Tallinna

Sade alkoi Haapsalussa aamun tunteina. Minulla ei ollut kiire minnekään, vesisateessa ei kaupunkikierros oikein houkuttele. Tein keittiössä itselleni aamiaisen, yksin sain siellä istua, vaikka varuiksi keitinkin pari ylimääräistä kahvikupillista. Vanhempi rouva tuli siivoamaan, oletettavasti viiksivallun vaimo. Olin ajoissa bussiasemalla ja tungin itseni katoksen alle. Bussissa sain vieruskaveriksi pyörätuolipojan, josta ei juttuseuraa irronnut. Perillä lähdin kävelemään kohti Kalamajaa, satoi niin kovin, etten voinut tarkistaa puhelimesta oikeaa suuntaa, vaan kuljin vanhasta muistista. Tallinnassa kadut tulvivat ja ratikkatyömaa aiheutti lisämutkia. 10 päivää olen selvinnyt ilman sateenvarjoa ja sadeviitta on edelleen jossain rinkan pohjalla. Vessaan päästäkseni pysähdyin Rotermanin Orangerieen Aperol Spritzerille (11€, ei tarvitse tulla toiste). Olisin mennyt Siesta-tapasbaariin syömään, mutta se aukeaa vasta kolmelta ja onhan tapakset muutenkin mukavampi jakaa kahdestaan tai porukassa.

16eur Fat Margareta

Majoituin vanhastaan tuttuun 16eur Fat Margaretaan, tällä kerralla naisten 6h-dormiin. Nimen voisi kyllä päivittää; nykyisin peti maksaa 18-19€. Vein alakerran keittiöön vähät evääni ja ilahduin, kun huomasin, että sinne on maksullisen kahvikoneen lisäksi hankittu parikin pressokannua. Enköhän minä jossain arviossani sellaista toivonutkin. Kävin pesulla, vaihdoin vaatteet ja lähdin läheiseen Soo Uulitsaan syömään. Vaikka ulkona sataa ja tuulee vaakasuoraan, Tallinnassa viedään pienetkin lapset ulos kurahousuissaan leikkimään ja pyöräilemään.

Soo Uulitsa

Kesäkuussa Annan ja Sofian (ja Tommin & Siirin) kanssa kokeilin täällä kõbekanawrappia, sen tilasin nytkin. Hyvää, kuten pulledpork hampparikin. Kävelin Baltijaama turgille, ostin Marelle ruusut kiitokseksi mökin käytöstä ja Jaanille oluen sen juomani tilalle. Mare oli ollut kahvittelemassa ystävänsä kanssa, joten kieltäydyin tarjoilusta, toivotin hänelle hyvää vaellusmatkaa Portugaliin ja palasin hosteliin kahvinkeittoon.

Ainoa puhelias dormikaverini oli nuori korealainen Kate (Kjang Kjang tms.) Hän kiertää Euroopan pääkaupunkeja muutaman kuukauden, palatakseen joskus itseään miellyttäneisiin maihin. Suomessa hän oli käynyt Helsingin lisäksi Rovaniemellä. Tietenkin tavatakseen Joulupukin! 

Joku sulki yöllä ikkunan, heti tuli hiljaista (ja minulle hiki). Nukuin taas huonosti (joku kuorsasi), jalkoja särki ja kurotin laittamaan peiton säärille. Tälle päivälle on kaksi aikataulua; 10.00 hieronta ja 17.00 lähtee laiva. Siinä välissä voin käydä lounaalla ja kahvittelemassa. Jätin loput kahvini keittiöön ja selitin italialaiselle Alexille, miten siitä saa juotavaa pressopannulla.

Sää oli taas mitä kesäisin, kun lähdin kävelemään Ilusalong Centraliin. Edellinen asiakas kehui vuolaasti hierontaansa ja kysyin, kuka hieroja oli. Harmikseni en saanut riuskaa Tatjanaa, vaan nuoremman Sveelan, joka on ennenkin hieronnut minut. Hyvä hänkin on ja hän käytti apuna jotain "imukuppia", mutta Tatjana on selvästi voimakkaampi. Ilmeisesti minut lasketaan jo kanta-asiakkaaksi, kun 90 minuutin hieronta maksoi vain 50€. Kahvitkin olisin saanut, mutta sanoin lähteväni lounaalle.

Chicago

Tarkoitukseni oli mennä syömään Must Puudelin lounastarjous, mutta vähän jälkeen puolenpäivän ankkafilé oli jo loppu! Ehkä syynä oli se, että sitä oli eilenkin lounaalla. Rimistä olisin voinut ostaa annoksen salaattipuffetista ja mennä johonkin puistoon piknikille - sää olisi suosinut - mutta tipua teki mieli ja palasin takaisin Rotermanniin. Chicagon punaviinilasillinen oli kalliimpi kuin kalkkunafilé (7,90). Terassin naapuripöydälle oli jäänyt leipäpaloja, heti siinä oli parvi varpusia ja puluja. Viron lintuinfluenssatilanteesta en tiedä, mutta katsoin parhaimmaksi poistua heti syötyäni. Hain rinkan hostelin säilytyksestä ja kävelin satamaan. Minulle ei montaa lisämutkaa tullut, kun asuin Kalamajassa, mutta kuinkahan moni mahtoi myöhästyä tästä laivasta?

Elokuun kirjoja;

Ulla-Lena Lundberg "Kuninkaan Anna". Ahvenanmaan Kökarissa asuvan kalastajaperheen isä, "Kuningas", kuolee miinaa purkaessaan. Kristiina-äiti suree miestään ja syyttää tätä vihaisena kuolemasta. Perhe yrittää sinnitellä kalastuksella ja lampaanvilloilla, myös lapset joutuvat pienestä pitäen auttamaan. Joka syksy kökarilaiset lähtevät veneillään Helsingin silakkamarkkinoille, siellä Anna tienaa perheelle hyvät rahat, sillä ostajat pitävät ystävällisestä ja iloisesta tytöstä. Kökariin saapunut tukholmalaistaiteilija saa nuoren tytön pään pyörälle ja Anna muuttaa miehen perässä Tukholmaan. Onni ei pitkään kestä, kun mies kyllästyy teräväpäiseen, mutta maalaismaiseen nuoreen tyttöön.

Ulla-Lena Lundberg "Kökarin Anna". Rakkaudessa pettynyt Anna palaa Kökariin, jossa opettaja ja naapurinrouva patistavat kuitenkin Annan lunastamaan jo luvatun seminaaripaikan Turussa. Annasta tulee pätevä ja pidetty opettaja. Hän uskaltautuu jopa ihastumaan, mutta tämäkin mies pettää toiveet parisuhteesta ja perheen perustamisesta. Kesälomillaan Anna palaa aina Kökariin ja alkaa kunnostaa kotimökkiään. Äidin kunto kuitenkin huononee ja Anna hakee opettajan paikkaa Loviisasta, koska siellä hänelle järjestyy isompi asunto ja Kristiina muuttaa asumaan tyttärensä kanssa. Anna ei omaa perhettä saa, mutta pitää yhteyttä sisareen ja veljeen ja näiden lapsiin. Kummityttö Klara kulkee tätinsä mukana saarella ja oppii rakastamaan sen luontoa ja vanhoja rakennuksia.