Matildan joulu 2022

Toinen naapuri oli jättänyt postilaatikkoomme itse tehdyn suklaalevyn. Olivatkohan pikkupojat olleet mukana sitä tekemässä?

Olin tehnyt ruokaostokset jo torstaina, nyt ne kaikki piti mahduttaa auton kyytiin. Ennen puoltapäivää auto oli pakattu, hain kaupasta vain tuoreet maidot ja Hannulle kurkkupastilleja yskään. Veimme kynttilän Hannun vanhempien haudalle ja ajoimme Perttilän Ismetiin lounaalle. Seuraava pysähdys oli Suvilla ja vaihdoimme joululahjat. Pelastusarmeija on perjantaisin kiinni, vaatekassi on vietävä sinne joku toinen kerta. Seuraava pysähdys oli Meerillä, kävin sisällä vaihtamassa kuulumiset, Hannu odotti flunssaisena autossa. Saimme kutsun helmikuulle Meerin synttäreille. Caritan luonakin kävin yksin, hän oli saanut vieraita Kurikasta, kun tytär ja vävy olivat tulleet Caritan seuraksi joulun viettoon. Veimme kynttilän vanhempieni haudalle ja suuntasimme auton kohti Saloa. Vein Annan ja Sofian joululahjat ja sain sieltäkin lahjakassin mukaani. Saloon ajaessa sää muuttui hurjaksi, peltoaukeilla tuuli tarttui autoon ja lunta tuiskutti. Lämpötila laski huomaamatta pluskolmesta miinusyhteen. Onneksi taivas kirkastui ja pääsimme ajamaan Teijon kautta Mathildedaliin hyvässä ilmassa, tosin tiet olivat muuttuneet liukkaiksi. Hain avaimen Terhosta ja kotiuduimme tuttuun mökkiin.

Koronavuosien joulunvietto on jäänyt päälle; tänäkin jouluna vietämme viikon Matildan mökillä. Normisetti; tavarat kaappeihin, lakanat sänkyyn, kynttilät ja ledivalot paikoilleen, astianpesukoneen tyhjennys edellisten asukkaiden jäljiltä ja kaikki oli valmista kuudelta, kun Yle femman joulukalenteri alkoi. Saunoimme pikaisesti, toivottavasti jaksamme huomenna nauttia pidempään löylyistä. Alustin perunalaatikon ja otimme maistiaiset Kaisan juustolahjasta. 

Aattoaamuna laitoin kalkkunan ja punajuuren uuniin, valmistin anjovismössön ja sitruunasillin. Vielä oli aikaa joulurauhan julistukseen ja lähdimme kävelemään kylän ympäri satamaan. Kotimatkalla poimin muutaman kuusenoksan ja jätin ne kylppärin lattialle sulamaan. 

Kuuntelimme Turun joulurauhanjulistuksen, otimme napsut ja laitoin perunalaatikon uuniin. Aaton lounas sisälsi punajuuria vuohenjuustolla ja pähkinöillä (päärynä unohtui kaappiin), omia ja Sillikonttorin sillejä/silakoita. Hetken huilin jälkeen päätimme saunoa jo iltapäivällä.

Aattoilta hämärtyi ulkona ja sytytin kynttilät terassille. Saunottuamme söimme kalkkunaa, perunalaatikkoa ja sienisalaattia. Katsoimme Yle femman joulukalenterista viimeisen osan, sen jälkeen avasimme joululahjat. Sain Hannulta toivomani vuosikalenterin ja hieronnan. Yllärinä optio illalliseen Mijaksessa. Yhteiseksi lahjaksi olin ostanut kirsikankivenpoistajan (jos vaikka ensi kesänäkin tulee runsas sato) ja Timo Kämäräisen joulu-cd:n. Olen arvostanut Kämäräisen Suomen kolmen parhaan kitaristin joukkoon, mutta nähtyäni Ylen "Luovia suhteita" arvostan häntä myös humaanina ihmisenä. Harmi vain, että mökin cd-soitin ei toimi. Tytöiltäni sain ihanat, käytännölliset lahjat ja Elisalta Leena Parkkisen "Neiti Steinin keittäjätär" e-kirjana, sen säästän kevään vaellukselle. Illan jouluohjelmia katsellessa nautimme taas juustoja, hilloja ja punaviiniä.

Joulupäivänä oli kaunis pakkaskeli. Hannu lähti kiertämään golfkentän lenkkiä, minä tein pidennetyn Matildanjärven kierroksen. Metsässä ei ollut enää sieniä, sain vain kylmät jalat, kun tarvoin vaelluskengillä kohmeisilla sammaleilla. Kuvia ottaessani (vanhan) puhelimeni akku meni tyhjäksi, vaikka pakkasta oli vain muutama aste. Tasasimme lenkkioluen ja söimme lounaaksi kalkkunaa ja joululaatikoita. Päikkäreiden jälkeen saunoimme ja illalla joululauluja kuunnellen herkuttelimme taas juustoilla, hilloilla ja hedelmillä.

Tapaninpäivä oli pilvinen ja tuulinen. Kävelin Matildanjärvelle, siitä metsänhoitotietä Skoilantielle ja Jeturkastin kierrokselle. Jäiset kohdat pystyi kiertämään hankikannon kautta. Saimme syötyä kalkkunan ja perunalaatikon loppuun. Leppoisa ilta kului saunoen ja juustoja herkutellen. 

Äitini tekemät varret ja Suvin neulomat sukanterät, kierrätystä parhaimmillaan! 💓

 

 

Tiistaina maa oli valkoinen, yöllä oli satanut muutama sentti uutta lunta. Kävimme Perniössä kaupoilla; tuoretta leipää ja maitoa (olutta). Sen jälkeen lähdin golfkentän lenkille. Laskettelurinteet olivat avoinna, tiet jäisiä. Sain mukavasti mäkitreeniä, kun kävelin Näköalatien ja Ylä-kierteen. Mökillä laitoin kanapaistit uuniin ja keitin sieniriisiä. 

 

 

 Keskiviikkona oli taas aurinkoinen ja kaunis sää. Lähdin kävelemään Matildanjärvelle ja siitä Teerisaareen. Matka jatkui takaisin mantereelle pitkin pitkospuista, joilla ei ollut eilisen lumisateen jälkeen kukaan kävellyt. Kapusin kallion päälle pitkin varvikkoja, kun en nähnyt, missä jäiset kohdat lymyilivät lumen alla. Polkukin oli vähän hakusessa, piti seurata puissa olevia reittimerkkejä. Ihmisten jälkiä ei metsässä näkynyt, mutta eläinten jättämiä pieniä ja isoja tassunjälkiä kylläkin; metsähiiri, orava, jänis, kettu, susi (?) ja peura. Metsänhoitotiellä piti taas arvuutella, missä on sulavesiä jään alla ja kestääkö jääkansi minun painoni. Selvisin kuivin jaloin. Tämä noin kymmenen kilometrin lenkki on yksi kauneimpia tietämiäni Mathildedalissa. Toinen hieno reitti on Sahajärvellä, jonka lähtöpaikalle pitää mennä autolla ja mieluummin kesäaikaan, kun saarelta toiselle siirrytään lautoilla köysiä omin käsin kiskoen. 

 

 Torstaina oli suojakeli ja taivaalta tihuutteli räntää. Tein vain tunnin kävelylenkin, Hummeltietä Strömmaan päin ja Meritietä sataman kautta takaisin mökille. Iltapäivällä saimme Annan ja Sofian ruokavieraiksi. Jouluruuat oli jo syöty, valmistin savulohen ja sillien seuraksi uunijuureksia. Tytöt eivät halunneet jäädä saunomaan, vaan lähtivät ajamaan takaisin Sauvoon, ennen kuin ilta pimeni. Ostin vielä yhden joululahjan itselleni; Museokorttiin 13 kuukautta lisää käyttöaikaa. 

Joulun kirjoja:

Aura Koivisto - Risto Sauso "Olipa kerran saari... Muistoja Viron Vormsilta". Aura ja Risto hankkivat Vormsilta vanhan talon ja viettävät siellä 11 vuotta. Hankkivat kotieläimiä, rakentavat saunan ja kasvihuoneen. Elävät lähes omavaraisesti hedelmäpuiden, kasvimaan, kanojensa ja vaihtotalouden ansiosta. Tutustuvat saareen ja saarelaisiin. Oppivat itsekin elämään leppoisasti kuin naapurinsa. Hienot tarinat, upeat kuvat. Kyllä tuokin saari on joskus käytävä katsomassa!