Palencia - Valladolid 🛺 + 🚂 🤕🇪🇦

Meillä oli valmiina junaliput Valladolidiin, menimme kuitenkin ajoissa asemalle, kun olimme ensin tyhjentäneet keittiössä mehu- ja jogurttitölkit. Kiitimme henkilökuntaa, huoneemme siivottiin joka päivä ja sain muovikasseja käteeni suihkua varten. Matkalla yritin löytää postilaatikon, mihin tiputtaa Burgosin kortit. Asemalla 5-laiturille pääsy oli eristetty lippusiimoin ja Renfen virkailija kertoi, että ratatyöt estävät täältä eteenpäin pääsyn. Matka alkoikin Renfen bussilla seuraavaan kaupunkiin (Venta de Baños), jossa hetken odottelun jälkeen nousimme yllättävän tyhjään Madridiin menevään junaan. Seuraava pysäkki olikin Valladolid.

Asemalla on infopiste ja tietenkin hain sieltä paperikartan. Tyttö merkkasi siihen juna-aseman, majapaikkamme ja kaikki nähtävyydet; kirkot, luostarit, aukiot, museot, marketit, baari- ja ravintolakeskittymät. Kaikki ovat kävelymatkan päässä, asumme aivan keskustassa eikä tämä onneksi niin iso olekaan, mitä pelkäsimme. Kävimme matkalla (400 metriä) tervetulo-oluilla La Cantina de Recoletosin terassilla, kun kello oli niin vähän. Pääsimme heti majoittumaan Residencia Universitarian 2h-opiskelijasoluun. Molemmille omat sängyt, kaapistot ja kirjoituspöydät. Oma kylppäri ja jääkaappi. Hintaan 186€/3 yötä sisältyy myös aamiainen. Respan tyttö ei tiennyt, missä on postilaatikko tai sairaala. Vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja purimme osan tavaroista kaappeihin. Huomasin, että Cantinan listalla oli Caesaria ja palasimme sinne lounaalle. Suosittu paikka! Matkalla löysin sekä postilaatikon että lähisairaalan. Syötyämme kävinkin kysymässä Hospital de Recoletasta, onnistuuko kipsin poistaminen lähipäivänä. Vaksi olisi ohjannut minut pitkään jonoon, mutta sanoin tulevani aamulla uudestaan ja otan dokumentit (ja kirjan) mukaan. Kirja oli repussa nytkin ja menin suureen Campo Grande -puistoon kävelemään ja istuskelemaan. Hannu lähti edeltä kämpille. Kun otin kuvia riikinkukosta, se alkoi pörhistellä minulle perssulkiaan. Riikinkukkoja oli puistossa useita, ainakin yksi vaatimattoman näköinen naaras ja neljä tätä kosiskelevaa urosta. Kun juttelin oraville, yksi yritti kiivetä lahjetta tai kipsiä myöten syliin. Voi ystäväpieni, pähkinät jäivät rinkkaan, ehkä sitten huomenna!

Palasin kämpille, ruokalassa oli lounasaika viimeisillään. Hissiin tuli kanssani kolme opiskelijapoikaa. Jossain kerroksessa kaksi tyttöä pyrki mukaan, mutta he jäivät odottamaan seuraavaa. Yhdelle pojista tuli kiire avata hissin ovet, mutta tytöt olivat jo menneet. "Guapas chicas", totesin ääneen ja pojat naureskelivat osoittaen ovea avanneesta pojasta "Guapo chico, tambien!"

Suihkun ja pyykinpesun jälkeen huilimme hetken, ennen kuin totesin, etten tullut tänne johonkin opiskelijakämppään makoilemaan. Lähdimme kävelemään kohti Plaza Españaa, mutta kun vilkaisin selkäni takaa nousevia ukkospilviä, kännyimme Calle Gamazolle ja jäimme "irkkupubin" terassille, siinä on tarvittaessa myös varjot ja kotimatka on lyhyt. Hannu sai Ipansa, minulle ei mieleistä olutta löytynyt ja tyydyin paikallistenkin suosimaan Martiniin. Ehdimme kämpille juuri ennen kuin sade lankesi. Illalla kuuntelin Merisään ja katsoin Unelmia Italiassa ihanan 9:n jakson. 

Nyt jää Peijaskin toiseksi! Olen odottanut jo viidettä kuudetta tuntia Hospital Clinico Universitariossa päästäkseni röntgeniin. Ensin traumapolilla, josta minut ohjattiin rakennuksen toiselle puolelle päivystykseen. Kipsin poistosta olen jo menettänyt toivoni. Olisi pitänyt mennä siihen sairaalaan, missä eilen kävin ja luottanut siihen, että kipsi auttaa vähän ja IF paljon. Onneksi on lämmintä, kun takin hiha ei mene tämän päälle. 🤕 Alan pikkuhiljaa epäillä, etteivät kutsu minua, kun kukaan ei osaa englantia. Kun vihdoin pääsin (mies)lääkärin vastaanotolle, hän sanoi ettei kädelle tehdä yhtään mitään ennen kuin on 20 päivää kulunut. Tyhmä sairaala! Ei puhdasta sidettä käteen, ei reseptiä särkylääkkeisiin, ei edes sairaalan leimaa vaelluspassiin. 🖕