Valladolid 🚂 Ávila 💕

Aamulla oli tarjolla kaikkea hyvää; munakokkelia, churroja, suklaadonitseja. Johtui luultavasti siitä, että opiskelijat nukkuivat vielä. Olimme pakanneet jo illalla, asemalle kävelimme ajoissa. Madridin juna lähti minuutilleen ja löysimme istumapaikkamme. Matkalla katselin tasaisia maisemia ja luin lukupiirin kirjaa.

Perillä oli tuttu, suora tie Barraca Breweriin, otimme hyvät oluet, ennen kuin jatkoimme majapaikkaamme Doña Juanaan. Ávila toivotti meidät tervetulleiksi kunnialaukauksin ja vappumarssein. Huoneemme ei ollut vielä valmis, mutta saimme jättää tavarat yhteen tyhjään huoneeseen. Lähdimme kävelemään tutuille plazoille ja varjoisille kujille. Aurinkoiset terassit olivat täynnä. Palasimme hostaliin ja kirjauduimme sisään. Siisti perushuone, ikkuna sisäpihan puolelle. Iso kylpyhuone, jossa oli pikkupulloja pesuaineita ja yksittäispakattuja pesulappuja, joita Hannu arveli käytettävän altaan pesemiseen. Minulle (yksikätiselle) ne olivat arvaamaton apu suihkussa. Ystävällinen isäntämme antoi minulle muovipusseja kipsikäden verhoamiseen. Suihkun jälkeen huilailimme ja ohitimme tietenkin taas lounasajan.

Lähdimme kuitenkin ulos nauttimaan auringonpaisteesta, puin shortsihameen päälle. Hannun muistin mukaan täällä ei ennen ole ollut näin paljon turisteja. Pitkä viikonloppu on saanut ihmiset liikkeelle. Illalla kävimme vaihtamassa pidempää päälle ja menimme pizzalle Vhola Amalfatiman terdelle. Iltakahvit joimme lähiaukiollamme Plaza Santa Teresalla.

Lauantaina ripotteli vettä, kun lähdimme aamukahville. Onneksi 100 Montaditos on Santa Teresalla ja lyhyt matka on osittain kaariholvien suojassa. Tein jo lähtiessä selväksi, että minulle riittää maitokahvi ja yksi täytetty sämpylä. Valitsin laajasta valikoimasta lohi-guacamoletäytteen, Hannu tietenkin makkaraa ja homejuustoa. 

Erkavoiduimme ja lähdin kävelemään muurien ulkopuolella olevalle näköalatasanteelle. Matkalla poikkesin edelleen auki oleville käsityömarkkinoille, ja ostin lempitunikaani sopivat Monican (joka muistutti kovasti jotain espanjalaista näyttelijää) tekemät keraamiset korvikset. Näitä kyllä mahtuu rinkkaan! Säästin n. 8€ kun kävin juna-asemalla ostamassa liput Madridin junaan maanantaille, enkä varannut niitä Omiosta. Matkalla oli pakko käväistä pasqualla ja poikkesin jonkun hotellin baariin. Rosélasillinen 4€, taisi olla joku parempikin pytinki! Sain paikan pystybaarista vanhemman herran pöydästä, hetken kuluttua rouva liittyi seuraan. Kun he keskustelivat keskenään, minun oli pakko kysyä, mistä ovat kotoisin, kuulosti jotenkin niin tutulta. Unkarilaispariskunta oli bussiretkellä jonkun ryhmän mukana. Juttelimme rouvan kanssa englanniksi ja hän käänsi tärkeimmät miehelleen. "En vielä tiedä" tokaisi rouva miehelleen, ainakin siltä se kuulosti! Kun jatkoin juna-asemalle, minut ohitti mies, jonka vasen käsi oli kipsattu. Hän oli sentään saanut sideharsosta tehdyn kantositeen käteensä, toisin kuin minä. "Hola, amigo" huusin ja mies kääntyi kysyäkseen, mitä minulle on sattunut. "Nähdään" toivotti vielä, kun tiemme erosivat. Renfen luukulla oli mukava mies, joka kehui espanjaani, kun toimitin asiani. Kuusi viikkoa Espanjassa tekee minustakin espanjalaisen, totesin. 

Teimme treffit Barracaan ja kävin ensin tilaamassa oman juomani. Sain monisivuisen olutlistan ja kieltäydyin tapaksesta. Hannulle ne toki kelpasivat, olihan nyt tarjolla perunaa ja friteerattua mustekalaa. Myöhemmin kuuntelin radiosta vanhaa Enskaa. Mitä seuraa, jos syö liikaa espanjalaisia pikkupurtavia? Siitä tulee paha tapas! 🤣

Olen jo kyllästynyt Espanjan pöperöihin ja ehdotin, että syömme lounaan katedraalin lähellä olevassa kiinalaisessa Restaurante Gran Murallassa. Olet missä tahansa, kinkkiin voi aina luottaa! Niin nytkin; raikasta, herkullista, riittävästi ja edullista. Lisäksi tarjoilijaneitokainen, joka puhui täydellistä englantia. Kyseessä on kaikesta päätellen perheravintola, tyttö kertoi syntyneensä Ávilassa, on ilmeisesti käynyt kansainvälisen koulun.

Taivas selkeni ja jäin ulos lukemaan, Hannu lähti edeltä kämpille. Illalla istuimme vielä aurinkoisella terassilla, tosin tuuli alkoi olla jo viileä. En olisi halunnut syödä enää mitään, mutta lasillisten mukana saimme kinkku- ja tortillasämpylät.

Olisi pitänyt juoda iltakahvi, aamulla heräsin päänsärkyyn. Kun Hannu jäi odottamaan hissiä, siivooja osui kohdalle. Huoneemme ei tarvinnut siivousta, mutta hän jätti meille uudet vesipullot. Olisi pitänyt pyytää lisää niitä mainioita pesulappuja. Yllättäen 100 Montaditoksessa on sunnuntaisin (ja keskiviikkoisin) euronpäivät. Olisimme muutenkin menneet siihen aamukahville, kun sieltä saa pieniä sämpylöitä (pitufo). 

Aamiaisen jälkeen lähdimme omille kävelyillemme, minä taas hiljaisille pikkukaduille ja kujille. Kirja repussa odotti sopivaa, kohdalle osuvaa aurinkoista puistonpenkkiä. Sellaista en löytänyt, kun alkoi ukkostaa ja sataa. Seisoin hetken lehtevän puun alla, mutta kun sade rankkeni, pakenin ovensuuhun, johon oli jo suojautunut irlantilaispariskunta. Rouva piteli reppuani sillä aikaa, että sain (onneksi!) mukaan ottamani muovipussin peittämään kipsin, herran avatessa sateenvarjon suojaamaan jalkamme roiskeilta. Pidettiin siinä kolmistaan sadetta ja vaihdettiin matkakokemuksia omista ja Euroopan muista maista. Tämäkin mukava pariskunta oli ryhmämatkalla, joka oli päiväksi pysähtynyt Ávilaan. Kun sade hiljeni, juoksin lähimpään löytämääni kahvilaan kuivattelemaan ja varaamaan Viron majoituksia heinäkuulle. 🇪🇪🏍 Niin odotan Viron reissua! Kesää! Syksyn sienimetsiä ja Matildan mökkiviikkoa! Toteutuneita toiveita ja odotuksia. 🙏

Vaikka olimmekin sopineet syövämme tänään kinkissä, ehdotin salaattilounasta 100 Montaditoksessa ja iltakäyntiä El Rincónissa, muuten se jää kokonaan käymättä. Se sopi myös Hannulle ja treffasimme Montaditoksessa. Ei huono; salaatti, yksi bitufo (sipseineen) ja lasillinen Riojaa yht. 6,50€! Taivas selkeni ja poikkesimme vielä digestiiveille, ennen kuin palasimme (minä jalat ja vaellussandaalit märkinä) kämpille suihkuun ja huilimaan.

Teimme kuten toivoinkin; menimme illansuussa El Rincóniin, toki liian aikaisin (ruokaa saisi vasta kahdeksan jälkeen), mutta meille riittivät mainiosti kerrankin omavalintaiset tapakset, jotka sisältyivät viinilasien hintaan; kanaa, etanoita, boquerones ja nautaa (yht. 12,40€). Olemme nukkuneet yöt ikkuna avoinna. Kun tulee pimeää, pulutkin lopettavat jokapäiväisen pulinansa.