keskiviikko 22. syyskuuta 2021

My Helsinki -päivä

Toimiston lukupiiri kokoontui sopivasti keskiviikkona, kun pääsin taas luovuttamaan verta. Varasin ajan Sanomataloon aamupäivälle, samalla luovutin vertani Finn Gen Biopankkiin. Juotuani SPR:n tarjoamat pullakahvit kävelin Taidehalliin katsomaan hienon näyttelyn "Uusia näkökulmia valokuvaan - Helsinki School 25 vuotta". Kuvaan itse paljon ja arvostan suuresti näitä ammattikuvaajia.

Elina Brotherus
Arno Rafael Minkkinen
Pohjaan tarttunut viehe 2012
 
Tiina Itkonen
Antell Pikkuarkadia
Tarkoitukseni oli viettää päivä Annelin seurassa, mutta hän ei harmikseni ehtinyt Helsinkiin. Löysin uuden ruokapaikan ja lähetin hänelle kadekuvan, seuraavan kerran voimme käydä yhdessä lounaalla Antell Pikkuarkadiassa. Tarkoitukseni ei ollut käydä tänään Amos Rexissä, mutta kun se sattui kohdalle, astelin sisään. Yleensä videokuvaukset eivät innosta minua niin paljon kuin maalaustaide tai valokuvat, mutta kyllä Bill Violan "Inner Journey" -näyttelyn teokset kieltämättä sävähdyttivät. "Yömessu"-videon katselu rauhoitti mielen ja vaivutti lähes meditatiiviseen tilaan.
 
Bill Viola "Night vigil"
Bill Viola "Fire woman"
Nautin hetken aurinkoisesta syyssäästä ja kävelin Espaa myöten kauppatorille päin. Terassikeli, harmi, ettei ollut kaveria terdelle!
 
Viktor Jansson
Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehtaalla on tällä hetkellä suljettuna, mutta näyttelyt ovat sen sivutoimipisteellä Kämp Galleriassa (näyttelytila K1). Onneksi jossain tv-uutisissa mainittiin sen upea Susanna Majurin (1978-2020) näyttely "Rakkaus".
 
 
Susanna Majuri
Aivan ihania kuvia! Useimmissa taitaa esiintyä Majuri itse. En lähde arvuuttelemaan hänen kuolinsyytään, mutta videoitu keskustelu opettajansa Timothy Personsin kanssa herättää ajatuksia. Jos Bill Violan videoiden veteen upotetut ihmiset (jopa yksi lapsi!) ahdistivat minua, niin Susanna Majurin ihmiset veden alla loivat sadunomaisen, kauniin tunnelman. Videota katseli kanssani nuori nainen ja kerroin hänelle juuri näkemistäni näyttelyistä, hän lupasi käydä katsomassa ne, kunhan on ensin rauhassa sulatellut nämä Majurin kuvat.
 
Lukupiiri kokoontui pitkästä, pitkästä aikaa toimistolla. Keskustelu rönsyili vilkkaasti, kaikki olivat onnessaan, kun päästiin taas puhumaan kasvotusten. Olga Tokarczukin "Alku ja muut ajat" ansaitsi pisteitä ja mielipiteitä laidasta laitaan, mikä onkin lukupiirin sokeri ja suola.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti