Päiväkävely Albaniaan, ei vaan Arbanijaan (+27°)

Apartmani Panorama Trogir

Jossain vaiheessa yötä satoi rankasti ja syöksyin parvekkeelle siirtämään kaikki kastuvat suojaan. Tuolien pehmusteet olivat jo ehtineet hieman kostua ja nostin ne keittiöön. Ehdin miettiä murheissani, että uimiset on nyt uitu. Aamulla oli kuitenkin aurinkoista ja tyyntä, Hannu haki lähileipomosta tuoreen, tumman leivän ja katoimme aamiaisen aurinkoiselle parvekkeelle.

Lähdimme omille kävelylenkeillemme ja sovimme treffit ensimmäiselle sillalle. Olimme harkinneet fillareiden vuokraamista, mutta useat vuokraamot olivat jo sulkeneet kautensa. Saari on sen verran suuri, että kävellen sitä ei pysty kiertämään. Kiersin niemen toiselle puolelle ja lähdin kävelemään Trogirista Arbanijaan päin. Ohitin pienvenesataman (lentokoneet laskeutuivat salmen toisella puolelle Kaštelan lentokentälle) ja EU:n kuusi vuotta tukeman tietyömaan, josta valmista ei näytä tulevan vieläkään.

Mastrinkan kylässä on monia majoituspaikkoja ja mukavan näköisiä uimarantoja, mutta myös paikallisasutusta, leipomo ja kauppa. Ukot istuivat rannassa ongella ja joku näytti olevan snorklaamassa. Kävelin Arbanijaan asti, kävin Svetog Križan dominikaaniluostarin hautausmaalla ja lähdin kävelemään samaa tietä takaisin.

Treffit olivat samalla sillalla kuin joskus vuosia sitten ja otimme lenkkioluet sillan viereisessä kuppilassa. Tarkoitukseni oli tehdä kevytlounas torin hedelmistä, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, kun huomasimme läheisen Fast Food Big Maman mahtavat mahdollisuudet. Useasta herkusta valitsimme kebabtortillat (yhteensä noin 6€), joissa ei ollut ainakaan täytteessä pihistelty.

Fast Food Big Mama

Syötyämme hain kuitenkin torilta vielä tuoreita hedelmiä ja pussillisen kuivattuja viikunoita, eihän sitä tiedä, vaikka huomenna sataisi. Nousimme oikotietä (noin 600m) kotikonnuille, vaihdoimme vaatteet ja silpaisimme uimaan. Aurinko lämmitti ihanasti, mutta emme viihtyneet kauan askeettisella rannalla. Seurasimme yhden pienen purjeveneen saapumista rantaan tyvenessä; mies makasi veneessä mahallaan ja kauhoi vettä käsillään. 

View from Apartmani Panorama Trogir

Poissa ollessamme lukkoseppä oli käynyt vaihtamassa ovemme lukkopesän ja saimme käyttöömme toisenkin (Trogirin kaupunkiin päin olevan) parvekkeen. Hääseurue ohitti majapaikkamme torvet soiden. Keitimme iltapäiväkahvit ja seurasimme lentokoneiden ylilentoa ja auringon laskua. Kuudelta se meni jo piiloon ja ilta alkoi hämärtyä.

Vaikka emme olekaan millään sniiduilubudjetilla liikkeellä, emme enää halunneet valkoisten pöytäliinojen ravintoloihin ja vatsakin oli vielä täynnä päivän kebabin jäljiltä. Pimeässä illassa kävelimme keskustaan ja yritimme etsiä jotain mukavaa paikallista kuppilaa, mutta löysimme vain baareja. Yhteisestä päätöksestä suunnistimme sillan yli Big Mamaan ja ostimme kaksi ćevapčićia (molemmissa seitsemän jauhelihapötkylää). Kiikutimme illallisemme kotiin ja söimme vaihteeksi sisällä, sillä ilta oli jo viilentynyt. Uuh, aivan liikaa syömistä yhdelle päivälle!!!