Kipsi viisi viikkoa, uusi passi viikossa

Syreenit ja lupiinit kukkivat jo, pihan kielot vielä hetken ja pian avautuvat myös juhannusruusun nuput. Käki kukkuu lähimetsässä kaiket yöt.

Sain kipsin pois, kun aikaa oli kulunut tasan viisi viikkoa. Iho oli kuin sammakon nahka. Yritin varata aikaa fyssarille, mutta käskettiin tehdä saamiani jumppaohjeita 1-2 viikkoa. Jos kipu ei häviä, niin sitten vasta fyssarille. Varmistin vielä, mitä saan ja mitä en saa tehdä. Sovittiin, etten voi siivota ainakaan viiteen viikkoon. "Ja sano miehellesi, että laittaa sen riippumaton varjoiseen paikkaan, ettei tule liian kuuma!" 😉

 

Hain uuden passini Ärrältä, poikkesin samalla käynnillä asukastilan luontopäivässä kakkukahvilla. Kotona harjasin hilseilevän ihon pois käsivarresta ja vedin Helosania päälle. Kiersin ranteen ympärille sideharsoa, että muistan itse varoa kättäni. Ja että muut osaavat varoa minua, ihmiset tulevat niin iholle julkisissa kulkuneuvoissa ja yhteistapahtumissa.

Lenkin jälkeen keräsin pihalta vuohenputken lehtiä ja tein oman versioni Nizzan salaatista. Hannu oli vuorostaan käynyt lääkärillä ja elättelee nyt toivoa Hondalla ajosta. Minä suhtaudun skeptisesti; ei enää luunmurtumia, kiitos! Itse voisin tehdä siirtymät Virossa mieluusti bussilla (tai vaikka kävellen), mutta hänelle toinen vaihtoehto on auto, jos moottoripyöräily ei onnistu. Teinkin alustavan suunnitelman, ensimmäiset ja viimeinen majoitus on varattuna, Saarenmaa ja Pärnu jäivät vielä harkintaan.

 

Kuten aiemmin kirjoitin, kipsi auttaa vähän, IF paljon. Saan korvauksen tähänastisista kuluista, joita ei todellisuudessa ole paljoakaan, kun Espanjassa vilautin EU-kelakorttia. Lenkillä vasta tuli mieleen, että onneksi en murtanut (väärin luutunutta) solisluuta uudelleen. Siinä olisinkin ollut ihmeissäni yksin vuorella rinkan kanssa!

 

Ehdin heittää talviturkin toukokuussa Kuusijärveen. Mittarin mukaan veden lämpötila oli +15, tekee hyvää kipeälle kädelle ja kuluneille jaloille. Ranta ja laiturit olivat täynnä koululaisia, joista yksikään ei uskaltautunut veteen. Kävin uimassa savusanojen läheisestä laiturista. Toisen kerran pidemmältä laiturilta, kun koululaiset olivat poistuneet. Kaupanpäälle tuli yhdeksän kilometrin kävelylenkki. Illalla olisi ollut hieno Yle100-konsertti Tikkurilassa, mutta kun en vielä uskalla fillaroida, katsoin sen telkkarista.

 

Vietin lauantain aamupäivän naapurin pikkupoikien kanssa. Samuel on oikeasti oppinut kutsumaan minua mummuksi. 💓

Illaksi saimme Ritun ja Tiinan vieraiksemme. Tiina oli ensivierailulla ja esittelin hänelle remontoidun talomme, sen jälkeen istuimme pihalla nauttien kesäisestä kelistä, grillikasviksista ja salaateista.

 

Tv:n kesäsarja; Yle Fem/Areena "Kesän paras päivällinen". Reipasta ruotsalaista meininkiä upeissa maisemissa; kokkausta, kattauksia ja kirpparilöytöjä.

 

Toukokuun kirjoja;

Maxim Fedorov "Minun Ukrainani" (2023). Maxim Fedorov - isä venäläinen, äiti ukrainalainen - kaikkien tuntema Ylen toimittaja, joka rauhoittavaan tyyliinsä kertoo kameraan katsoen uutislähetyksissä Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan pommien paukkuessa taustalla. Tässä esikoisteoksessa hän kertoo omasta ja Ukrainan historiasta, sodan alkuvuosista ja eri taustoista tulevien tuttaviensa tarinoita ja heidän suhtautumisestaan sotaan.