Helsinki-päivä; kolme näyttelyä, hyvää ruokaa ja ystäviä

Kolme, neljä, viisi kärpästä yhdellä kerralla, kun vietin iltapäivän Helsingissä. Houkuttelin Ritun mukaani katsomaan Taidehallin Kaija Aarikka -näyttelyn.

Kaija Aarikka

Kaija Aarikka

Uskomattoman tuottelias suunnittelija! Paljon meillekin tuttuja koruja, koriste-esineitä ja astioita. Niin ajattomia, että monet niistä ovat myynnissä ja monissa kodeissa käytössä edelleen. Itsekin olin koristautunut Aarikan puukoruilla, vaikka muuten käytänkin äärettömän vähän koruja.

Antell Pikkuarkadia

Taidehallista olikin lyhyt kävelymatka lounaalle Antell Pikkuarkadiaan. Söimme mukavasti lämmittävää kukkakaalikeittoa, salaattipöydän antimia ja teriyakikanaa.

Eveliina Hämäläinen

Eveliina Hämäläinen

Ulkona puhalsi kolea tuuli, kun kävelimme Erottajankadulle ja TM-Gallerian tiloihin. Siellä on parhaillaan Eveliina Hämäläisen Luona-näyttely.

Peter Balke

Meillä oli vielä yhteistä aikaa ja kävimme katsomassa Sinebrychoffin taidemuseossa Peter Balken "Arktisen lumo" -näyttelyn. Pois lähtiessämme pysähdyimme Kakkugalleriaan herkullisille kakkukahveille. Ritu lähti etsimään itselleen talvitakkia, minä suunnistin Oodin kautta lukupiirin tapaamiseen.

Syksyn kirjoja;

Muriel Barbery "Siilin eleganssi". Keski-ikäinen leskirouva Renée toimii aulavahtina pariisilaisessa talossa, jonka pitkäaikaiset asukkaat ovat ylempää keskiluokkaa. Hierarkiassa alimpana on Renée, harmaa hiirulainen, jota tuskin huomataan, paitsi jos kerrosvälien kukat ovat hoitamatta tai kynnysmatot lähettämättä pesulaan. Lapsettomaksi jäänyt Renée on kuitenkin itseoppinut älykkö, joka arvostaa niin kirjallisuutta, elokuvia kuin maalaustaidettakin. Muutama ystäväkin hänellä on, mutta kukaan ei arvaa, mitä tuon yksinkertaiselta näyttävän naisen ajatuksissa liikkuu. Kunnes taloon muuttaa ensimmäinen "ulkopuolinen", varakas japanilainen herrasmies, joka näkee aulavahdin ulkokuoren taakse. Yläkerrassa asuu varhaisteini Paloma, joka suunnittelee omaa itsemurhaansa (polttamalla koko asunnon) ennen kuin täyttää 16. Hänkin ystävystyy Renéen kanssa ja alkaa miettiä, jospa sittenkin kannattaisi elää.  

Sergei Dovlatov "Kompromissi". Venäläinen journalisti Sergei Dovlatov (1941-1990) oli toimittajana virolaisessa Soveskaja Estonija -lehdessä vuosina 1974-1976. Kaikesta ei voinut kirjoittaa, kaikki kirjoitukset tarkistettiin ja kaikessa piti tehdä kompromisseja. Vodkanhuuruinen toimittajajoukko kirjoitti ja toimi, niin kuin parhaaksi näki. Juutalaisten sukujuuriensa avulla Dovlatov pääsi muuttamaan Amerikkaan, jossa kaikki hänen kirjansa julkaistiin.

My Helsinki -päivä

Toimiston lukupiiri kokoontui sopivasti keskiviikkona, kun pääsin taas luovuttamaan verta. Varasin ajan Sanomataloon aamupäivälle, samalla luovutin vertani Finn Gen Biopankkiin. Juotuani SPR:n tarjoamat pullakahvit kävelin Taidehalliin katsomaan hienon näyttelyn "Uusia näkökulmia valokuvaan - Helsinki School 25 vuotta". Kuvaan itse paljon ja arvostan suuresti näitä ammattikuvaajia.

Elina Brotherus

Arno Rafael Minkkinen

Pohjaan tarttunut viehe 2012

 

Tiina Itkonen

Antell Pikkuarkadia

Tarkoitukseni oli viettää päivä Annelin seurassa, mutta hän ei harmikseni ehtinyt Helsinkiin. Löysin uuden ruokapaikan ja lähetin hänelle kadekuvan, seuraavan kerran voimme käydä yhdessä lounaalla Antell Pikkuarkadiassa. Tarkoitukseni ei ollut käydä tänään Amos Rexissä, mutta kun se sattui kohdalle, astelin sisään. Yleensä videokuvaukset eivät innosta minua niin paljon kuin maalaustaide tai valokuvat, mutta kyllä Bill Violan "Inner Journey" -näyttelyn teokset kieltämättä sävähdyttivät. "Yömessu"-videon katselu rauhoitti mielen ja vaivutti lähes meditatiiviseen tilaan.

 

Bill Viola "Night vigil"

Bill Viola "Fire woman"

Nautin hetken aurinkoisesta syyssäästä ja kävelin Espaa myöten kauppatorille päin. Terassikeli, harmi, ettei ollut kaveria terdelle!

 

Viktor Jansson

Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehtaalla on tällä hetkellä suljettuna, mutta näyttelyt ovat sen sivutoimipisteellä Kämp Galleriassa (näyttelytila K1). Onneksi jossain tv-uutisissa mainittiin sen upea Susanna Majurin (1978-2020) näyttely "Rakkaus".

 

 

Susanna Majuri

Aivan ihania kuvia! Useimmissa taitaa esiintyä Majuri itse. En lähde arvuuttelemaan hänen kuolinsyytään, mutta videoitu keskustelu opettajansa Timothy Personsin kanssa herättää ajatuksia. Jos Bill Violan videoiden veteen upotetut ihmiset (jopa yksi lapsi!) ahdistivat minua, niin Susanna Majurin ihmiset veden alla loivat sadunomaisen, kauniin tunnelman. Videota katseli kanssani nuori nainen ja kerroin hänelle juuri näkemistäni näyttelyistä, hän lupasi käydä katsomassa ne, kunhan on ensin rauhassa sulatellut nämä Majurin kuvat.

 

Lukupiiri kokoontui pitkästä, pitkästä aikaa toimistolla. Keskustelu rönsyili vilkkaasti, kaikki olivat onnessaan, kun päästiin taas puhumaan kasvotusten. Olga Tokarczukin "Alku ja muut ajat" ansaitsi pisteitä ja mielipiteitä laidasta laitaan, mikä onkin lukupiirin sokeri ja suola.