Baltiasta kotiuduttuamme kävin viikonloppuna lähimetsässä sienessä, mutta saalis jäi surkean pieneksi. Vielä on jäljellä vähän viime syksyn kuivattuja suppareita, tein niistä, pavuista ja lehtikaalisilpusta maidottoman kasvis-makaronilaatikon.
Maanantaina lähdin Helsinkiin kertomaan eläkkeellä oleville matikanopettajille vaelluksistani. Ehdimme katsoa Camino Francesin kuvista tekemäni tiivistelmän, ennen kuin söimme Perhon hyvää appelsiinikanaa. Hannu oli hakenut naapurilta ämpärillisen omenoita, tein illalla omenasosetta niin paljon, kuin isoon kattilaan mahtui. Nyt on pakastin täynnä, loput laitoin lasipurkkeihin. Maija kutsui meidät keskiviikkona kahville, hän on kotona jalkapuolipotilaana. Vein lämpimän omenapiirakan ja purkin sitruunalla maustettua omenasosetta. Pahus, unohdin että Maijalla on gluteeniton ruokavalio. Onneksi hän oli tehnyt itselleenkin sopivan juustotortun.
Sain vihdoin aikaiseksi varata ajan lääkärille näyttääkseni kivuliasta jalkaani. Täytin alustavan kyselylomakkeen (jossa kysyttiin samat asiat noin kymmeneen kertaan) ja kerroin siinä, että kipu on jatkunut puolisen vuotta ja pahenee koko ajan. Jätin vielä takaisinsoittopyynnön terveyskeskukseen. Sairaanhoitaja vastasi viestillä, että vapaita aikoja ei ole, kokeilepa kolmen kuukauden kuluttua uudelleen! Näin meitä veronmaksajia ajetaan pois julkisesta terveydenhoidosta. Varasin ajan Terveystalon lääkärille.
Torstaina lukupiiri ja illalla vauhdikas lavistunti, jonne menin autolla. Muutenkin huono hämäränäköni on entisestään huonontunut, pakko varata aika silmälääkärillekin. Perjantaina oli kaunis syyssää, tuuletin petivaatteet, laitoin pyykit kuivumaan terassille ja tein meille retkieväät. Hannu teki fillarilenkin, minä kävelin Kuusijärvelle ja lämmitimme savukinkkutortillat nuotiopaikalla.
Lokakuun kirjoja;
Henrika de Kermadec "Säädytön". Yhtäkkiä tekee mieli Ranskaan! Tai Italiaan, ihan sama.
