Joulun jälkeen alkoivat kovat pakkaset ja pysyttelin lähinnä sisällä. Kaupassa kävin, jos oli pakko. Valmistin patoja ja tortilloja, hyödynsin niihin joulusta jääneitä aineksia. Hannu teki lumitöitä ja lyhyempiä kävelylenkkejä. Auto hyytyi pihalla. Veimme petivaatteet pihalle pakkaseen ja sain pakastimen sulatettua. Vuodenvaihteenkin pysyttelimme sisällä, ei käyty edes terassilla puoliltaöin, vaikka kylillä ammuttiin värikkäitä ilotulitteita.
Jo syksyllä varasin itselleni synttärilahjaksi viikon majoituksen Tallinnasta. Kerrankin olisi tarpeeksi aikaa. Oli hyytävän kylmä ja Hannu jäi kotiin pitämään talon lämpimänä ja putket auki. Sunnuntaina lähijunat kulkevat harvakseltaan ja raideliikenteessä oli ollut koko viikon ongelmia. Hannu oli valmis viemään minut tarvittaessa Katajanokalle, mutta pääsin Helsinkiin aikataulun mukaisesti. 5-ratikalla oli ongelmia, pääsin hyvissä ajoin satamaan 4-ratikalla. Lauttamatkalla kuuntelin "Keskusteluja Jarkko Martikaisen kanssa" -bodcastia ja hihitin itsekseni. "Aina ei voi olla sininen päivä".
Tallinnassa oli 11-12 astetta pakkasta, puolet vähemmän kuin Vantaalla. Kävelin Pelgulinnaan ja kävin Kaja Pizza Köökissä kanapitsalla. Tosi hyvä paikka, ehkä käyn siellä vielä ennen kotiinpaluuta. En jaksanut koko pitsaa, otin loput mukaan iltapalaksi. Sain avaimet ja majoituin kodikkaaseen, mutta koleaan majapaikkaani. Kaikesta päätellen asunto on ollut tyhjillään. Yksi pieni patteri kuumotti ikkunan alla, löysin nojatuolin takaa sähköpatterin ja laitoin senkin posottamaan. Kaminakin on, mutten tiedä arvaanko käyttää sitä. Täytyy ensin tutkia, millaiset siivousvälineet on käytettävissä.
Jätin päivällä tarkoituksella käymättä kaupassa, etten jumitu koko illaksi kämpille. Alunperin tarkoitukseni oli vielä kerran käydä Raatihuoneen joulumarkkinoilla, mutta joulutorikiintiö alkaa olla täynnä ja kävelin vain Telliskiven Rimiin. Kotimatkalla pysähdyin Reval Cafén (ent. Shvips) glögille.
Illalla lämmitin lopun pitsan ja kuuntelin Doobie Brothersin parhaita. Kaja Pizza taisi mennä seitsemältä kiinni (päivän 100 pitsapohjaa oli käytetty), niin hiljaista oli kadulla. Siirsin ainoan irtonaisen lampun pikkupöydän päälle, jotta sain itselleni lukuvalon.
Koskahan olen viimeksi nukkunut vaatteet päällä? Varmaankin jossain dormissa. Jätin illalla pitkät kalsarit ja t-paidan päälle ja nukuinkin ihan hyvin. Mitä nyt puhelin pimputti yhden jälkeen emännän viestiä jostain päin Australiaa. Aamiaisen ja suihkun jälkeen ulkoistin itseni takapihalle, jossa on kesäaikaan hurmaava puutarha. Rimin pihalla oli edelleen hankeen jumittunut ruokarobotti, joka oli jo lopettanut eilen kuulemani avunpyynnöt. Kävelin Rotermanniin, meinasi tulla hiki, kun pakkasta ei ollut enää kuin muutama aste. Melkein tuli tuskanhiki, kun menin Tatyanan 90 minuutin hierontaan. Sitä saa mitä tilaa! Kokovartalohieronta sisälsi myös vatsan ja jalkapohjat. Ja varpaiden naksuttelun (ai tää onkin tää täti, taisi Tatyana todeta, kun huomasi yhden mustuneen ja pari pois lähtenyttä varpaankynttäni). Lisäksi sain öljyvoitelun talven kuivattamalle iholle.
 |
| Pull Restoran |
Menin Pull Restoraniin kysymään tämän päivän lounasta. Toivoin saavani kanasalaatin, mutta sain katkarapusalaatin. Tallinnassa lounashintoja ei ole nostettu, edelleen päivän lounaan saa +/- 8 euroa. Michelin-ravintola Pullissa lounas maksaa 7,90€.
 |
| Must Puudel |
Matkalla vanhakaupunkiin bongasin seuraavien päivien lounasravintoloita. Vanhan kaupungin laitamilla on 24/7 Prisma. Ajattelin, että löydän täältä edullisemmin Actuelle-alusvaatteita, mutta tämä Prisma on ruokakauppa. Poikkesin Must Puudeliin glögille. Parempi, mutta vielä kalliimpi höögvein kuin Reval Caféssa.
Ulkona oli sumppuinen keli ja päätin jättää Toompean ja Melchior-kierroksen aurinkoiselle päivälle ja palasin Baltijaaman kautta kämpille. Virolaiset ovat uskollisia myös loppiaiselle; vain harvassa ikkunassa tai parvekkeella näkyi enää jouluvaloja. Otin mukaani sähköllä toimivat ledivalot ja ripustin ne lattialla seisovaan korkeaan kynttilänjalkaan (yön pimeydessä näyttää siltä, että huoneessani on pieni kuusi valoineen).
Olin kävellyt sen verran, että päätin pysytellä kämpillä loppuillan. Kuuntelin Martikaisen bodcastia rakkaudesta (naapurit ovat vakuuttuneita, että minulla on täällä joku mies) ja huilailin. Lopetin pitkän joulutauon ja tein joogaharjoituksen. Kokovartalohieronnan jälkeen vain kevyet kolme varttia; aurinkotervehdyksiä, sotureita, venytyksiä ja loppurentoutus. Tuli lämmin. Tein itselleni tapaslautasen, kuuntelin Chris Cornellia ja lueskelin.
 |
| Guru |
Ruokapaikka oli ehtinyt vaihtua monta kertaa, tämän päivän lounaslistojen perusteella ehdotin Aia-kadun Gurua, niin tulee sekin testattua. Tilasimme kanaa ja kanaa (7,50 + 7,80). Sain Hannulta tuliaisina lisää lukemista ja kotiin jättämäni villasukat (ne hän muisti, mutta unohti omat eväänsä ja puhelimen laturin). Eipä sukille enää kovaa tarvetta ole, mutta on ainakin kotoisampaa.
 |
| Vallibaar |
Kävelimme vanhan kaupungin läpi Vallibaariin glögille. Hannu tilasi tietysti itselleen Millimallikkaan, kun sai siihen tilaisuuden. Majapaikkani on niin kaukana, etten harmikseni ehtinyt viedä Hannua sinne. Saatoin hänet sataman hoodeille ja kävelin Baltijaaman kautta Pelgulinnaan. Aurinko laski punertaen taivaanrannan, alkoi hämärtyä ja pysyttelin illan kämpillä joogaten, Martikaista kuunnellen ja lukien.
 |
| Villu Jaanisoo "Kajakas" |
 |
| Raul Rajangu |
Emäntä viestitteli yöllä, että keskiviikkoaamuna 9.00 vesi katkaistaan putkirempan takia. Sitä ennen kävin suihkussa, söin aamiaisen ja tiskasin. Lähdin kävelemään kohti Kadriorgia, sää oli lämmin, mutta sumuinen. Kadriorgin puistossa käveli paljon äitejä lastenvaunuineen ja -rattaineen. Myöhemmin huomasin, että hekin olivat matkalla Kumuun, siellä taisi olla joku taaperoiden tapaaminen. Edellisistä käynneistäni on jo niin pitkä aika, että "Mielessä rajaton universumi - Italian transavantgarde ja Viron viileä ekspressonismi" - näyttelyn lisäksi kiersin perusnäyttelytkin. 5-kerroksen näyttelytila ihastutti varsinkin pieniä vieraita pehmeine kumpuineen ja materiaaleineen. Siellä näytteillä oleva Melanie Bonajon "Kun keho sanoo Kyllä+" -videoesitys läheisyydestä ja koskettelusta tuskin kiinnosti pikkuihmisiä.
 |
| Kadriorg |
 |
| Nop Kohvik |
Kumussa kului aikaa lähes pari tuntia. Kävelin sieltä Nop Kohvikiin ankka-nuudelisalaatille. Viehättävä kahvila-puoti, jossa voisi joskus poiketa kakkukahveilla. Lounas oli sen verran kevyt, että hain kaupan salaattipuffetista annoksen iltapalaksi. Päivä alkoi hämärtyä, kävelin vanhan kaupungin läpi kämpille kahvinkeittoon.
 |
| III Draakon |
Torstai piti olla Toompea-päivä. Paikkahan on vanhastaan tuttu, mutta Tapio Mäkeläisen kirjan innoittamana halusin tutustua kukkulan rakennuksiin ja historiaan syvemmin. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi 🇺🇦 torppasi suunnitelmani vierailemalla Tallinnassa juuri tänään. Poliisit sulkivat kaikki Toompealle johtavat reitit ja helikopterit pörräsivät kaupungin yllä. No, onneksi on vielä lomapäiviä jäljellä. Olin jo päättänyt, että Viron makeat glögit saavat riittää, mutta lämpimikseni menin vielä yhdelle III Draakoniin. Mukava keskiaikainen paikka, paras glögi ja myös kallein (7€). Vanhan kaupungin kadut olivat pääosin sulia ja kuivia.
 |
| Mere Resto |
Lounaspaikaksi olin etukäteen valinnut Mere Reston, koska sen listalla oli kalaa. Ensin ajattelin erehtyneeni paikasta, ravintolan sisustus on kuin yökerhossa (ehkä se onkin). Söin kuitenkin hyvän lounaan (7,70€); ahvenfileet, mustaa riisiä ja punajuuripyrettä. Kotimatkan kävelin Toompean kautta, sekä poliisit että Ukrainan presidentti olivat poistuneet paikalta.
Hain kaupasta iltapäiväkahville vaniljapullan (0,49€) ja varuiksi borškeiton, jos illalla tulee nälkä. Hetken huilin jälkeen joogatunti, kyllä tuntui jalkalihaksissa, että olen kävellyt mukulakivillä ja liukkailla kaduilla.
 |
| Toomas Volkman |
 |
| Toomas Volkman |
 |
| Toomas Volkman |
Perjantaina ei enää hiutaloinut vaan satoi ihan kunnolla lunta. Ja oli liukasta! Tarkoitus oli kävellä Kopliin, ensin kävin kuitenkin katsomassa Fotografiskan näyttelyt. Yleensä olen vallan ihastunut museon (valokuva)näyttelyihin, mutta tällä kerralla petyin. "World According to Roger Ballen" -näyttelyn taideteokset olivat kuin pahinta painajaista. Tallinnan Fotografiska mainostaa olevansa sallittu lapsille, mutta tämän jättäisin näyttämättä ipanoille. Myös Toomas Volkmanin "Vibe" oli ahdistava. Sen sijaan hänen muotokuvansa miellyttivät, tosin lähes kaikissa oli langanlaihoja nuoria, mutta sellainenhan hän on (tai haluaisi olla) itsekin. Berliiniinkin avattiin syksyllä Fotografiska!
 |
| Kopli Köök |
Lumipyry ei ollut vielä lakannut, kun lähdin tarpomaan kohti Koplia. Teitä kyllä aurattiin ahkerasti, mutta missään ei ollut hiekoitusta. Matkalla ohitin pari potentiaalia kohvikia kesäreissuille. Sirbi Kohvik on vaihtanut nimensä Bendiksi. Menin Kopli Köökiin lounaalle, tänään tarjolla kanakebabia raneilla (8,00€). Naapuripöydän miehet olivat oppineet suomea; Mitä vitu!
Pyrytti edelleen kun lähdin kävelemään takaisin. Olisin voinut hypätä ratikan kyytiin, mutta matkan voi oikaista Ristikutietä pitkin, samalla sain ihailla Pelgulinnan puutalokaupunginosaa. Vatsa täynnä ohitin kovasti kehutun Ristikheina Kohvikin (Neliapila), ehkä käyn siellä vielä viikonloppuna, kun se on ihan nurkan takana. Lumisade loppui samaan aikaan, kun palasin asuntooni. Laitoin nahkasaappaat kylppärin lattialämmitykselle kuivumaan, samoin pyykkitelineen, johon ripustin koneessa pikaisesti pestyt pyykkini. Kahvit ja päikkärit, illalla lueskelin ja lämmitin borskeiton.
 |
| Golden Dragon |
Viikonloppuisin ei ole lounastarjouksia, mutta olin valinnut tämänkin päivän ravintolan etukäteen. Laskeuduin vanhakaupunkiin ja menin Golden Dragoniin syömään hyvää bbq-ankkaa.
Kävin vielä Raatihuoneentorilla, josta puiset mökit oli korjattu pois. Vain kuuset valoineen muistuttivat joulusta. Palasin kämpille kahvinkeittoon.
Iltavaatteet jäivät käyttämättä ja iltakuvat ottamatta tälläkin reissulla. Menin peiton alle päikkäreille ja vietin illan kämpillä. Ei niin yhtään tehnyt mieli lähteä ulos palelemaan.
Yläkerrassa kopisteltiin taas ennen kuutta. Muuten talo on äärimmäisen hiljainen, vaikka autoliikenteestä päätellen muissa asunnoissa asuu joukko nuoria. Ei puheen sorinaa, ei edes musiikkia! Viikko kului mukavasti tässä kodikkaassa asunnossa, joka on täydellinen yhdelle, kahdelle käy ehkä viikossa ahtaaksi. Enemmänkin olisin voinut oleskella ulkona, mutta kylmä sää teki laiskaksi. Tuli sentään käveltyä yli 60km, Koplin ja Kadriorgin väliä. Joogattuakin 3-4 kertaa, eli ei ihan joka päivä kuten suunnittelin. Kävin katsomassa Kumun ja Fotografiskan näyttelyt. Luin yhden kirjan, muuten kuuntelin Martikaista ja musiikkia, telkkaria en avannut kertaakaan, katsoin Suomen uutiset Yle Areenasta. Söin mahtavia lounaita, iltaruuat hain Telliskiven Rimistä tai Selveristä. Yhtään olutta en tällä(kään) Viron reissulla juonut. Kesällä sitten!
 |
| Ristikheina Kohvik |
Ajan kuluksi siistin jälkeni (vaikka maksankin siivousmaksun), vein roskat ja pakkasin vähät tavarani. Yöllä oli satanut lunta ja suolatut jalkakäytävät olivat ihan mössönä. Onneksi Ristikheina Kohvikiin ei ole pitkä matka. Kahvila oli täynnä perheitä ja kaveriporukoita pitkällä aamiaisella. Sain viimeisen vapaan pöydän, niin minun ei tarvinnut istua baarijakkaralla. Puolenpäivän jälkeen väki vaihtui, kun alkoi lounasaika. Tilasin ankkacaesarin, jossa liha oli kauniisti eri astiassa. Parmesanlastuja oli paljon ja yleensä kuivat, mauttomat krutongit oli vaihdettu rapeisiin leipäsiivuihin. Kahvila on todella viehättävä, nyt se oli niin täynnä, että en kehdannut ottaa kuvia.
Tammikuun kirjoja:
Tapio Mäkeläinen "Tapion matkassa Tallinnaan 1 - Toompea, Tõnismäe, Kassisaba, Kelmiküla ja Uus Maailm". Kattava opas karttoineen Tallinnan eri kaupunginosiin (osa 1). Teos on vuodelta 2017, ravintoloiden ja kahviloiden olemassaolot voi tarkistaa netistä.
Juhani Karila "Pienen hauen pyydystys". Hervoton tarina Pelkosenniemen Seiväslampeen viimeiseksi jääneen hauen pyydystämisestä. Itälappilaista mystiikkaa ja mytologiaa minulle outoine sanoineen; letto, luhta, seipit, köpö (käy vähän hitaalla), väkiyö. Ja lappilaistarujen olennot; peijooni, meteli, turvemöröt, raitajalat, jokiraukat (hukkuneet), hittolaiset, kuippanat ja hattarat (riivaajat). Huikea tarina ja hienoa kielenkäyttöä! Lapinjäärien ykstotiset tokaisut; "Pon vojaas!" ja "Tiiäkkö että sulla on peijooni takapenkillä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti