Tammikuun tuulet ja tuiskut

Kovat pakkaset vaihtuivat reippaan etelätuulen myötä suojakeliksi ja räntä/vesisateeksi. Jo nyt ilmestyvät koirien jätökset sulaneiden kävelyteiden varsille. Ymmärrän sen, että koira ei halua mennä asioilleen puolimetriseen lumihankeen, mutta en sitä, että koiran omistaja ei viitsi kerätä jätöksiä kakkapussiin.

Vuodenvaihteen molemmin puolin keräsin linkkejä talviruokien resepteihin. Niistä Hannu valitsi helpon uunispagetin, johon hän lisäsi chorizoa makua antamaan. Minä voisin joskus testata siitä sieni- tai kalaversion.

Tallinna-viikon viimeisen päivän innoittamana keitin meille Vana Tallinna -kahvit. 

 

Veriappelsiinit ovat nyt pieniä ja makeita. Kun kirjolohi oli pitkästä aikaa tarjouksessa, tein appelsiinilohta. Siihen sai upotettua liköörikahveista yli jääneen kuohukerman.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

Pirjo tuli meille yökylään ja vietimme mukavan illan vanhoja muistellen ja tulevaa vaellusreissua suunnitellen. Pirjo opiskelee espanjaa jonkun sivuston avulla ja minun pitäisi kerrata portugalin alkeita. Asuukohan meillä joku reissaava kotitonttu? Ensin hävisivät Balkanin maista jääneet rahat, nyt en löydä portugalin oppikirjaa mistään.

Marja Pirilä

Marja Pirilä

Marja Pirilä

Teimme Ritun kanssa treffit Helsinkiin ja tapasimme Taidehallissa. Siellä on näytillä todella hieno Marja Pirilän camera obscura -näyttely "Valon tähden".

Haegue Yang

Haegue Yang

Haegue Yang

Logistisesti seuraava taidemuseo oli HAM, jossa kiertelimme mm. Haegue Yangin huikean näyttelyn "Kerroksellisia uudelleentulkintoja". Kaikki teokset on koottu kulkusista, joita tietenkin teki mieli helistellä. Ei, ei niihin saa koskea, mutta toisessa hallissa on kulkusverho, jota saa liikuttaa ja helkytellä. Pienet lapset (ja mummot) tykkää!

Konnichiwa

Konnichiwa

Konnichiwa

Harkinnassa olivat myös Design museon ja Amos Rexin näyttelyt, mutta aikaa kului lounaspaikan etsimiseen, joten ne jäävät seuraaviin treffeihin. Yllättävän monen ravintolan (Manskun ulkopuolella) lounasaika päättyy jo yhden, kahden aikoihin. Päädyimme Konnichiwan sushitaivaaseen, jonka valikoima on niin suuri, että lihapadat jäivät kokonaan maistamatta. Täytyy joskus tutustua myös Tikkurilan Konnichiwan tarjontaan. Kello alkoi olla jo niin paljon, että Ritu lähti odottamaan Onni-bussia Karkkilaan ja minä menin toimiston lukupiirin tapaamiseen. Taas oli vilkasta keskustelua, eikä ainoastaan luetusta kirjasta.

Tammikuun kirjoja:

Ville Hänninen (toim.) "Miten kirjani ovat syntyneet 6". Kahdeksantoista kotimaisen kirjailijan ajatuksia teoksistaan ja kirjailijan työstään. Siitä mukava opus, että luvut voi lukea haluamassaan järjestyksessä (kuten minä tunnettavuuden perusteella; Kanto, Kettu, Kähkönen, Liukkonen jne.) ja välillä voi lukea jotain romaania. Yllättävän moni nykykirjailija on aloittanut runoilijana.

Alex Schulman "Unohda minut". En oikein tiedä, miten suhtautua näihin omaa perhettä (omilla nimillään) ruotiviin romaaneihin. Itseterapiaa vai katkeraa purkautumista? Tällä kerralla Schulman kertoo äitinsä alkoholismista, siitä kuinka ihana, kaunis ja lämmin äiti muuttuu vuosikymmenien aikana kitkeräksi ja kylmäksi. Ihmiseksi, joka jättää poikansa huomiotta ja jopa lapsenlapsensa näkemättä. Ei kai siitä voi muuta tulla kuin lapsuuden traumoja. Joita pitää purkaa aikuisena kaikelle kansalle?