Maarjamäe Loss, Tallinn

Keskiviikolle luvattiin puolipilvistä, mutta helteistä ilmaa. Päätin pitää "vapaapäivän" ja aamukahvin jälkeen lähdin ratikka bussi 8:lla kohti Piritaa. Seurakseni sain kreikkalaiset rouvat, jotka olivat menossa Helsinkiin. Pasqua haisi heti, kun jäin kyydistä Maarjamäen kohdalla. Ilmeisesti jätevedet lasketaan Piritalahteen, sinne en ainakaan halua mennä uimaan.

Olin taas tehnyt kotiläksyt huonosti. Luulin pääseväni ihailemaan kartanomaista kotimuseota, mutta tämä onkin sotaisa museo, joka kertoo Viron historiasta. Näitähän näkee joka kaupungissa ja piispanlinnoissa.

Hauskin oli animaatio, joka kertoo Viron 100-vuotisesta itsenäisyydestä.

Päivän rapputreenit tein kapuamalla linnan torniin, josta on näköalat merelle ja patsaspuistoon.

Patsaspuistossa (ilmainen) olemme käyneet ennenkin, kun majoituimme Piritateelle. Olisin jäänyt Võrun terassille oluelle, mutta siihen tuuli mereltä niin kovin, että käännyin Kadriorgin puistoon.

Puistossa kuvattiin hääparia, en kehdannut pysähtyä ottamaan kuvaa. Koululaiset oli pistetty putsaamaan ja mullittamaan puiden juuria. Jäin tutun armenialaisen Faeton-ravintolan terassille oluelle ja miettimään, mihin menen lounaalle.

No can do! Minun piti testata joku uusi ravintola, mutta Pullin lounaslistalla oli teriyakilohi (8,90) niin olihan sinne mentävä. 

Olin luvannut käydä kaupassa ja ostin vanhakaupungin Prismasta vichyn, viinin, kasvikset, kahvimaidon ja tuoretta leipää. Tietenkin majapaikkaa varatessani olin ajatellut, että kauppamatkat tehdään Hondalla. Nyt kävelin kauppakassin kanssa varvastossuillani kämpille, hetken huilin pidin lähikirkon pihalla. Ei kun suoraan suihkuun!

Tallinna + juhannus

Kummityttö lähti mukaani Tallinnaan, mutta pystyi jäämään vain yhdeksi yöksi, harmi! Juttua riitti koko päivälle, emmehän ole tavanneet pitkään aikaan.

Ennen majoittumista Suur-Patarein "kotiimme" kävimme lounaalla Kalaranna Restossa. Ilahduin, kun kanakintsuni ei ollutkaan luineen ja soosi oli hyvän makuinen. Lohisalaattikin kelpasi hyvin tytölle. Totuttuun tapaan Mare kutsui meidät naapuriin kahville, vaihdoimme kuulumiset, jotka näin vanhemmiten sisältävät myös sairaskertomuksia. Olin suunnitellut kävelevämme rantareittiä Noblessneriin, mutta huonon sään takia oikaisimme Vana-Kalamajaa pitkin Baltijaamalle ja siitä rappuja nousten Toompealle. Maanantaista johtuen en voinut kiristää kaveria yhdellä museokäynnillä, kuten tammikuussa Ilonaa.

 

Toki vein seuralaiseni tutustumaan myös Vallibaariin ja tilasimme Aperolspritzit. Tästä Hannu tuohtui; nyt menee perheen maine, kun kumpikaan ei maistanut Millimallikasta! Vessassa käydessäni baaritiskillä istunut vanhempi mies oli kysynyt tytöltä, onko hän ennen käynyt täällä (ikivanha iskurepliikki!) Ei kun ekaa kertaa, kummitäti toi tänne. Palasimme kämpille kaupan kautta ja muistin ostaa myös kukat, jotka jäävät Marelle. Ilta kului höpötellen, sen jälkeen jaksoin vain hetken lukea mukana kulkevaa kirjaa.

 

Suihkujen jälkeen söimme aamiaisen kaikessa rauhassa ja kävelimme Rotermaniin. Tyttö tiesi, että täti ei ole mikään shoppailija, tilasi minulle Aperolin ja jätti terassille.

 

Saatoin hänet Nautican kautta satamaan ja palasin Rotermaniin, sillä Bruxxissa oli lounastarjouksessa ankkaa.

 

Kävelin Kadriorgiin ja kävin katsomassa Mikkel Muuseumin näyttelyn "Delfin sininen", jossa on esillä 1600-1700 lukujen sinivalkoista keramiikkaa.

 

Jatkoin siitä Kumuun, koska siellä on Karin Lutsin näyttely "Kuvia matkoilta", jonka näinkin jo viime vuonna Tartossa. On yksi suosikkini!

Kadriorgista pois kävellessäni kaksi kristittyä tyttöä pysähtyi haastattelemaan minua. Kun eesti ei sujunut, toinen kysyi englanniksi, mitä olen oppinut elämästä. Oli helppo vastata; elää nyt, tätä hetkeä! Jos menettää kolmessa kuukaudessa kolme perheenjäsentä, on aika utopistista siirtää toiveitaan pitkälle tulevaisuuteen.

Kävelin vanhankaupungin läpi Baltijaamaan. Jollain pikkukujalla nuori nainen juoksi perääni huutaen "Vabandust, vabandust!" ja toi puhelimeni kuoresta pudonneen kirjastokortin. Ja joku vielä sanoo, että virolaiset ovat epäkohteliaita ja epäystävällisiä! Kun ei ollut lasta enää seurassa, jäin oluelle uuden Gläm-ravintolan terassille. Taitaa olla edesmenneen Hotel Hektorin paikalla. Kävin Baltijaaman Selverissä ostamassa valkosipuli-ruissipsejä ja savulohisalaattia/tahnaa, vein ostokset kämpille ja vähensin vaatteita, sillä vielä illallakin oli tosi lämmintä. 

Otin kirjan mukaan ja menin Kalarannan penkille lukemaan. Taivaanrantaan nousi pilviä, näinköhän sääennuste pitää paikkansa ja huomenna sataa? Läheisellä penkillä kolme nuorta miestä puhui portugalia ja pois lähtiessäni oli pakko kysyä, mistä ovat ja kauanko viipyvät. Brasseja, ovat työn puolesta asuneet jo kolmisen vuotta Tallinnassa ja käyneet about 100 kertaa Helsingissä. Kotiin palatessa kesy kissa pyrki sisään kanssani, mutta en uskaltanut päästää sitä rappukäytävään. Kämpillä kävin suihkussa, keitin itselleni kahvin ja söin iltapalaksi mustaa leipää savulohisalaatilla. Liian hyvää! Olen ensimmäistä kertaa yksin "kakkoskodissamme". Yläkerran pikkupojat vanhempineen ovat muuttaneet omakotitaloon; oli todella hiljaista.

Keskiviikko oli sateinen ja tuulinen päivä. Nujusin kämpillä niin kauan, että museot aukesivat ja kävelin etdm:oon. Minulta on jäänyt yksi tekstiilinäyttely näkemättä, nyt se osasto oli suljettu ja siihen rakennetaan uutta näyttelyä. Pysyvien näyttelyjen lisäksi etdm:ssa on nyt "Kogu Maailm on Bauhaus" -näyttely.

 

Jos tämä on kehto, niin laittaisitko lapsesi siihen nukkumaan?

Ostaisitko tämän kahvinkeittimen?

 

Tapetoisitko tällä seinäsi? Jos ei vielä ole migreeniä, niin kohta on.

Voiko näistä päätellä, että Alvar Aalto on ihaillut aikalaistensa Ludwig Mies van der Rohen ja Walter Gropiuksen arkkitehtuuria/töitä? Hetken luulin katsovani kuvaa Paimion sairaalan mäntymetsiköstä.

 

Ulkona alkoi sataa ja tuulla niin kovin, että sateenvarjo pyörähti ympäri. Ilmankos kättä särkee kun pitää rimpuilla sateenvarjon kanssa, kirjoittaa puhelimella viestejä ja blogia ja muokata kuvia.

Olin tulkinnut huonosti Suurkilta Talon ilmoituksen. Luulin, että siellä on uusi näyttely, mutta se alkoikin toukokuussa 2025 ja olen sen jo nähnyt. Ilmankos respa näytti tonnin seteliltä, kun kerroin katsovani vain uuden näyttelyn.

Yritän jokaisella Tallinnan reissullani löytää 1-2 minulle uutta ravintolaa. Tälle päivälle oli (liian) monta hyvää vaihtoehtoa. Hylkäsin niistä kanat/broilerit (söin jo) ja ennestään tutut. Siksipä suuntasin Kaheksaan (Suur-Karja 8), jota en ole edes huomannut, vaikka ohi olen kävellyt kymmeniä kertoja. Sanoinkin tarjoilijalle, etten olisi löytänyt heitä ilman päivän lounas -nettisivua. Todella kiva paikka! Vuohenjuustosalaatti 7,90€ ja lasi todella hyvää espanjalaista punkkua 7€. Kerroin tarjoilijalle, että Espanjassa pitää aina pyytää erikseen "caliente", muuten punaviini tarjoillaan jääkaappikylmänä. Joskus jopa kysytään, haluanko jäitä. Listalla oli myös tapaksia, tänne pitää tulla uudelleen ystävien kanssa iltaa viettämään! Palasin kämpille Baltijaama Selverin kautta ja ostin lisää kaupan hyvää savulohisalaattia/tahnaa.

Sade hiljeni iltaa kohden ja kävin Kalarannassa "haukkaamassa happea" kuten entinen työkaverini Lispu (R.I.P.) sanoi lähtiessään konttorin pihalle tupakalle. Illalla kuuntelin Stevie Ray Vaughanin livekonserttia ja Georg Michaelin livekonserttia (1993) korvanapeilla ja söin samalla lohileipiä.

Kyllä se nyt paistaa! Kiva reissu ja kiva tulla kotiin. Varsinkin, kun naapuritontilla pikkuinen Samu huhuilee "Hannuuuu, mummuuu!" 

Juhannus 

Vietimme juhannuksen kahdestaan kotona. Kävin uimassa ja lenkillä, grillailtiin ja istuttiin ulkona lukemassa. Oli rauhallista, kyläläiset olivat lähteneet viikonlopun viettoon, kuka minnekin. Pihalla viihtyivät rusakot, kun kielsin Hannulta taas nurmikon leikkuun. Siilikin lyllersi pihatiellä ja käki kukkui edelleen metsässä. Varasimme viimeisetkin Viron majoitukset heinäkuun reissulle. Ja lauttamatkat, varmuuden vuoksi autolle, jos Hondalla ajaminen ei onnistu Hannulta. Siitä syystä päätimme jättää Saarenmaan tänä kesänä väliin.

Jääkaappi-pakastin on ilmeisesti tulossa tiensä päähän. Pahus näitä yhdistelmiä, jotka toimivat samalla termostaatilla! Jo viime kesän helteillä oli jatkuva hurina ja pelkäsimme, että keittiön lattia tulvii kun tulemme kotiin Viron reissulta. Säiden viilennyttyä hurina kuitenkin laantui ja kylmälaitteet toimivat moitteetta. Viime viikolla huomasin, että jääkaapin pohjalle alkoi kertyä jäätä ja kaikki ruuat/juomat olivat tosi kylmiä (ihme, ettei kurkku jäätynyt). Juhannuspäivänä olisin ottanut pakastimesta Salmari-napsun (30%), mutta se oli umpijäässä. Kylppärin hana puolestaan tihkuu vettä, pitäisi hankkia uusi sekoittaja. Huomaa, että remonteista on jo 17 vuotta!

Nukuimme yön ikkunat auki. Kahden jälkeen linnut aloittivat metelöinnin, ei puuttunut kuin kukkuva käki lähipuissa. Sunnuntaina oli edelleen läkähdyttävän kuuma. Otin peitot pesuun ja petasin sänkyyn vain pussilakanat. Lähdin fillarilla uimarannalle, käsi ei tykännyt yhtään tärinästä tai jarruttamisesta (vain käsijarrut). 

Maanantaina polkaisin Jumboon ja Tammistoon. Varasin ajan silmälääkärille ja ostin rannetuen. Käki kukkui illalla, ei ole tainnut vielä löytyä morsianta. Tiistaina otin Hondan vakuutukseen ja Hannu lähti koeajelulle. Yleensä avaamme kauden helatorstaina tai äitienpäivänä, tänä kesänä molemmilla on terveyden kanssa haasteita. Keskiviikkona satoi lähes koko päivän, llmankos kättä särki. Minähän arvasin, että pinteessä oleva jänne ilmoittaa säätilan muutoksista. Maren mukaan Tallinnassakin satoi, kuten niin usein kun on Jaanipäev.

Ankka-wontoneita kasvisten ja uunifetan kera.
 

Kesäkuun kirjoja;

Quynh Tran "Kun toiset nauttivat". Vietnamista Ruotsiin muuttanut Maggie on eronsa jälkeen ollut teini-ikäisen tyttärensä Lanan yksinhuoltaja raskaudesta alkaen. Lana ei ole koskaan tavannut isäänsä, vaikka tämäkin asuu Ruotsissa. Sekä äiti että tytär kipuilevat elämää; Maggie raha-asioiden ja työn takia, Lana tuskailee vaihtuvien poikaystävien ja oman agressiivisuutensa kanssa.

Jenny Colgan "Ihmeitä kesätaivaalla". Kepeän romanttinen tarina Skotlannin saaristosta ja Moragista, nuoresta naislentäjästä. Sopivaa kesälukemista.

Keväinen Tallinna

Sain taas Eckeröltä joululahjaksi ilmaiset reittimatkat (kaveri puoleen hintaan), joka oli hyödynnettävä maaliskuun loppuun. Hannu pääsi kaveriksi, majoituksen sovin Maren kanssa. Laivamatkalla tutkimme päivän lounastarjouksia, joku uusi paikka olisi kiva löytää.

Katselimme jo viime kerralla Kalarannan La Pinetan lounaslistaa, nyt löysimme molemmat omat suosikit. Minulle tonnikalafilésalaatti, Hannulle saltimbocca, molemmat todella hyviä (yht. 18,80€).

Nousimme portaat Suur-Patareille ja Mare tuli avaamaan ulko-oven. Hän oli ymmärtänyt, että tulen taas Ilonan kanssa ja pedannut toisen pedin sohvalle. Hänelle tuli kiire vaihtaa toinen vaaleanpunainen pyyhe siniseen, vaikka vakuutin, että se kelpaa Hannulle. Saimme kutsun kahville, juttelimme vaelluksista ja Mare kertoi luontaishoidoista, joita oli käynyt ottamassa Ukrainassa ennen sotaa. Virossa ei hänen mukaansa ole niin suurta ymmärrystä asiaan. Sain häneltä lahjaksi suomenkielisen salaattikirjan, jonka hän oli napannut joltain kierrätyspisteeltä.

Taivas selkeni ja lähdin kävelemään Telliskiveen, tarkoituksena käydä Juhan Kuusi Dokfoto Keskuksessa. Jostain syystä Muuseumkaartin qr-koodi oli hävinnyt kuvakansiosta eikä se avautunut sähköpostissakaan. Virkailijalle ei kelvannut passini, joka sattumalta oli kassissani. Etsin Muuseumkaartin toimistoa, jonka Telliskiven osoitteen löysin netistä. Ilmeisesti kyseessä on joku postilokerotoimisto, kun sitä ei löytynyt. Lähetin meilin ja jo kotimatkalla sain qr-koodin, joka on voimassa heinäkuun puoliväliin asti. Hain Selveristä ilta- ja aamupalaa (mm. savukalasalaattia ja valkosipuli-mustleipäkröpsit). Palasin Suur-Patareille, kävin suihkussa ja hetken huilattuamme valmistin iltapalaa. 

Torstai oli vaihteeksi pilvinen päivä ja käytin sen näyttelyihin (ja shoppailuun?). Lähdin kävelemään Kadriorgiin, lounastreffit teimme Rotermannin kortteleihin.

Kumun uusi näyttely 5-kerroksessa sisälsi enimmäkseen tietokoneella tehtyä taidetta. Olen vanhan kansan nainen; innostuin vain Jens Settergrenin mosaiikkitöistä ja joistakin videoista. Jätin kiertämättä muut näyttelyt, ne olen jo nähnyt. Seuraavaan kertaan jää huomenna avautuva Karin Lutsin akvarellinäyttely, johon ihastuin jo Tarttossa. Mikkeli muuseumissa avautuu viikon kuluttua "Delftin sininen" -keramiikkanäyttely. Yritän houkutella Annan sinne mukaani alkukesästä.

Kadriorgin museossa on näytillä Serlachiuksen taidekokoelma "Luonnon ja taiteen sinfonia". Osa teoksista oli ennestään tuttuja Ateneumista ja Sinebrychoffin näyttelyistä.

Odottelin Hannua Rotermannissa koirapatsaiden luona, kuten oli sovittu. Ilmeisesti hän unohti sen ja odotti minua Stalkerin edessä. Tilasimme molemmat fish & chipsit (7,90). Taas oli hyvä lounas ja kiva paikka. Muistin ottaa oman korttini mukaan ja lähdin käymään Nautican kenkäkaupassa. Sieltä lähtikin mukaan päreet saapikkaat. Hyllyssä niissä oli alelappu (-25%), mutta kun pyysin myyjää hakemaan saapasparin varastosta, tämä meinasi veloittaa normihinnan.

Palasin Rimin (halvempi kuin Selveri) kautta kämpille. Ostin myös kihlajaispäivän ruusut, jotka jäävät Marelle kiitokseksi. Levytimme hetken, ennen kuin keitin kahvit. Vietimme illan taas kotona tapastellen, lukien ja musiikkia kuunnellen.

Perjantai aukeni aurinkoisena, vaan ei vielä kovin lämpimänä. Lähdimme aamupäivällä omille kävelyillemme, treffit sovimme puoliltapäivin Vallibaariin.

Nousin portaat Toompealle ja kiersin kaikki sen näköalatasanteet. Riigikogun takana istuin penkille nauttimaan auringonpaisteesta.

Laskeuduin vanhaankaupunkiin ja vasta kohdalla muistin, että Adamson-Ericu muuseumissa on uusi näyttely. Sen katsottuani nousin 2-kerrokseen ihailemaan (taas kerran!) Eric Adamsonin kaunista keramiikkaa.

Hannun saatua Vallibaarissa perinteisen millimallikkaansa menimme naapuriin Reval Cafén lounaalle. Siellä olemme käyneet kahvilla/glögillä, ja huomanneet paikallisten suosivan sitä lounasaikaan. Valitsimme kahvilan monista hyvistä vaihtoehdoista, sillä tänään oli tarjolla revittyä kalkkunaa teryaki-kastikkeessa (yht. 15,80). Pakko tunnustaa; minäkään en pystyisi parempaan!

Sain Hannun houkuteltua Fotografiskaan, olihan siellä näytillä Anton Gorbijnin valokuvia rokkareista ja bändeistä. Ah, niin monta minunkin suosikkia (vähänkö olen vanha)!

Istuin katsomaan videoita mm. Coldplayn konsertista, ennen kuin siirryin 3-kerroksen muihin näyttelyihin.

Keskiviikkona pyrin Juhan Kuusi Dokfoto keskukseen, mutta Viron Museokorttini ei auennut. Nyt kun minulla oli qr-koodi taas käytössä, menin katsomaan senkin mustavalkoiset, monen eri kuvaajan teokset.

Tallinnan terassikausi on avattu meidänkin osalta! Istuimme nauttimaan auringosta ja hyvistä oluista Põhjalan terassille (ent. Pudeli).

Halusin pidentää kotimatkaa ja lähdin kävelemään Salmen, Soon ja Kunglan kautta Kalamaja Kalmistun läpi Lennusadamaan ja Patarein ohi rantatietä, josta nousin raput Suur-Patareille ja kipaisin Rimiin. Päikkäreiden ja kahvien jälkeen vietimme taas koti-illan.

Taas tuli tunne, että olisi pitänyt olla pidempään. Sehän tarkoittaa sitä, että kivaa on ollut ja tänne on tultava uudelleen. Kunhan ensin käyn vaeltamassa pätkän caminoa.

Kotimatka meni sujuvasti, junamatkan päätteeksi minä kävin kaupassa ja Hannu veti laukut kotiin. Harmitti, että minun laukustani oli toinen pyörä mennyt hiekoitushiekoista ruttuun, pitää yrittää saada se takuuseen (työ menikin takuuseen ja uusista pyöristä veloitetaan vain 12€). Tein haloumisalaatin, illalla nautimme mansikkakuoharit kihlajaispäivän kunniaksi.

Sunnuntaina suunnittelimme tulevaa Pohjois-Espanjan reissua. Vielä on päätettävä muutamat kohteet ja mahdollisesti varattava majoituksetkin etukäteen. Rajoittaa taas minun ajankäyttöäni! Lenkillä näin kevään ensimmäisen leskenlehden ja törmäsin Rituun. Kotona lohjalainen omenapuutarhuri (siis minä) oksasti Hannunkin omenapuun ja keräsi risut pihalta. Kotikokki valmisti ankkaa pavuilla, sienillä ja jouluaattona tehdyllä perunalaatikolla.

Maaliskuun kirjoja;

Merja Mäki "Itki toisenkin". Larja palaa loman ajaksi kotikyläänsä Suurmäkeen. Rakas isoäiti on kuolemaisillaan ja pikkusisko raskaana suomalaissotilaalle. Larja päättää keskeyttää opintonsa ja jää lapsuudenkotiinsa Karjalaan. Hänen virkansa ala-asteen opettajana on saanut helsinkiläinen miesopettaja, Larjalle on tarjolla vain apuopettajan paikka. Ennen kuolemaansa isoäiti kehottaa Larjaa jatkamaan kylän itkijänä, saattelemaan kuolleita tuonpuoleiseen. Eletään sotavuosia 1942-1945. Rikasta, kaunista kieltä. Karjalankielen sanoihin olisin kaivannut sanastoa. Ja päänsisäisen äidinkielenopettajani nuttura kiristyi, kun Mäki kirjoittaa "alkoi satamaan, alkoivat tanssimaan" jne. Vaikka tuo onkin sallittua nykykielessä.