Helmikuun helt.. ei kun herkut

Helmikuu jatkui kovilla pakkasilla. Kävin verikokeissa; kolesteriarvoni olivat tippuneet alle viitearvojen. Nyt on lupa herkutella!

Lauantain pilatestunnin jälkeen tein savulohisörsselin ja tuunatun Waldorfin salaatin (vaihdoin sellerin fenkoliin). Paistoin blinejä, kun Ritu liittyi seuraamme. Syötyämme katsoimme vanhoja kuvia Balkanilta ja Kreikasta.

illusian reseptit 

Sunnuntaina oli hieno ilma. Tuuletin petivaatteet, jätimme ne ja petauspatjan ulos pakkaseen kun lähdimme lenkille. Löysin vielä pari ehjää pitsilakanaa äidin jäämistöstä, eiköhän niillä pärjätä entisten lisäksi maaliin saakka. Kevensin vähän ruokailua ja tein broileri-kasvis-nuudeliwokkia. Lopulta raskin luopua jouluvaloista ja punaisista tekstiileistä.

Illalla syötiinkin makkaraa, kun lähdimme kyläläisten kanssa pitkin ulkotulin merkittyä polkua nuotiopaikalle. Saimme houkuteltua mukaan naapurin pikkupojat, jotka paistoivat vaahtokarkkeja.

Samaan aikaan, kun minä suunnittelen huhtikuun vaellusreissuani, Hannu tutkii siirtymisiä maaliskuun Andalusian reissulle. Eikä taaskaan tehdä tästä helppoa! Jostain syystä bussilippuja Cádiziin ei voi ostaa etukäteen, junaliput ovat puolestaan paljon kalliimpia. Lohdutin, että jos päästään Jereziin, sieltä pääsee Cádiziin paikallisjunalla. Ilmeisesti joudumme elämään jännityksessä ensimmäiseen matkapäivään saakka. Kuulostaa seikkailulta, sanoisi Muumipeikko! Kolme viikkoa aikaa Etelä-Espanjan säiden lämmetä.

Hyvää ystävänpäivää!

Hannu ei halunnut lähteä kanssani pilatestunnille, sen sijaan vein hänet Ilmailumuseoon. Ehdimme kiertää näyttelyn ennen opastettua ihmisryhmää. Haimme cittarista mantelicroisantit, kotona tein salaatin ja paistoin gyosat.

Illalla otimme eväät mukaan vinttiin ja kuuntelimme vanhoja vinyylejä. Turhan harvoin tulee käytettyä hyvää soitinta ja kunnon kaiuttimia.

Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan Onnin ja Sinnan uutta kotia. Rymy vastaanotti meidät riemukkaasti. Poika käy koirakoulua ja odotti kiltisti, kunnes sai luvan mennä syömään.

Helmikuun kirjoja;

Eveliina Talvitie "Kävin vain uimassa, sisko". Taas omituinen yhteensattuma; kirjassa mainitaan Clarise Lispector, jonka kirjan luin hiljattain, tietämättä brassikirjailijasta aiemmin yhtään mitään. Tarina liikkuu Ranskassa, Virossa ja Liettuassa. Ääneen pääsevät vuorollaan pariisilainen Benjamin, tämän tallinnalainen rakastettu Marie ja vaimo Anna. Vaimo on tottunut rokkikukkomiehensä syrjähyppyihin, mutta vaistoaa, että nyt on tosi kyseessä. Tuttuja kaupunginosia ja katuja Tallinnassa, minäkin olen majoittunut Pelgulinnaan, jossa Marien äiti asuu. Tarina vie lukijan myös Vilnaan, Užupisin "vapaakaupunkiin", jonka sillassa meidänkin lemmenlukkomme nyt roikkuu. Oli melko ahdistavaa lukea parisuhdeväkivallasta samaan aikaan, kun seuraan telkkarista L/over-sarjaa. Kirjailijan jälkisanat avasivat tarinan syntyä, kiitos myös kirjan henkilöiden luettelosta. "Suru ei ole pelkkä tunne, se on paikka, johon tunnen kuuluvani."

Claire Keegan "Nämä pienet asiat". Irlantilainen viiden tyttären isä Bill Furlong kuskaa 80-luvulla hiiliä ja halkoja talven kylmentämiin taloihin. Vakioasiakkaisiin kuuluu myös nunnaluostari, jonka hiilikellarista Bill yllättäen löytää vähäpukeisen tytön, joka kyselee poikalapsensa perään. Luostarin kappelin lattiaa kuuraavat paljasjalkaiset nuoret naiset, toiset raatavat pesulassa Bill on kyllä kuullut juoruja luostarista, jonne vanhemmat lähettävät hairahtuneita tyttäriään. Osa vauvoista kuolee, osa lähetetään kansainväliseen adoptioon. Totuudesta kuitenkin vaietaan, nunnia ja katolista kirkkoa kunnioitetaan. Bill ei voi vaieta, vaan haluaa pelastaa edes yhden tytöistä. Katolisen kirkon toimintaan puututtiin vasta myöhemmin, naisten työlaitokset luostareissa lopetettiin vuonna 1996.

Liisa Väisänen "Symbolien Helsinki". Televisiosta tuttu Merkkien salat -Väisänen kertoo tietokirjassaan Helsingin eri kaupunginosien historiasta ja rakennuksista löytyvien merkkien symboliikasta.

Hyvää ystävänpäivää!

Jossain radio-ohjelmassa todettiin, että eläkeläisen elämä menee sekaisin, jos kalenteriin on viikolla merkitty parturiaika. Minulla on (taas!) meneillään itse aiheutettu katastrofi-viikko; maanantaina aamujumppa, päiväkahviluento SPR:n vapaaehtoistoiminnasta ja ensiavusta, illalla 90 minuutin jooga. Tiistaina parturi, liukkaasta kelistä ja kovasta pohjoistuulesta johtuen vain lyhyt lenkki, illalla 90 minuutin jooga (onneksi menin, sillä paikat vyötäröstä alaspäin ovat niin kireinä, että hyvä kun pääsen wc-pytylle ja siitä ylös).

Keskiviikkona jo normilenkki, illalla kävelin vielä Tikkurilan kirkolle, jonka kahvilassa minulla oli treffit Maijan kanssa. Osallistuimme professori Arto O. Salosen ja tohtori Saara Liljan vetämään "Osaksi suurempaa" -taidehetkeen, aiheena rakkaus. Aulassa oli näyttely Saara Liljan valokuvista.

Saara Lilja

Torstai oli normipäivä; aamujooga ja lenkki. Illalla lueskelin kaikessa rauhassa, kun Hannu oli bänditreeneissä. Perjantaina tarkoitukseni oli mennä Sanomatalon verenluovutukseen ja katsoa pari keskustan näyttelyä, jotka päättyvät pian. Oli kuitenkin niin surkea keli, että jäin kotiin tekemään viikkosiivousta, tein lenkin ja hain sushit. Kauppareissua hidasti Nordean kortin toimimattomuus. Naapurit kutsuivat meidät lauantaina testaamaan vastaremontoitua saunaansa, mutta olimme jo luvanneet mennä Mirjan ja Masan luokse. Vietimme mukavan illan herkutellen ja matkoja muistellen. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle Meerin synttäreille. Puhelias perhe oli taas koolla, hyvä ettei Hannu tehnyt moottoripyörä- tai rumpukauppoja. Kotimatkalla poikkesimme Onnin ja Sinnan uuteen kotiin tupatarkastukselle.

Murtolansalaatti Savuhovin kinkulla ja soijapavuilla

Talvilomaviikon kaikki jumpat on peruttu, joten silloin on runsaasti vapaa-aikaa.

Ryoji Ikeda

Garden Futures, Designmuseo

Alexandra Kehayoglou "Meadow"

Vietin iltapäivän Helsingissä käymällä lounaalla Kiilassa (kuha on kuhaa), katsomalla Amos Rexissä Ryoji Ikedan digitaalisen näyttelyn (onneksi ei ole taipumusta migreeniin) ja Designmuseon Garden Futures -näyttelyn, jota paksut matot ja linnunlaulu pehmensivät. Ennen kotiinlähtöä luovutin verta Sanomatalossa.

Loppuviikosta tein Alkon (Etiketti 1/2024) reseptiä tuunaten brasilialaista kalapataa (edelleen kuhaa). Vaihdoin korianteripuskan pakastimesta löytyvään lehtikaalisilppuun, lisäsin pataan bataatin ja fenkolin ja pehmensin sitruksista makua hunajalla ja soijalla.

Olen seurannut Ylen ranskalaista Agentit-sarjaa jo neljännelle kaudelle. Uulalaa, miten hauska sarja!

Talven kirjoja:

Elisabeth Strout "Pikkukaupungin tyttö". Stroutin ensimmäinen julkaistu romaani oli jäänyt minulta lukematta. Taattua Stroutia alusta alkaen! Yksinhuoltajaäiti Isabelle muuttaa teini-ikäisen Amy-tyttärensä kanssa pikkukaupunkiin, josta ei entuudestaan tunne ketään. Isabelle rakastuu salaa harmaaseen pomoonsa, Amy matikanopettajaansa. Kumpikin on vailla ystäviä, heillä on vain toisensa ja omat haaveensa. Äidin ja tyttären välit katkeavat, kun Amy jää kiinni salasuhteestaan. Samalla Isabelle joutuu kohtaamaan omat, katkerat muistot teinivuosiltaan.