Riihimäki, Hyvinkää ja Tikkurila

Hannu lupautui kuskiksi, kun lähdimme Ritun kanssa katsomaan taidenäyttelyitä.

Aloitimme Riihimäeltä, Suomen Lasimuseosta, jossa on Markku Pirin näyttely "VÄREJÄ; lasia, tekstiilejä, kuvia". Nuorena piirtelin paljon itsekin ja ihailin Markku Piriä, olihan hän komea nuorimies, kuin joku rokkari (ja on edelleen komea, sen totesin, kun hän oli myöhemmin keväällä vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa). En tiennyt, että hän vaatesuunnittelun ja tekstiilien lisäksi tekee myös lasitaidetta.

Söimme hyvän lounaan Ravintola Fasetissa, jonka oli täyttänyt joku tamperelainen eläkeläisryhmä. Iloiseksi yllätykseksi tarjolla oli myös paistettuja muikkuja. Paluumatkalla poikkesimme Hyvinkäälle.

Hyvinkään Taidemuseossa - Museokeskus Taika - emme ole ennen käyneet. Nyt siellä on perusnäyttelyn lisäksi "Jali! Jalmari Ruokoski 140 vuotta" -juhlanäyttely. Toisessa salissa voi tutustua hyvinkääläiseen baarielämään 1970-80 luvulla "Neonvaloja ja nurkkapöytiä" -näyttelyssä.

 

Lauantaina heräsimme pattereiden metelöintiin. Kaikki patterit olivat kylmiä ja hanoista tuli vain kylmää vettä. Lähdin aamupäivällä lämpimikseni kävelemään. Ei mitään hikilenkkiä, nyt ei kylmä suihku houkuttele, hiustenpesusta puhumattakaan. Onneksi kävin viikolla parturissa. Meillä on pysyvä kutsu naapureiden saunaan, mutta he ovat tämän viikon Virossa. Täytyy vain tehdä syväkyykkyjä ja hakea K-marketista lisää Pirkka-glögiä. Ja lämpökynttilöitä kuluu! Pikaisen (todella pikaisen!) pesun jälkeen paistoin meille gyosat salaatin seuraksi, sen jälkeen kietouduimme omiin viltteihin lukemaan. Talossa ei ole lainkaan tulisijoja, lämpötila laski illalla 13 asteeseen, yläkerrassa on vielä kylmempää, kun on tuulista. Tulee mieleen järkyttävän kylmät luostarit, joihin olen majoittunut vaelluksillani. Onneksi kotona on lahjaksi saatuja villasukkia.

Sunnuntaina alakerran lämpötila oli laskenut 12 asteeseen. Lähdimme punttisalille, että päästiin lämpimään suihkuun. Onneksi (jo kolmas kerta!) kotona on sentään sähköt ja hanasta tulee edes sitä kylmää vettä, muuten oltaisiin jo jossain hotellissa tai sukulaisten kiusana. Paistoin Lidlin ankkafileeseen pinnan ja laitoin ankka-kasvispadan uuniin, sen kaveriksi joulusta jääneen bataattivuoan. Grete soitti Virosta ja kehotti meitä menemään heille lämmittelemään, mutta eiköhän me pärjätä vielä vuorokausi kotonakin.

Unohdin palsternakan jääkaappiin, täytyy keksiä sille jotain muuta käyttöä. Ankka oli niin hyvää, että hain pakastimeen toisen fileen. Kävimme katsomassa Kaija Koo -leffan "Kaunis, rietas, onnellinen". Ritu varoitteli etukäteen, että Rekolan Kinossa on kylmä, mutta olihan siellä lämpimämpi kuin meillä kotona.

Maanantaina sisälämpötila +8. Teki mieli jäädä lämpimän peiton alle koko päiväksi. Otin neulekäsineet käyttöön sisällä. Aamupäivällä lähdin joogatunnille lämmittelemään, Hannu jäi pihalle tekemään lumitöitä ja odottamaan huoltomiestä. Huolto oli tehty kun palasin kotiin. Ei suurta vikaa, mutta talon ja veden lämmittäminen veisi aikaa. Lähdin seurakuntakahveille lämmittelemään pariksi tunniksi.

Keskiviikkona kävin Vernissassa kuuntelemassa kaupungin järjestämän taideluennon "Julkiset taideteokset ja niiden tarinat" osa 3. Mainio luennoitsija, hän kertoi mielenkiintoisesti ja hauskasti lähinnä Helsingin patsaista, taidetapahtumista ja nykytaiteesta. Tämä oli hyvä lisäys hiljattain lukemaani Liisa Väisäsen kirjaan "Merkkien Helsinki" ja Yle Areenan sarjaan "Rakkaani, kaupunki". Kävin vielä kuvaamassa Korppi-teoksen iltavalaistuksessa.

Perjantaina sää muuttui vetiseksi ja kadut loskaisiksi. Lumitöiden ja viikkosiivouksen jälkeen lähdimme Tammistoon lounaalle. Illalla katsoimme Areenasta hienon leffan "Madeleinen Pariisi".

Lauantain liukkaalla lenkillä sain jalkani kipeiksi, sen jälkeen tein Igorin kanaa, johon upotin myös sen jääkaappiin unohtuneen palsternakan.

Helmikuun helt.. ei kun herkut

Helmikuu jatkui kovilla pakkasilla. Kävin verikokeissa; kolesteriarvoni olivat tippuneet alle viitearvojen. Nyt on lupa herkutella!

Lauantain pilatestunnin jälkeen tein savulohisörsselin ja tuunatun Waldorfin salaatin (vaihdoin sellerin fenkoliin). Paistoin blinejä, kun Ritu liittyi seuraamme. Syötyämme katsoimme vanhoja kuvia Balkanilta ja Kreikasta.

illusian reseptit 

Sunnuntaina oli hieno ilma. Tuuletin petivaatteet, jätimme ne ja petauspatjan ulos pakkaseen kun lähdimme lenkille. Löysin vielä pari ehjää pitsilakanaa äidin jäämistöstä, eiköhän niillä pärjätä entisten lisäksi maaliin saakka. Kevensin vähän ruokailua ja tein broileri-kasvis-nuudeliwokkia. Lopulta raskin luopua jouluvaloista ja punaisista tekstiileistä.

Illalla syötiinkin makkaraa, kun lähdimme kyläläisten kanssa pitkin ulkotulin merkittyä polkua nuotiopaikalle. Saimme houkuteltua mukaan naapurin pikkupojat, jotka paistoivat vaahtokarkkeja.

Samaan aikaan, kun minä suunnittelen huhtikuun vaellusreissuani, Hannu tutkii siirtymisiä maaliskuun Andalusian reissulle. Eikä taaskaan tehdä tästä helppoa! Jostain syystä bussilippuja Cádiziin ei voi ostaa etukäteen, junaliput ovat puolestaan paljon kalliimpia. Lohdutin, että jos päästään Jereziin, sieltä pääsee Cádiziin paikallisjunalla. Ilmeisesti joudumme elämään jännityksessä ensimmäiseen matkapäivään saakka. Kuulostaa seikkailulta, sanoisi Muumipeikko! Kolme viikkoa aikaa Etelä-Espanjan säiden lämmetä.

Hyvää ystävänpäivää!

Hannu ei halunnut lähteä kanssani pilatestunnille, sen sijaan vein hänet Ilmailumuseoon. Ehdimme kiertää näyttelyn ennen opastettua ihmisryhmää. Haimme cittarista mantelicroisantit, kotona tein salaatin ja paistoin gyosat.

Illalla otimme eväät mukaan vinttiin ja kuuntelimme vanhoja vinyylejä. Turhan harvoin tulee käytettyä hyvää soitinta ja kunnon kaiuttimia.

Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan Onnin ja Sinnan uutta kotia. Rymy vastaanotti meidät riemukkaasti. Poika käy koirakoulua ja odotti kiltisti, kunnes sai luvan mennä syömään.

Helmikuun kirjoja;

Eveliina Talvitie "Kävin vain uimassa, sisko". Taas omituinen yhteensattuma; kirjassa mainitaan Clarise Lispector, jonka kirjan luin hiljattain, tietämättä brassikirjailijasta aiemmin yhtään mitään. Tarina liikkuu Ranskassa, Virossa ja Liettuassa. Ääneen pääsevät vuorollaan pariisilainen Benjamin, tämän tallinnalainen rakastettu Marie ja vaimo Anna. Vaimo on tottunut rokkikukkomiehensä syrjähyppyihin, mutta vaistoaa, että nyt on tosi kyseessä. Tuttuja kaupunginosia ja katuja Tallinnassa, minäkin olen majoittunut Pelgulinnaan, jossa Marien äiti asuu. Tarina vie lukijan myös Vilnaan, Užupisin "vapaakaupunkiin", jonka sillassa meidänkin lemmenlukkomme nyt roikkuu. Oli melko ahdistavaa lukea parisuhdeväkivallasta samaan aikaan, kun seuraan telkkarista L/over-sarjaa. Kirjailijan jälkisanat avasivat tarinan syntyä, kiitos myös kirjan henkilöiden luettelosta. "Suru ei ole pelkkä tunne, se on paikka, johon tunnen kuuluvani."

Claire Keegan "Nämä pienet asiat". Irlantilainen viiden tyttären isä Bill Furlong kuskaa 80-luvulla hiiliä ja halkoja talven kylmentämiin taloihin. Vakioasiakkaisiin kuuluu myös nunnaluostari, jonka hiilikellarista Bill yllättäen löytää vähäpukeisen tytön, joka kyselee poikalapsensa perään. Luostarin kappelin lattiaa kuuraavat paljasjalkaiset nuoret naiset, toiset raatavat pesulassa Bill on kyllä kuullut juoruja luostarista, jonne vanhemmat lähettävät hairahtuneita tyttäriään. Osa vauvoista kuolee, osa lähetetään kansainväliseen adoptioon. Totuudesta kuitenkin vaietaan, nunnia ja katolista kirkkoa kunnioitetaan. Bill ei voi vaieta, vaan haluaa pelastaa edes yhden tytöistä. Katolisen kirkon toimintaan puututtiin vasta myöhemmin, naisten työlaitokset luostareissa lopetettiin vuonna 1996.

Liisa Väisänen "Symbolien Helsinki". Televisiosta tuttu Merkkien salat -Väisänen kertoo tietokirjassaan Helsingin eri kaupunginosien historiasta ja rakennuksista löytyvien merkkien symboliikasta.