Elokuu on ollut aikamoista haipakkaa, mutta oma vika; onko pakko täyttää kalenteria omaehtoisesti? Elokuu alkoi murheellisesti Ismon siunaustilaisuudella, mutta jatkui onneksi iloisemmissa merkeissä. Hauska Tallinnan reissu Ritun kanssa (otetaan ehdottomasti uusiksi!) ja jokavuotinen Hannun Mysteerimatka, tällä kerralla Hattulaan, Iittalaan, Hämeenlinnaan ja Lohjalle. Hondaa tuuletimme myös Veikkolassa, Haltialassa, Pitäjänkirkolla, Riihimäellä, Kumpulassa ja Helsingin rantareitillä.
Kävin toivorikkaana sienenhakureissulla lähimetsässä, mutta on ollut niin vähän sadetta, että ne löytämäni muutamat kantarellitkin olivat aivan kuivia. Hyvä risotto niistä tuli kuitenkin.
"Oman omenapuuni" omenat alkavat kuivasta kesästä huolimatta olla jo niin isoja, että pienen puun hennot oksat taipuvat lähes maahan. Toivottavasti ehdin kerätä sadon ennen lähistöllä liikkuvia peuroja. Hannun puun seitsemän omenaa söimme pois, ennen kuin ne putoaisivat suojaverkon sisälle. Takapihan vanha omenapuu (toinen puu kuoli, kun rusakot söivät talvella sen rungon) tuottaa niin paljon satoa, että olen tehnyt jo kolmet hillot ja pyysin Mirjaa hakemaan itselleen omenia. Kokeilin myös sitruuna-omenahilloa (KK 16/24). Perjantaina tein lenkin Honkanummelle hoitamaan hautakukat, sillä aikaa Hannu oli hakenut naapurista omenat ja laittoi viinin käymään. Poika pärähtikin heti pulputtamaan ja banaanikärpäset valtasivat huushollin, vaikka pidänkin biojätepurkin ulkona.
Cittarin euronpäiviltä hain punasipulia ja tein hilloketta. Kellarin jääkaappi alkaa pikkuhiljaa täyttyä. Vielä kun saisi jostain keltaisia luumuja (ja tummaa rommia). Illat pimenevät ja jo kahdeksalta saa sytytellä sisälle valoja. Lämpiminä iltoina istumme terassilla kynttilänvalossa.
Helteisen sunnuntain illan vietimme Rekolan Kinossa REMYn syyskauden ensimmäisellä keikalla. Esiintyjinä kaunisääninen Paula Wolski, Rautakoura Duo ja Tres Amigos. Mika Kuokkasella taitaa olla nykyään vähän erilaiset keikkarundit näiden Ameriikan veijareiden kuin Edu Kettusen kanssa. "Mitähän tästäkin tulee?" ehdin miettiä, kun levoton Joshua James ilmestyi valoihin viinipullo kädessään. Mies loikki välillä pois lavalta soittamaan pianoa seinänvierustalle. Lauloi kuin Bruno Marsh, ääni sopi hyvin yhteen loistavan kitaristin Evan Coulomben äänen kanssa. Kuokkaselle jäi vähän statistin (ja kuskin?) osa, ei edes kitaraa soittanut. Lopuksi trio istui nenäkkäin kuin leirinuotiolla, johon kutsuttiin lisää väkeä yleisön joukosta. Hieno aloitus syksyn keikkakalenteriin!
Kesän kirjoja:
Satu Vasantola "Kun isä osti Merenkurkun". Viimeisillään raskaana oleva tytär yrittää epätoivoisena saada kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa isäänsä sairaalahoitoon, vaikka väkisin. Isä karkaa tanssikengissään pyörittämään naisia, maksaa pikaluotoilla kosteita illanviettoja ja kalliita sviittejä. Samaan aikaan laskupino ja karhukirjeet lisääntyvät isän eteisen lattialla. Absurdi pakomatka jatkuu läpi kesäisen kotimaan, tytär on aina askeleen isänsä jäljessä. Poliisi ei voi auttaa ilman lääkärinlausuntoa ja terveyskeskeskuslääkäriä kiinnostaa enemmän isän jalkojen turvotus kuin tämän päänsisäinen sekamelska, jossa muhivat miljoonabisnekset ja eläkkeellä olevan pankinjohtajan tappaminen. Hyvin kirjoitetun tarinan luettuani Alzheimer-äiti tuntuu varsin kevyeltä (tosin alkuun hänkin oli kova karkailemaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti