin teemme lounastreffit. Tarkoitukseni oli ensin käydä katsomassa edtm:n uusi näyttely, mutta museo aukeaa vasta 11.00 joten kiertelin lähikatuja. Jalkaa särki, olin unohtanut lääkkeet kämpille. Kohdalle sattui Luonnontieteen museo ja poikkesin ensin sinne. Täällä pitäisi olla joku ipana mukana, oli niin hieno näyttely!

Kadri Mälkin (1958-2023) korunäyttely edtm:ssa on todella kattava ja upea. Noin näyttävät korut eivät minulle sovi, mutta ihailin niitä vitriineissä ja arvostan suuresti, että koruihin on käytetty myös luonnonmateriaaleja.

Lounastreffit teimme Telliskiven Literaatiin, jonka vuohenjuustosalaatti oli hyvä (7,40/annos).

Rimin kautta kotiin ja pikkupäikkärit. Tein tapakset ja lämmitin glögin, Hannu kävi avaamassa ulko-oven Tarulle ja Birrelle. Vietimme mukavan illan ja sovimme treffit huomiselle.

Lauantain sää oli eilisen kaltainen; tuulinen ja kostea. Ehdotin Hannulle, että kumpikin hakee oman annoksensa Rimin salaattipuffetista (11,90/kg) ja laskeuduin portaat alas rantaan. Rantatie on lähes Patareihin saakka päällystetty. Noblessnerin kuusi on samanlainen kuin viime vuonna; great balls in red.

Shishin myymälät avautuivat vasta 11.00 ja jouduin hetken odottamaan outletin ulkopuolella muiden suomalaisnaisten kanssa. Onko nyt kultainen/hopeinen joulu, vai sittenkin värikäs ja vilkkuva?

Ostin muutamat koristeet ja lähdin kävelemään kotiin päin. Hannu viestitti, ettei salaattibaaria ole viikonloppuisin. Ostin itselleni valmiin salaattiannoksen ja skumpan illaksi.

Odotimme Vallibaarin ulkopuolella vieraitamme, jotka olivat vähän myöhässä. Odotellessa juttelimme parinkin paikallisen kanssa, jotka poikkesivat ulos tupakalle. Hannu yllytti Birren kokeilemaan Millimallikasta, me Tarun kanssa tyydyimme glögiin/viiniin. Tarkoitus oli tutustuttaa heidät myös Karja Kelderiin, mutta (nettitiedoista poiketen) se onkin yllättäen muuttunut joksikin karaokebaariksi, joka kaiken lisäksi oli suljettu. Päädyimme lähellä olevaan Taberna Madeiraan, jonka terassilla olemme joskus syöneet. Niin hauska tarjoilija, niin ihana tunnelma ja niin hyvä ruoka! Hannu lunasti lokakuussa lupaamansa synttärilahjan ja maksoi meidän illallisen.

Kävelimme vielä Raatihuoneentorille, jossa kuvat otettuamme erkavoiduimme mukavasta pariskunnasta. Huomenna nähdään kotimatkalla!

Jo päivällä totesimme, että on taas ikävä lähteä Tallinnasta. Toisin sanoen kolme päivääkin on liian vähän meille. Täytyy tehdä Maren kanssa diili viikosta? Minua vähän lohduttaa, että palaan tänne Ilonan kanssa välipäivinä pariksi yöksi.

"Sairausloma" jatkuu

Olin ajatellut, että aloitan jouluvalmistelut Tallinnan reissun jälkeen. Käsi ei anna myöten siivoamiselle, joten tein liköörinteosta jääneistä kirsikoista hilloa. Kuivattuja sieniä ja hilloja voi antaa joululahjaksi, tänä vuonna en aio lahjoja juurikaan ostella. Rahaa meni jo uuteen telkkariin ja auton vuosihuoltoon. Harmi, etten ostanut kanervia terassille samaan aikaan kuin haudalle. Nyt niitä ei myydä enää missään. Onneksi sain hoidettua kukkapenkit ja istutettua kukkasipulit.

Joulumyyjäiset alkoivat jo marraskuun puolivälissä, niistä poikkesimme Rekolassa. Myynnissä oli mm. Viipurin löytökoirien hyväksi neuleita ja Rekolan Panimon kahvia.

Kalaa teki taas mieli ja paistoin kuhafileet salaattipedille. Lauantai oli niin hämärä päivä, että sytytimme valkoiset paperitähdet makkarin ja olkkarin ikkunoihin. Illalla varasimme majoitukset kevään Andalusian reissulle.

Sunnuntaina oli ensifreffiemme vuosipäivä. Annoin Hannulle lahjaksi kolme yötä Tallinnassa joulukuussa, hän saa hoitaa laivamatkat. Oli kaunis ilma, ja vaikka talven sienikiintiömme onkin jo täynnä, lähdimme lähimetsään keräämään suppareita. Pieniä olivat, ilmeisesti isot on jo kerätty. Toisaalta se takaa sienisadon lumentuloon asti. Osan tuoreista sienistä lisäsin chorizo-papusoppaan (kuten myös viimeiset lipstikat pakastimesta), loput menivät kuivuriin.

Hannu sai kortisonipiikin rasituksesta kipeytyneeseen oikeaan käteensä, minä vedän edelleen Ibumaxia ja Panadolia. En ole eläessäni syönyt niin paljon särkylääkkeitä kuin viimeisen kuukauden aikana. Onneksi ei ole verikokeita tiedossa ennen kevättä, maksa-arvot huitelevat taatusti taivaissa. Hannu ripusti terassille lisää ulkovaloja, siihen vedoten laitoin Jouluradion soimaan.

Marraskuun kirjoja:

Matias Riikonen "Iltavahtimestarin kierrokset". Pieni, hidas, rauhallinen "päiväkirja" koulun iltavahtimestarin toistuvista kävelykierroksista öisessä Helsingissä. Kohtaamisia muiden öisten kulkijoiden kanssa, niin ihmisten kuin eläinten. Havaintoja äänistä, väreistä, luonnosta ja vuodenaikojen eroista. Lihallisten olentojen lisäksi havaintoja myös keijuista ja kummituksista. Helsinkiläinen lukija seuraa mielessään tuttuja reittejä ja näkee ne mielessään, vantaalainen olisi tarvinnut kartan, vaikka kantakaupungin tunnenkin jotenkuten. Vaikka en olekaan mikään yönkulkija, tunsin pienen kateuden piston; helppoko se on miehen haahuilla Helsingin yössä pitkin puistoja, kallioita ja merenrantoja. Yritäpä tehdä se yksin, naisena! Mieleen tuli myös omat, päivittäiset parin tunnin kävelylenkkini lähiseudulla. Minäkin kohtaan paljon olentoja; juttelen naapureiden (puheliaana myös vieraiden) kanssa, tervehdin kylän lapset ja koirat ja yritän olla pelästyttämättä pihalla pomppivat oravat ja rusakot. Hyvä työ pitäisi tehdä päivittäin; löytää omistaja löytämilleni lompakoille, korteille, avaimille ja puhelimille ja ohjata eksyneet perille. Näistä ei tule kirjoitettua blogiin, vaan omilta lenkeiltä palattuamme kerromme Hannun kanssa lenkin sattumukset ja näkyikö tänään Terhoa, Almaa tai Nellaa. 🐕

Joulukaupunki Turku

"Junamatka Turkuun ihana ois" (Irina)

Yhteinen joululahjamme; yö Kakolassa (Annalle kiitos alennuksista)! Edestakaiset junaliput Kupittaalle olivat jopa edullisemmat kuin viime viikon Tallinna-Tartto-Tallinna liput. Lisäksi tuli kolmen euron bussilippu Kupittaalta keskustaan (voi maksaa pankkikortilla).

Kakola Hotel

Teimme bussilla kunniakierroksen Turun keskustassa, ylitimme Aurajoen Förillä ja nousimme funikulaarilla (se toimii!) Kakolanmäelle. Lentokonetta lukuunottamatta tuli siis kaikki julkinen liikenne koettua. Aikaisesta saapumisestamme huolimatta saimme hotellihuoneemme heti. Ei mitään luksusta, mutta siisti, kodikas huone. Varustuksina kahvin- ja vedenkeitin, kuplavesikone, hyvä sänky ja kiva kylppäri. Käytävillä on näkyvillä rakennuksen historia entisenä vankilana. Olisi ollut mielenkiintoista majoittua vankiselliin, mutta vaelluksilla saan nukkua ihan tarpeeksi kerrossängyissä (ja Hannulla on ahtaanpaikankammo).

Kävelimme Kauppatorille nauttimaan rommilla maustetut glögit. Oli leppoisa keli, mutta vielä mukavampi oli istua lämmitettyyn lasikoppiin. Joulutori oli yllättävän pieni, eikä sen kiertämiseen kulunut paljon aikaa. Alkoikin olla jo nälkä. Tarkoituksemme oli alunperin mennä Kakola Brewing Companyn hyville pizzoille ja oluille, mutta siellä oli perjantaina yksityistilaisuus. Huomasin sen jo kotona ja hyväksi vaihtoehdoksi löysin Hansakorttelissa olevan Pizzeria 450C:n, jonka Napoli-pizzat maistuivat meille.

Pizzeria 450C

Syötyämme kiersimme Kauppahallin ja poikkesimme vielä hämärissä Joulutorille.

Perjantain pimentyessä palasimme ylös Kakolanmäelle ja vietimme loppuillan hotellissa. Kävin kurkkaamassa kirkkoon, sinne roudattiin äänentoistolaitteita ja nurkassa oli baaritiski. Taisi olla pikkujoulujuhla tulossa. Meidän käytävämme ja sisäpiha olivat aivan hiljaisia.

Hyvin nukutun yön jälkeen ei ollut mihinkään kiire. Söimme mellevän aamiaisen, kävimme katsomassa yhden avoinna olevan sellin (ei meille!) ja huilailimme pedissä puoleenpäivään.

Laskeuduimme Aurajoen varteen, joimme glögit Li Anderssonin taustajoukkojen kojulla ja jatkoimme vanhalle suurtorille, jolle oli levittäytynyt joulumarkkinat. Sisäpihoilla ja kujilla oli lisää myyjiä. Sieltä olisi voinut hankkia joululahjoja ja herkkuja, mutta meidän mukaamme ei lähtenyt mitään. Aikaa oli runsaasti junan lähtöön, poikkesimme Tuomiokirkkoon, jossa kuoro aloitteli konserttiaan. Kirkossa oli lämmin (ja sisävessa). Hiljalleen kävelimme Kupittaalle ja haimme Cittarista vähän evästä kotimatkalle. Totesimme, että Turku on yllättävän mukava kaupunki! Vaikka yhteen kuvaani punkeneet herrat sanoivatkin, että "tuu Tampereel, meil on päreemmät torit!"

Olin koko viikon nuhainen ja viluinen, jätin vuoden viimeiset jumpat ja isommat ulkoilut väliin. Päätin lintsata myös siivouksesta, vietämmehän joulun taas mökillä. Hannu saa tehdä viikkosiivouksen, minulle riitti petivaatteiden tuuletus ja kevyemmät sisähommat. Viimeiseen lukupiirin kokoontumiseen raahauduin, kun minä olin valinnut kirjan. Jaksoin sentään tehdä bataattivuoat, punasipulihillokkeet ja valkosuklaa-karpalocookiet. Sunnuntaina oli plusasteita ja tiet aivan jäätävän liukkaita. Lyhyellä kauppareissulla iski noidannuoli (sen siitä saa, kun jättää jumpat väliin!) ja päätin pysyä ensi viikon sisällä.
 

Joulukuun kirjoja:

Kai Aareleid "Korttitalo". Virolainen Tiina kertoo perheensä tarinan 1950-60 lukujen Tartossa. Eletään "virolaista aikaa", "venäläistä aikaa" ja sitten taas "virolaista aikaa". Muuten niin rakkaan isän peliriippuvuus ja ainainen poissaolo tuhoaa avioliiton ja perhe hajoaa. Aikuinen Tiina palaa takaisin Tarttoon ja kuljeksii noilla minullekin tutuilla kaduilla.