Helmikuun helt.. ei kun herkut

Helmikuu jatkui kovilla pakkasilla. Kävin verikokeissa; kolesteriarvoni olivat tippuneet alle viitearvojen. Nyt on lupa herkutella!

Lauantain pilatestunnin jälkeen tein savulohisörsselin ja tuunatun Waldorfin salaatin (vaihdoin sellerin fenkoliin). Paistoin blinejä, kun Ritu liittyi seuraamme. Syötyämme katsoimme vanhoja kuvia Balkanilta ja Kreikasta.

illusian reseptit 

Sunnuntaina oli hieno ilma. Tuuletin petivaatteet, jätimme ne ja petauspatjan ulos pakkaseen kun lähdimme lenkille. Löysin vielä pari ehjää pitsilakanaa äidin jäämistöstä, eiköhän niillä pärjätä entisten lisäksi maaliin saakka. Kevensin vähän ruokailua ja tein broileri-kasvis-nuudeliwokkia. Lopulta raskin luopua jouluvaloista ja punaisista tekstiileistä.

Illalla syötiinkin makkaraa, kun lähdimme kyläläisten kanssa pitkin ulkotulin merkittyä polkua nuotiopaikalle. Saimme houkuteltua mukaan naapurin pikkupojat, jotka paistoivat vaahtokarkkeja.

Samaan aikaan, kun minä suunnittelen huhtikuun vaellusreissuani, Hannu tutkii siirtymisiä maaliskuun Andalusian reissulle. Eikä taaskaan tehdä tästä helppoa! Jostain syystä bussilippuja Cádiziin ei voi ostaa etukäteen, junaliput ovat puolestaan paljon kalliimpia. Lohdutin, että jos päästään Jereziin, sieltä pääsee Cádiziin paikallisjunalla. Ilmeisesti joudumme elämään jännityksessä ensimmäiseen matkapäivään saakka. Kuulostaa seikkailulta, sanoisi Muumipeikko! Kolme viikkoa aikaa Etelä-Espanjan säiden lämmetä.

Hyvää ystävänpäivää!

Hannu ei halunnut lähteä kanssani pilatestunnille, sen sijaan vein hänet Ilmailumuseoon. Ehdimme kiertää näyttelyn ennen opastettua ihmisryhmää. Haimme cittarista mantelicroisantit, kotona tein salaatin ja paistoin gyosat.

Illalla otimme eväät mukaan vinttiin ja kuuntelimme vanhoja vinyylejä. Turhan harvoin tulee käytettyä hyvää soitinta ja kunnon kaiuttimia.

Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan Onnin ja Sinnan uutta kotia. Rymy vastaanotti meidät riemukkaasti. Poika käy koirakoulua ja odotti kiltisti, kunnes sai luvan mennä syömään.

Helmikuun kirjoja;

Eveliina Talvitie "Kävin vain uimassa, sisko". Taas omituinen yhteensattuma; kirjassa mainitaan Clarise Lispector, jonka kirjan luin hiljattain, tietämättä brassikirjailijasta aiemmin yhtään mitään. Tarina liikkuu Ranskassa, Virossa ja Liettuassa. Ääneen pääsevät vuorollaan pariisilainen Benjamin, tämän tallinnalainen rakastettu Marie ja vaimo Anna. Vaimo on tottunut rokkikukkomiehensä syrjähyppyihin, mutta vaistoaa, että nyt on tosi kyseessä. Tuttuja kaupunginosia ja katuja Tallinnassa, minäkin olen majoittunut Pelgulinnaan, jossa Marien äiti asuu. Tarina vie lukijan myös Vilnaan, Užupisin "vapaakaupunkiin", jonka sillassa meidänkin lemmenlukkomme nyt roikkuu. Oli melko ahdistavaa lukea parisuhdeväkivallasta samaan aikaan, kun seuraan telkkarista L/over-sarjaa. Kirjailijan jälkisanat avasivat tarinan syntyä, kiitos myös kirjan henkilöiden luettelosta. "Suru ei ole pelkkä tunne, se on paikka, johon tunnen kuuluvani."

Claire Keegan "Nämä pienet asiat". Irlantilainen viiden tyttären isä Bill Furlong kuskaa 80-luvulla hiiliä ja halkoja talven kylmentämiin taloihin. Vakioasiakkaisiin kuuluu myös nunnaluostari, jonka hiilikellarista Bill yllättäen löytää vähäpukeisen tytön, joka kyselee poikalapsensa perään. Luostarin kappelin lattiaa kuuraavat paljasjalkaiset nuoret naiset, toiset raatavat pesulassa Bill on kyllä kuullut juoruja luostarista, jonne vanhemmat lähettävät hairahtuneita tyttäriään. Osa vauvoista kuolee, osa lähetetään kansainväliseen adoptioon. Totuudesta kuitenkin vaietaan, nunnia ja katolista kirkkoa kunnioitetaan. Bill ei voi vaieta, vaan haluaa pelastaa edes yhden tytöistä. Katolisen kirkon toimintaan puututtiin vasta myöhemmin, naisten työlaitokset luostareissa lopetettiin vuonna 1996.

Liisa Väisänen "Symbolien Helsinki". Televisiosta tuttu Merkkien salat -Väisänen kertoo tietokirjassaan Helsingin eri kaupunginosien historiasta ja rakennuksista löytyvien merkkien symboliikasta.

Helmikuussa... blinejä?

Aloitettiin kuitenkin nuotiomakkaroilla, jotka Hannu grillasi takapihalla ja söimme ne autotallissa kuunnellen samalla lauantain musiikkiohjelmia radiosta.

Vinttikamarimme ovat tosi vähällä käytöllä (kun lastenlapsetkaan eivät enää yövy meillä). Lauantaina roudasimme eväät tyttöjen huoneeseen ja kuuntelimme pitkästä aikaa vinyylejäni.

Sunnuntaina oli ihana ilma. Kuuden kilometrin kävelylenkin jälkeen oli tarjolla vegeä; sienirisottoa pähkinöillä ja omilla yrteillä.
 

Eikä vieläkään blinejä! Teimme lounaaksi pulled pork (Lidl) hampurilaisia Naughty Brgr -sämpylöihin omilla täytteillä, mm. itse tehtyä punasipulihilloketta. Tavaraa oli niin paljon, että söimme illalla toiset hampparit ja lopun pulled porkin hyödynsin seuraavan päivän sienimunakkaaseen. 

Tulostin kirjastossa kevään reittisuunnitelman ja ups! Huomasin, että viimeinen majoitus Lissabonissa oli vielä varaamatta. Kaksi kolmesta suosikeista oli myyty loppuun ja varasin sen kolmannen. 

Pakkanen kiristyi uudelleen, tuuletin petivaatteita ulkona ja vaihdoin lakanoita. Mitä lempoa! Eivätkö Anni-mummun ja äidin pitsilakanat kestäkään 100 vuotta? Taas lähtee yksi lakana Hondan kiillottamiseen. Ehjän pääpuolen pitseineen lahjoitan kierrätykseen, joku ompelutaitoinen voi tehdä niistä tyynyliinoja tai keittiöverhoja (minulla on jo niitäkin).

San Francisco 49ers rulettaa taas ja minun fanipaitani vuodelta 1990 on kovassa käytössä.

Lauantaina vietimme taas takapihalla nuotioiltaa.

Laskiaissunnuntaina oli vihdoin blinien aika. Tein pitkähkön kävelylenkin, hain kaupasta vaalipullat ja kotiin palattuani jätin blinitaikinan kylppärin lattialämmitykselle turpomaan. Olen perustanut toiseen vinttikamariin joogahuoneen, jossa tein 10 × viisi tiibetiläistä riittiä. Surautin (lämmin)savulohimoussen ja paistoin pikkublinit. Niiden kanssa maistui kuiva Cava. Nyt on tattarijauhoja, eiköhän blinejä tule tehtyä toistekin. Hannu saa käyttää loput jauhot sämpylätaikinoihin. Tosin kalenterin mukaan pitäisi pikkuhiljaa laskeutua paastoon... 

Viikonloppu oli muuten mukava, mutta sekä UMK:n että presidentinvaalien äänestys meni pyllylleen.

Talven kirjoja:

Hiromi Kawakami "Sensein salkku". Olen lukenut muutaman japanilaisen kirjan, enkä ole oikeastaan pitänyt niistä. Lukemissani kirjoissa on ollut kosolti viinaa, seksiä ja itsemurhia (kertooko se jotain japanilaisista?). Toki tässäkin teoksessa juodaan jatkuvasti olutta ja sakea, ja syödään japanilaisia herkkuruokia. Tarina on lempeä ja ajaton. Nelikymppinen nainen tapaa kantabaarissaan vanhan opettajansa (sensei), jonka nimeä hän ei edes muista, eikä kehtaa tätä kysyäkään. Sattumoisin he törmäävät toisiinsa baarissa usein, välillä lähes päivittäin, välillä pitkienkin aikojen kuluttua. Naisen entinen luokkatoveri yrittää viritellä suhdetta, mutta nainen viettää vapaa-aikansa mieluummin vanhan sensein seurassa. Tarina (tässäkin japanilaiskirjassa) keskittyy kahteen päähenkilöön, muut ovat vain ohimeneviä statisteja.

Joulukaupunki Turku

"Junamatka Turkuun ihana ois" (Irina)

Yhteinen joululahjamme; yö Kakolassa (Annalle kiitos alennuksista)! Edestakaiset junaliput Kupittaalle olivat jopa edullisemmat kuin viime viikon Tallinna-Tartto-Tallinna liput. Lisäksi tuli kolmen euron bussilippu Kupittaalta keskustaan (voi maksaa pankkikortilla).

Kakola Hotel

Teimme bussilla kunniakierroksen Turun keskustassa, ylitimme Aurajoen Förillä ja nousimme funikulaarilla (se toimii!) Kakolanmäelle. Lentokonetta lukuunottamatta tuli siis kaikki julkinen liikenne koettua. Aikaisesta saapumisestamme huolimatta saimme hotellihuoneemme heti. Ei mitään luksusta, mutta siisti, kodikas huone. Varustuksina kahvin- ja vedenkeitin, kuplavesikone, hyvä sänky ja kiva kylppäri. Käytävillä on näkyvillä rakennuksen historia entisenä vankilana. Olisi ollut mielenkiintoista majoittua vankiselliin, mutta vaelluksilla saan nukkua ihan tarpeeksi kerrossängyissä (ja Hannulla on ahtaanpaikankammo).

Kävelimme Kauppatorille nauttimaan rommilla maustetut glögit. Oli leppoisa keli, mutta vielä mukavampi oli istua lämmitettyyn lasikoppiin. Joulutori oli yllättävän pieni, eikä sen kiertämiseen kulunut paljon aikaa. Alkoikin olla jo nälkä. Tarkoituksemme oli alunperin mennä Kakola Brewing Companyn hyville pizzoille ja oluille, mutta siellä oli perjantaina yksityistilaisuus. Huomasin sen jo kotona ja hyväksi vaihtoehdoksi löysin Hansakorttelissa olevan Pizzeria 450C:n, jonka Napoli-pizzat maistuivat meille.

Pizzeria 450C

Syötyämme kiersimme Kauppahallin ja poikkesimme vielä hämärissä Joulutorille.

Perjantain pimentyessä palasimme ylös Kakolanmäelle ja vietimme loppuillan hotellissa. Kävin kurkkaamassa kirkkoon, sinne roudattiin äänentoistolaitteita ja nurkassa oli baaritiski. Taisi olla pikkujoulujuhla tulossa. Meidän käytävämme ja sisäpiha olivat aivan hiljaisia.

Hyvin nukutun yön jälkeen ei ollut mihinkään kiire. Söimme mellevän aamiaisen, kävimme katsomassa yhden avoinna olevan sellin (ei meille!) ja huilailimme pedissä puoleenpäivään.

Laskeuduimme Aurajoen varteen, joimme glögit Li Anderssonin taustajoukkojen kojulla ja jatkoimme vanhalle suurtorille, jolle oli levittäytynyt joulumarkkinat. Sisäpihoilla ja kujilla oli lisää myyjiä. Sieltä olisi voinut hankkia joululahjoja ja herkkuja, mutta meidän mukaamme ei lähtenyt mitään. Aikaa oli runsaasti junan lähtöön, poikkesimme Tuomiokirkkoon, jossa kuoro aloitteli konserttiaan. Kirkossa oli lämmin (ja sisävessa). Hiljalleen kävelimme Kupittaalle ja haimme Cittarista vähän evästä kotimatkalle. Totesimme, että Turku on yllättävän mukava kaupunki! Vaikka yhteen kuvaani punkeneet herrat sanoivatkin, että "tuu Tampereel, meil on päreemmät torit!"

Olin koko viikon nuhainen ja viluinen, jätin vuoden viimeiset jumpat ja isommat ulkoilut väliin. Päätin lintsata myös siivouksesta, vietämmehän joulun taas mökillä. Hannu saa tehdä viikkosiivouksen, minulle riitti petivaatteiden tuuletus ja kevyemmät sisähommat. Viimeiseen lukupiirin kokoontumiseen raahauduin, kun minä olin valinnut kirjan. Jaksoin sentään tehdä bataattivuoat, punasipulihillokkeet ja valkosuklaa-karpalocookiet. Sunnuntaina oli plusasteita ja tiet aivan jäätävän liukkaita. Lyhyellä kauppareissulla iski noidannuoli (sen siitä saa, kun jättää jumpat väliin!) ja päätin pysyä ensi viikon sisällä.
 

Joulukuun kirjoja:

Kai Aareleid "Korttitalo". Virolainen Tiina kertoo perheensä tarinan 1950-60 lukujen Tartossa. Eletään "virolaista aikaa", "venäläistä aikaa" ja sitten taas "virolaista aikaa". Muuten niin rakkaan isän peliriippuvuus ja ainainen poissaolo tuhoaa avioliiton ja perhe hajoaa. Aikuinen Tiina palaa takaisin Tarttoon ja kuljeksii noilla minullekin tutuilla kaduilla. 

Jouluvalmisteluja

Joulukuussa on niin paljon ohjelmaa, että on paras aloitella jouluvalmisteluja viimeistään nyt. Hannu ripusti kausivalot terassille ja pihakuuseen jo isänpäivän aikoihin, minä vaihdoin tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja tällä viikolla punaisiin. Torstaina tein piparitaikinan, samalla kuuntelin munkkikuorojen hyminöitä.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/11/maailman-paras-piparitaikina.html

Perjantaina Hannu valmisti flammkuchenin kylmäsavulohesta ja lehtikaalisilpusta, illalla minä paistoin piparit. Vain yksi pelti siivistä palaneita enkeleitä!

Övre Nybacka

Lauantaina aloitimme tämän vuoden joulumarkkinoilla kiertämisen; haimme Mirjan ja Masan kyytiin ja ajoimme Övre Nybackan joulumyyjäisiin. Hieno tienoo, jossa ei olla ennen käytykään, vaikka olemmekin fillaroineet Ylästössä ja Vantaanlaaksossa. Sunnuntaina sataneet lumihiutaleet peittivät armollisesti myrskytuulen pudottamat lehdet ja oksat (samoin terassille tuulettumaan viemäni petivaatteet) ja tekivät kävelyteistä liukkaat. Hain kaupasta eilen unohtamani pekonin ja tein kukkoa viinissä.

Marraskuun viimeisellä viikolla maa sai lumipeitteen ja maailma muuttui hetkeksi hiljaisemmaksi. Se olikin pitkästä aikaa viikko, jolla ehdin kaikkiin neljään jumppaan/joogaan. Pianhan nuokin loppuvat tältä vuodelta.

Torstaina vaihdoin keittiön verhot ja ruokapöydän liinan punaisiin. Muutaman joulukoristeenkin hain vintin kätköistä, loput jäivät odottamaan viikkosiivousta.

Perjantai vaihtui joulukuuksi, tein viikkosiivouksen ja kävin kampaajalla. Pikkujoulun vietimme jo perjantaina kutsumalla Mirjan ja Masan meille glögille. Tarjolla oli (ei kinkkua vaan) naudan uunipataa, bataattivuokaa ja riisiä. Salaatin jätin tekemättä, koska olemme lähdössä Viroon, enkä halua jättää yli jääneitä kasviksia nuutumaan jääkaappiin. Torttukahvien jälkeen nautimme vielä juustoja, keksejä, hedelmiä ja hillokkeita.

Aloimme seurata Yle TV2:n "Talvipihan joulu" ja Femman "Tähtipölyä" joulukalentereita.

Joulukuun kirjoja;

Jukka Hako, Pia Vuorikoski "Arkkitehdit Vantaalla - Alvar Aallosta Väinö Vähäkallioon". Minullekin (uus-vantaalaisena) joitakin tuttuja kirkkoja, kappeleita, kouluja, ostoskeskuksia ja asuinrakennuksia.

Adventinaikaa 2021

 Pihakuusikin sai ensimmäisen kerran jouluvalot oksilleen. Muuten yritin hillitä Hannun intoa ripustaa liikaa valoja ulos. Ostin vielä muutaman joululahjan, isommat ipanat haluavat lahjakortteja. Toinen vaihtoehto on, että tulevat joululomalla meille ja käymme yhdessä syömässä ja shoppailemassa. Mummu betalar!

Alkukuusta pakkaskelejä piisasi ja innostuimme leipomaan. Houkuttelin Onnia meille lupaamalla, että leivomme joulun jälkeen yhdessä lisää karpalocookieita. 

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

Lakupallopiparit (Kodin Kuvalehti 23/2021)

 

Olen kokeillut pankojauhon (japanilainen korppujauho) käyttämistä niin leivonnassa kuin broilerin paneeraamisessa. Yleensä vältän paneroitua kalaa/kanaa kaikin mahdollisin tavoin, mutta tämä toimii.

Kävimme Ikeassa ostamassa lisää kynttilöitä varastoon, samalla söimme joulupuffetin. Hyvää oli! Kotimme koristautuu jouluun pikku hiljaa. Vaihdoin keittiön verhot, pöytäliinat ja olkkarin koristetyynyt jouluisiin. Sohva ja nojatuolit ovatkin meillä punaiset ympäri vuoden (kun en viitsi joka vuosi vaihtaa sohvanpäällisiä valkoisiin). Hannu laajensi viikkosiivousvuoronsa kylppärin kaakeleihin.

Katsoimme vaihteeksi nauhoitettuja elokuvia: Pamela Tolan ohjaama mainio "Teräsleidit" (2020) ja Spike Leen hieno "David Byrne's American utopia" -konserttitaltiointi (2020). Talking Headsin LP "Remain in Lights" (1980) on edelleen yksi lempilevyistäni. 

Joka vuosi olemme innolla seuranneet Ylen joulukalenteri-ohjelmia. Tänä vuonna voimme heivata TV2:n kokonaan, sen sijaan Femman "Julefeber" kiehtoi heti ensimmäisestä jaksosta alkaen. Vaati hetken totuttelua, kun sama näyttelijä oli Majakkamurha-sarjan tiukka poliisipäällikkö ja tässä joulusadussa hän on harmaahapsinen mummeli.

Mirja ja Masa kutsuivat glögille, tuliaisiksi veimme pataleipää ja punasipulihilloketta. Ilta kului taas rattoisasti herkutellen ja vanhoja reissuja (varsinkin Kreikkaan) muistellen. Toivottavasti jo ensi vuonna pääsemme yhdessä reissuun.

Itsenäisyyspäivänä oli edelleen niin kylmä, että päätin pitää "pyjamapäivän". Toisin sanoen en käynyt lainkaan ulkona (pyjamaa en edes omista). Hannu oli reipas ja kävi lenkillä. Tein savulohimoussea ja otin esille muutaman joulukoristeen.

Vihdoin viimein aloin katsomaan nauhoittamaani Napoli-sarjaa "Loistava ystäväni" (2. kausi). Hyvin tehty tv-sarja tuo ihanasti mieleen Elena Ferranten kirjasarjan, jota filmatisointi tarkasti noudattaa. Oman viikkosiivousvuoroni laajensin kylppärin lattialaattoihin. Kohtahan tässä on joulusiivous tehty! Iltapäivällä oli vuorossa vuoden viimeinen kehonhuoltotunti ja lukupiiri. Vieläkään ei ole tarvinnut EU-rokotustodistusta (Suomessa) näyttää. 🤔

 

Joulukuun kirjoja:

Kim Thúy "ru". Saigonilaissyntyinen Thúy kertoo päiväkirjanomaisesti oman sukunsa selviytymistarinan Vietnamin sodasta ja pakomatkasta Kanadaan. Tarina olisi voinut olla kenen tahansa sodan ja pakolaisuuden kokeneen, mutta täysin toinen, jos kertojana olisikin ollut esim. joku köyhä maanviljelijä. Thuýn ylempään keskiluokkaan kuuluvalla perheellä oli varallisuutensa turvin mahdollisuus paeta sodan jaloista. Kerronnassa minua viehätti tarinan sujuva eteneminen; kun edellinen luku päättyi johonkiin sukulaiseen (isoäiti, 2. täti, 7. setä jne.), seuraava luku alkoi tästä henkilöstä.